(no subject)
Taidan jatkaa minäkin samalla linjalla kuin soyoung ja piksa ja postitan matkakertomukseni osissa, koska siitä on tulossa piiiitkä. Ensimmäinen osa siis tässä, sisältää keskiviikon ja torstain. Olkaapa hyvät.
Keskiviikko 14.9.
Heräsin joskus yhdentoista aikoihin liian lyhyiden yöunien jälkeen (menin nukkumaan vasta joskus neljän jälkeen, kun piti katsella muutama jakso Buffya ja yksi jakso Fireflyta ennen nukkumaan menoa) ja kömmin sitten ensimmäisenä suihkuun. Vielä tässäkään vaiheessa ei pieni pääkoppani suostunut ymmärtämään sitä, että ylihuomenna tulisin tapaamaan monta Buffysta tuttua näyttelijää. Suihkussa käytyäni söin vähän jotain aamupalaa, irkkailin ja tarkistin vielä matkalaukun sisällön pariin kertaan. Edellisenä yönä oli ollut pienimuotoinen kriisi, kun näytti siltä, että en saa matkalaukkuani kiinni. Tästä yllättäen sain kuulla pikkuisen kommenttia pariltakin jätkältä #sunnydalella, kun eivät voineet käsittää miten viiden päivän reissulle tarvitsee niin paljon tavaraa mukaan. Kummallisia tyyppejä, kun eivät vielä ole muka oppineet, että naiset eivät koskaan pakkaa kevyesti. ;) Pienten uudelleen järjestelyjen jälkeen, sain kuitenkin kaiken haluamani mukaan ja laukkukin meni oikein nätisti kiinni.
Vähän jälkeen kolmen lähdettiin Empun ja Empun opettajan kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Matka meni oikein hyvin kaikenlaista höpötellessä, ja Jyrin (sekä varmaan monen muunkin) suureksi yllätykseksi, emme eksyneet kertaakaan vaan löysimme oikein hyvin perille Annan luokse. Sieltä minä sitten lähdin aika pian Helin ja hänen isänsä mukana Hämeenkyröön Helille. Helin luona käytiin vielä yhdessä molempien matkatavarat läpi ja varmistettiin, että kaikki tarvittava on varmasti mukana. Nappasin Helin kirjahyllystä iltalukemiseksi Laura Palmerin päiväkirjan (kaikkihan tietävät Twin Peaksin, right?) ja tarkoitus oli ottaa kirja mukaan reissuun, mutta yllättäen unohdin sen sitten torstaina. Nukkumaan mentiin joskus puolen yön aikoihin ja laitoin herätyksen puhelimeeni puoli yhdeksäksi.
Torstai 15.9.
This train is for Blackpool North. We call at Heald Green, Buxton, Stockport, Manchester Piccadilly, Manchester Oxford road, Deansgate, Salford Crescent, Bolton, Lostock…
Noustiin ylös vähän ennen puolta yhdeksää, kun Helin äiti kävi herättämässä. Nukuin yön aikana yhteensä ehkä jonkun viitisen tuntia. Syynä huonosti nukuttuun yöhön oli tukkoisuus johtuen Helin kissasta Miukusta (jos joku ei vielä tiedä niin olen pikkuisen allerginen kissoille), pieni jännitys, vieras sänky sekä Miukun halu päästä sisälle Helin huoneeseen aamulla viiden aikoihin. :) Kävi muutaman minuutin välein raapimassa ovea ulkopuolelta ja minä herkkäunisena ihmisenä tietenkin heräilin siihen sitten. Suureksi yllätyksekseni pystyin syömään oikein hyvin aamupalaa eikä jännityksestä ollut oikein tietoakaan. Ilmeisesti pää ei vielä tuossakaan vaiheessa suostunut tajuamaan minne olin matkalla. :) Kymmenen aikoihin Helin isä lähti viemään meitä Tampereelle linja-autoasemalle josta bussimme kohti lentokenttää lähti klo:11:00. Bussimatkan aikana torkuin jonkun verran, koska nyt oli jo kaksi ei-niin-hyvin-nukuttua yötä takana ja väsymys alkoi jo hieman painaa.
Matka Tampereelta lentokentälle meni hyvin. Kentällä oltiin puoli kahden aikoihin ja siellä meitä olikin jo odottamassa Ville. Hetken päästä seuraan liittyi myös Piksa ja matkaseurueemme oli koossa. Siirryimme itsepalvelulaitteen luokse josta oli tarkoitus saada lippumme ulos, mutta kone päättikin, ettei halua tehdä yhteistyötä kanssamme. Pyysimme sitten apua ja saimme kuin saimmekin lippumme ja jätimme matkalaukkumme vieraiden ihmisten huostaan. Tässä vaiheessa huomasimme, että aikaa koneen lähtöön oli vielä pari tuntia joten kiertelimme sitten lentokentällä kaupoissa ja päädyimme juomaan kahvit ja syömään pikkuisen.
