Todellinen tuhlaajatyttö
Olen eilisen ja tämän päivän aikana tuhlannut rahaa suuren summan niin sanotusti ulkonäkööni. Tämän rahasumman määrä alkaa numerolla kaksi ja siinä on yhteensä kolme numeroa, mutta ei siitä sen enempää, koska tekee pahaa ajatellakin asiaa. Mutta naisen on saatava hemmotella itseään joskus. Useammin. Ehkä jopa usein.
Eilen kävin taas pitkästä aikaa kynsihuollossa. Otatutin (onko tuo edes sana?) itselleni sellaiset ihanat valkoiset ranskalaiset kärjet v-mallilla. Eli siis kärki menee v-mäisesti. ;) Sitten jokaisessa sormessa on vielä kivat pisara-strassit. Saan taas olla ylpeä ihanista kynsistäni. Piti tietenkin alkaa ahneeksi ja ostaa lisää kynsinauhaöljyä ja käsirasvaakin eikä kumpaakaan tietenkään voinut ostaa mistään marketista, vaan olin ihan pakko saada sitä kalliimpaa ja (muka?) parempaa.
Tänään toteutin sitten sen, minkä olen halunnut tehdä jo jonkin aikaa. Eli siis värjäsin hiukset takaisin punaisiksi. Niin se on, että kun niihin kyllästyy ja niistä hankkiutuu eroon, ne on pakko saada joidenkin kuukausien jälkeen takaisin. Oikea noidankehä ja oravanpyörä ja ties mitä. Mutta hei, eihän sitä nyt aina jaksa näyttää ihan samanlaiselta…! Ja on varmaan sanomattakin selvää, että älytyperä asenteeni ajoi minut kahdesta vakkarikampaamostani siihen reilusti kalliimpaan. En kehtaa mennä enää sinne toiseen. Ensin siellä kovalla vaivalla poistetaan minulta punainen väri hiuksista kaikenmaailman myrkkyjen avulla ja värjätään vaalealla päälle - ja sitten jonkun puolen vuoden päästä menisinkin takaisin ja sanoisin haluavani punaiset takaisin? En taatusti! Liian nöyrää. (Ja kyllä, olen pelkäävä asiakas; en edes uskalla mennä pieneen kauppaan, jos siellä ei ole muita asiakkaita.^^) Mutta siis nyt voin taas olla tyytyväinen näihin ihaniin punaisiin hiuksiin. (Ainakin hetken… *hmph*)
Ja sitten oli tietty pakko mennä vielä kokeilemaan kulmien muotoilua ja värjäystä. Jälkimmäinen oli ihan yhtä turhan kanssa: eiväthän nämä mun tummat kulmat tästä mihinkään katoa, muuttuvat vain tummemmiksi värjäyksen kanssa. Luojan kiitos sen värin sai kuitenkin suurimmaksi osaksi pois ja nyt kulmat on taas oikeastaan niin kuin aina. Tosin siistimmät vain. Tuon kulmahoidon teetätin samassa paikassa kuin missä kynnetkin aina laitetaan (se on aivan mahtava paikka se meikkistudio Nana, ootteko koskaan käyny?), ja nyt kun pystyin olemaan kunnolla yhteydessä siihen puodin pitäjään, joka niistä meikeistäkin kaiken tietää, niin sorruin ostamaan muutaman tuotteen. Useamman tosin kuin alun perin oli tarkoitus. Mutta voi hitto vie, kyllä tuntuu luksukselta, kun on kerrankin jotain luksusmeikkiä, eikä vain jotain markettikamaa. Aivan ihanaa! Oon niin kuin pikkutyttö, joka on hullaantunut uudesta Barbiestaan.
Tietty rahaa sitten paloi; tuollainen ranskalainen meikkisarja kun tuppaa olemaan vähän hintavaa jos vertaa siihen, mitä yleensä ostan. Kaikenhuippu oli kyllä se, kun mulle alettiin kauppaamaan jotain ihme aasin/kamelinkarvaisia meikkisiveltimiä, joissa on aidot puuvarret. Eikä maksanutkaan kuin jotain 47 euroa kipale. Olen yhden kerran mielestäni panostanut siveltimeen ja ostanut Sokokselta 10 euron poskipunasiveltiminen, ja mielestäni jo tuo oli kallista! Jäi siis kameliaasisiveltimet ostamatta. Hih.
Mutta joo, nyt kun olen palkinnut itseäni etukäteen, voisin ehkä myös tehdä jotain vähän vähemmän mukavaa. Pitäisi kirjoittaa arviointiseminaarityötä. Tehtävänä on tarkastella jotain väitöskirjaa/tutkimusta analyyttisesti ja kriittisesti ja kirjoittaa siitä 10 sivun arvostelu. Mulla on Inkeri Eskosen väikkäri ”Perheväkivalta lasten kertomana. Miten ja mitä lapset kertovat terapeuttisissa ryhmissä perheväkivallasta”. On todella mielenkiintoinen tutkimus kyllä, ei voi väittää vastaan.
Ja ai niin joo - musta tuli eilen ainejärjestömme uuden hallituksen juhlavastaava. Mun piti oikeesti lähteä lätkimään koko hallituksesta, mutta kuinkas sitten kävikään… Kollektiivinen painostus, prkl. Onneksi sentään juhlavastaavia on kaksi, ettei kaikkea nakiteta mulle. En nimittäin kuitenkaan koskaan jaksa tehdä mitään - paitsi osallistua niihin juhliin tietty.
