Meidän koiravauva Kekkuli on aika vekkuli
Pakko myöntää, että kyllä meidän Kekkis jotain on oppinut. Se esimerkiksi tietää jo vallan hyvin, että sanomalehtiä ei saa syödä. Niinpä aina kun se niitä lehtiä pureskellessaan huomaa, että minä (tai tuo toinen kotitaloutemme kasvattaja) näkee, se ottaa jalat alleen ja juoksee lehden lehden palanen suussaan kauheeta vauhtia pakoon. Tänään se ehti sängyn alle piiloon, vaikka mä juoksin melkein yhtä kovaa vauhtia sen perään. Eihän tuommoiselle voi kuin nauraa ihastuneena! On se niin ihkuihana otus että!
Toinen Keppanalle tyypillinen piirre on se, että kun se alkaa kakkimaan, se asettuu oikein nätisti sanomalehden päälle. Mutta se asettuu kuitenkin niin lehden reunaan ja juuri peppu sinne reunaan päin, että kun se kikkare sitten tulee, se tippuu lattialle, ei siihen lehdelle. Tuon on tietenkin pidemmän päälle aika rasittavaa ja lattiaa kuluttavaa.
Ja kyllä se muuten kasvaa kovaa vauhtia! Ei sitä itse heti huomaa, kun sitä katselee joka päivä, mutta sitten kun joku muu asiasta huomauttaa, niin tajuaahan sen itsekin. Niin että jos joku haluaa nähdä sen vielä pikkuisena pentuna, niin äkkiä käymään! :)
Tommonen mötikkä se on.
Me, myself and Kekkis horrorsilmiensä kanssa.
Toinen Keppanalle tyypillinen piirre on se, että kun se alkaa kakkimaan, se asettuu oikein nätisti sanomalehden päälle. Mutta se asettuu kuitenkin niin lehden reunaan ja juuri peppu sinne reunaan päin, että kun se kikkare sitten tulee, se tippuu lattialle, ei siihen lehdelle. Tuon on tietenkin pidemmän päälle aika rasittavaa ja lattiaa kuluttavaa.
Ja kyllä se muuten kasvaa kovaa vauhtia! Ei sitä itse heti huomaa, kun sitä katselee joka päivä, mutta sitten kun joku muu asiasta huomauttaa, niin tajuaahan sen itsekin. Niin että jos joku haluaa nähdä sen vielä pikkuisena pentuna, niin äkkiä käymään! :)
Tommonen mötikkä se on.
Me, myself and Kekkis horrorsilmiensä kanssa.