Heli, Ville, Piksa ja Andre vähän ennen koneeseen nousua.
Lentomme kohti Osloa lähti klo:16:15. Itseäni hieman jännitti lentäminen, koska olin viimeksi ollut lentokoneessa kolmetoista vuotta sitten. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Piksan kanssa jutskailtiin matkan aikana vähän vaikka mistä. Osloon päästyämme sähläsimme hetken ennen kuin löysimme oikeaan paikkaan ja seuraavaksi kuulimme kuulutuksen jossa ilmoitettiin, että lento oli yli buukattu. Nyt sitten yritettiin löytää yksi vapaaehtoinen jäämään pois koneesta ja matkustamaan Manchesteriin vasta seuraavana aamuna. Hip Hip Hurraa siis. Tämän takia lentomme Manchesteriin lähti tunnin myöhässä ja olimme aivan varmoja, että emme ehdi junaan jolla meidän oli tarkoitus matkustaa Blackpooliin. Lopulta olimme perillä Manchesterissä viisitoista minuuttia ennen kuin junamme oli tarkoitus lähteä, mutta koska laukkujemme tulossa kesti ja kesti ja kesti ja kesti niin missasimme junan sitten kuitenkin. Tässä vaiheessa Piksa soitti (on se kätevää, kun työpaikka maksaa puhelinlaskut :)) suomeen poikaystävälleen ja pyysi häntä tarkistamaan netistä, että meneekö Blackpooliin vielä myöhemmin junia. Olimme kaikki erittäin helpottuneita kuullessamme, että seuraava juna menisi tunnin päästä. Junaa odotellessamme teimme pikaisen puhelun Annalle ja Empulle jotka olivat jo hotellissa ja pyysimme heitä rekisteröimään meidät tapahtumaan jos vain suinkin mahdollista. Emme nimittäin todellakaan ehtisi paikalle ajoissa ja koska Piksan piti olla aikaisin seuraavana aamuna aloittamassa vuoroaan stewardina, oli pikkuinen pakko saada rekisteröityminen hoidettua ennen sitä. Samaisen puhelun aikana kuulimme, että Tom Lenk ja Jonathan Woodward olivat peruneet tulonsa, koska heidän passinsa eivät olleet enää voimassa. Emme oikein kukaan uskoneet tätä tietoa vielä tuolloin, koska well, kyseessä olivat kuitenkin Emppu ja Anna. Pakkohan sen oli olla vitsi, eikö niin?
Erittäin mielenkiintoisen junamatkan jälkeen (oikeasti. onko niitä kaikkia väliasemia pakko luetella joka ikisen pysähdyksen jälkeen uusiksi?? aluksi sille jaksoi nauraa, mutta tunnin matkustamisen jälkeen alkoi hieman puuduttamaan, kun jokaisen pysäkin jälkeen kuuli uudestaan missä kaikkialla pysähdytään seuraavaksi) olimme vihdoin ja viimein perillä Blackpoolissa joskus n. klo: 22:30 paikallista aikaa. Juna-asemalta nappasimme taksin, joka sitten kuljetti meidät kantamustemme kanssa Norbreck Castle Hotelliin. Matkan varrella ihastelimme katujen varsilla olleita jumalattoman isoja koristevalohässäköitä ja patsaita sun muita. Mahtoi taksikuskilla olla hauskaa, kun me Piksan, Helin ja Villen kanssa niitä ihasteltiin suureen ääneen suomeksi. :)
Kuvia junamatkalta. (toisesta kuvasta kiitokset Helille)
Hotellille päästyämme törmäsimme heti Emppuun ja Annaan. Tässä vaiheessa tuli selväksi, että Tom ja Jonathan eivät todellakaan olleet tulossa paikalle. Kyseessä ei siis valitettavasti ollut mikään vitsi. Harmitti aivan järjettömän paljon, koska Jonathanin (ja myös Tomin) tapaamista olin odottanut todella paljon. Olivat pojat olleet fiksuja ja tarkistaneet neljä tuntia ennen lähtöä, että ovatko passit voimassa ja eivät olleet. Suuntasimme sitten huoneeseemme, joka kaikkien suureksi yllätykseksi oli sviitti. Kyseisen kerroksen ainoa huone. Olisimme kaikki kahdeksan suomalaista mahtuneet tuohon yhteen huoneeseen ja säästäneet _paljon_ rahaa, mutta mistäpä sitäkään pystyi etukäteen tietämään. Anna ja Emppu jakoivat meille rekisteröityessä saadut lippuset ja lappuset sekä tapahtumapassin jota tulisi pitää näkyvillä koko tapahtuman ajan. Jonkun aikaa siinä vielä jotain juteltiin, mutta sitten Anna ja Emppu lähtivät omaan huoneeseensa nukkumaan ja melko pian sen jälkeen myös meidän huoneemme hiljeni. Kaikilla oli pitkä päivä takana ja melkoisen aikainen herätys ja jännittävä päivä edessä...