Eilen kävin taas pitkästä aikaa kynsihuollossa. Otatutin (onko tuo edes sana?) itselleni sellaiset ihanat valkoiset ranskalaiset kärjet v-mallilla. Eli siis kärki menee v-mäisesti. ;) Sitten jokaisessa sormessa on vielä kivat pisara-strassit. Saan taas olla ylpeä ihanista kynsistäni. Piti tietenkin alkaa ahneeksi ja ostaa lisää kynsinauhaöljyä ja käsirasvaakin eikä kumpaakaan tietenkään voinut ostaa mistään marketista, vaan olin ihan pakko saada sitä kalliimpaa ja (muka?) parempaa.
Tänään toteutin sitten sen, minkä olen halunnut tehdä jo jonkin aikaa. Eli siis värjäsin hiukset takaisin punaisiksi. Niin se on, että kun niihin kyllästyy ja niistä hankkiutuu eroon, ne on pakko saada joidenkin kuukausien jälkeen takaisin. Oikea noidankehä ja oravanpyörä ja ties mitä. Mutta hei, eihän sitä nyt aina jaksa näyttää ihan samanlaiselta…! Ja on varmaan sanomattakin selvää, että älytyperä asenteeni ajoi minut kahdesta vakkarikampaamostani siihen reilusti kalliimpaan. En kehtaa mennä enää sinne toiseen. Ensin siellä kovalla vaivalla poistetaan minulta punainen väri hiuksista kaikenmaailman myrkkyjen avulla ja värjätään vaalealla päälle - ja sitten jonkun puolen vuoden päästä menisinkin takaisin ja sanoisin haluavani punaiset takaisin? En taatusti! Liian nöyrää. (Ja kyllä, olen pelkäävä asiakas; en edes uskalla mennä pieneen kauppaan, jos siellä ei ole muita asiakkaita.^^) Mutta siis nyt voin taas olla tyytyväinen näihin ihaniin punaisiin hiuksiin. (Ainakin hetken… *hmph*)
Ja sitten oli tietty pakko mennä vielä kokeilemaan kulmien muotoilua ja värjäystä. Jälkimmäinen oli ihan yhtä turhan kanssa: eiväthän nämä mun tummat kulmat tästä mihinkään katoa, muuttuvat vain tummemmiksi värjäyksen kanssa. Luojan kiitos sen värin sai kuitenkin suurimmaksi osaksi pois ja nyt kulmat on taas oikeastaan niin kuin aina. Tosin siistimmät vain. Tuon kulmahoidon teetätin samassa paikassa kuin missä kynnetkin aina laitetaan (se on aivan mahtava paikka se meikkistudio Nana, ootteko koskaan käyny?), ja nyt kun pystyin olemaan kunnolla yhteydessä siihen puodin pitäjään, joka niistä meikeistäkin kaiken tietää, niin sorruin ostamaan muutaman tuotteen. Useamman tosin kuin alun perin oli tarkoitus. Mutta voi hitto vie, kyllä tuntuu luksukselta, kun on kerrankin jotain luksusmeikkiä, eikä vain jotain markettikamaa. Aivan ihanaa! Oon niin kuin pikkutyttö, joka on hullaantunut uudesta Barbiestaan.
Tietty rahaa sitten paloi; tuollainen ranskalainen meikkisarja kun tuppaa olemaan vähän hintavaa jos vertaa siihen, mitä yleensä ostan. Kaikenhuippu oli kyllä se, kun mulle alettiin kauppaamaan jotain ihme aasin/kamelinkarvaisia meikkisiveltimiä, joissa on aidot puuvarret. Eikä maksanutkaan kuin jotain 47 euroa kipale. Olen yhden kerran mielestäni panostanut siveltimeen ja ostanut Sokokselta 10 euron poskipunasiveltiminen, ja mielestäni jo tuo oli kallista! Jäi siis kameliaasisiveltimet ostamatta. Hih.
Mutta joo, nyt kun olen palkinnut itseäni etukäteen, voisin ehkä myös tehdä jotain vähän vähemmän mukavaa. Pitäisi kirjoittaa arviointiseminaarityötä. Tehtävänä on tarkastella jotain väitöskirjaa/tutkimusta analyyttisesti ja kriittisesti ja kirjoittaa siitä 10 sivun arvostelu. Mulla on Inkeri Eskosen väikkäri ”Perheväkivalta lasten kertomana. Miten ja mitä lapset kertovat terapeuttisissa ryhmissä perheväkivallasta”. On todella mielenkiintoinen tutkimus kyllä, ei voi väittää vastaan.
Ja ai niin joo - musta tuli eilen ainejärjestömme uuden hallituksen juhlavastaava. Mun piti oikeesti lähteä lätkimään koko hallituksesta, mutta kuinkas sitten kävikään… Kollektiivinen painostus, prkl. Onneksi sentään juhlavastaavia on kaksi, ettei kaikkea nakiteta mulle. En nimittäin kuitenkaan koskaan jaksa tehdä mitään - paitsi osallistua niihin juhliin tietty.