Matkalaukut hyljättynä "olohuoneeseen", kun ryntäsimme tutkimaan muita tiloja.
Anna ja Emppu tutkimassa Buffy magazineja.
Piksa, minä, Anna ja Emppu.
(Näistä kolmesta kuvasta kiitokset Helille)
Keskiviikko 14.9.
Heräsin joskus yhdentoista aikoihin liian lyhyiden yöunien jälkeen (menin nukkumaan vasta joskus neljän jälkeen, kun piti katsella muutama jakso Buffya ja yksi jakso Fireflyta ennen nukkumaan menoa) ja kömmin sitten ensimmäisenä suihkuun. Vielä tässäkään vaiheessa ei pieni pääkoppani suostunut ymmärtämään sitä, että ylihuomenna tulisin tapaamaan monta Buffysta tuttua näyttelijää. Suihkussa käytyäni söin vähän jotain aamupalaa, irkkailin ja tarkistin vielä matkalaukun sisällön pariin kertaan. Edellisenä yönä oli ollut pienimuotoinen kriisi, kun näytti siltä, että en saa matkalaukkuani kiinni. Tästä yllättäen sain kuulla pikkuisen kommenttia pariltakin jätkältä #sunnydalella, kun eivät voineet käsittää miten viiden päivän reissulle tarvitsee niin paljon tavaraa mukaan. Kummallisia tyyppejä, kun eivät vielä ole muka oppineet, että naiset eivät koskaan pakkaa kevyesti. ;) Pienten uudelleen järjestelyjen jälkeen, sain kuitenkin kaiken haluamani mukaan ja laukkukin meni oikein nätisti kiinni.
Vähän jälkeen kolmen lähdettiin Empun ja Empun opettajan kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Matka meni oikein hyvin kaikenlaista höpötellessä, ja Jyrin (sekä varmaan monen muunkin) suureksi yllätykseksi, emme eksyneet kertaakaan vaan löysimme oikein hyvin perille Annan luokse. Sieltä minä sitten lähdin aika pian Helin ja hänen isänsä mukana Hämeenkyröön Helille. Helin luona käytiin vielä yhdessä molempien matkatavarat läpi ja varmistettiin, että kaikki tarvittava on varmasti mukana. Nappasin Helin kirjahyllystä iltalukemiseksi Laura Palmerin päiväkirjan (kaikkihan tietävät Twin Peaksin, right?) ja tarkoitus oli ottaa kirja mukaan reissuun, mutta yllättäen unohdin sen sitten torstaina. Nukkumaan mentiin joskus puolen yön aikoihin ja laitoin herätyksen puhelimeeni puoli yhdeksäksi.
Torstai 15.9.
This train is for Blackpool North. We call at Heald Green, Buxton, Stockport, Manchester Piccadilly, Manchester Oxford road, Deansgate, Salford Crescent, Bolton, Lostock…
Noustiin ylös vähän ennen puolta yhdeksää, kun Helin äiti kävi herättämässä. Nukuin yön aikana yhteensä ehkä jonkun viitisen tuntia. Syynä huonosti nukuttuun yöhön oli tukkoisuus johtuen Helin kissasta Miukusta (jos joku ei vielä tiedä niin olen pikkuisen allerginen kissoille), pieni jännitys, vieras sänky sekä Miukun halu päästä sisälle Helin huoneeseen aamulla viiden aikoihin. :) Kävi muutaman minuutin välein raapimassa ovea ulkopuolelta ja minä herkkäunisena ihmisenä tietenkin heräilin siihen sitten. Suureksi yllätyksekseni pystyin syömään oikein hyvin aamupalaa eikä jännityksestä ollut oikein tietoakaan. Ilmeisesti pää ei vielä tuossakaan vaiheessa suostunut tajuamaan minne olin matkalla. :) Kymmenen aikoihin Helin isä lähti viemään meitä Tampereelle linja-autoasemalle josta bussimme kohti lentokenttää lähti klo:11:00. Bussimatkan aikana torkuin jonkun verran, koska nyt oli jo kaksi ei-niin-hyvin-nukuttua yötä takana ja väsymys alkoi jo hieman painaa.
Matka Tampereelta lentokentälle meni hyvin. Kentällä oltiin puoli kahden aikoihin ja siellä meitä olikin jo odottamassa Ville. Hetken päästä seuraan liittyi myös Piksa ja matkaseurueemme oli koossa. Siirryimme itsepalvelulaitteen luokse josta oli tarkoitus saada lippumme ulos, mutta kone päättikin, ettei halua tehdä yhteistyötä kanssamme. Pyysimme sitten apua ja saimme kuin saimmekin lippumme ja jätimme matkalaukkumme vieraiden ihmisten huostaan. Tässä vaiheessa huomasimme, että aikaa koneen lähtöön oli vielä pari tuntia joten kiertelimme sitten lentokentällä kaupoissa ja päädyimme juomaan kahvit ja syömään pikkuisen.
Heli, Ville, Piksa ja Andre vähän ennen koneeseen nousua.
Lentomme kohti Osloa lähti klo:16:15. Itseäni hieman jännitti lentäminen, koska olin viimeksi ollut lentokoneessa kolmetoista vuotta sitten. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Piksan kanssa jutskailtiin matkan aikana vähän vaikka mistä. Osloon päästyämme sähläsimme hetken ennen kuin löysimme oikeaan paikkaan ja seuraavaksi kuulimme kuulutuksen jossa ilmoitettiin, että lento oli yli buukattu. Nyt sitten yritettiin löytää yksi vapaaehtoinen jäämään pois koneesta ja matkustamaan Manchesteriin vasta seuraavana aamuna. Hip Hip Hurraa siis. Tämän takia lentomme Manchesteriin lähti tunnin myöhässä ja olimme aivan varmoja, että emme ehdi junaan jolla meidän oli tarkoitus matkustaa Blackpooliin. Lopulta olimme perillä Manchesterissä viisitoista minuuttia ennen kuin junamme oli tarkoitus lähteä, mutta koska laukkujemme tulossa kesti ja kesti ja kesti ja kesti niin missasimme junan sitten kuitenkin. Tässä vaiheessa Piksa soitti (on se kätevää, kun työpaikka maksaa puhelinlaskut :)) suomeen poikaystävälleen ja pyysi häntä tarkistamaan netistä, että meneekö Blackpooliin vielä myöhemmin junia. Olimme kaikki erittäin helpottuneita kuullessamme, että seuraava juna menisi tunnin päästä. Junaa odotellessamme teimme pikaisen puhelun Annalle ja Empulle jotka olivat jo hotellissa ja pyysimme heitä rekisteröimään meidät tapahtumaan jos vain suinkin mahdollista. Emme nimittäin todellakaan ehtisi paikalle ajoissa ja koska Piksan piti olla aikaisin seuraavana aamuna aloittamassa vuoroaan stewardina, oli pikkuinen pakko saada rekisteröityminen hoidettua ennen sitä. Samaisen puhelun aikana kuulimme, että Tom Lenk ja Jonathan Woodward olivat peruneet tulonsa, koska heidän passinsa eivät olleet enää voimassa. Emme oikein kukaan uskoneet tätä tietoa vielä tuolloin, koska well, kyseessä olivat kuitenkin Emppu ja Anna. Pakkohan sen oli olla vitsi, eikö niin?
Erittäin mielenkiintoisen junamatkan jälkeen (oikeasti. onko niitä kaikkia väliasemia pakko luetella joka ikisen pysähdyksen jälkeen uusiksi?? aluksi sille jaksoi nauraa, mutta tunnin matkustamisen jälkeen alkoi hieman puuduttamaan, kun jokaisen pysäkin jälkeen kuuli uudestaan missä kaikkialla pysähdytään seuraavaksi) olimme vihdoin ja viimein perillä Blackpoolissa joskus n. klo: 22:30 paikallista aikaa. Juna-asemalta nappasimme taksin, joka sitten kuljetti meidät kantamustemme kanssa Norbreck Castle Hotelliin. Matkan varrella ihastelimme katujen varsilla olleita jumalattoman isoja koristevalohässäköitä ja patsaita sun muita. Mahtoi taksikuskilla olla hauskaa, kun me Piksan, Helin ja Villen kanssa niitä ihasteltiin suureen ääneen suomeksi. :)
Kuvia junamatkalta. (toisesta kuvasta kiitokset Helille)
Hotellille päästyämme törmäsimme heti Emppuun ja Annaan. Tässä vaiheessa tuli selväksi, että Tom ja Jonathan eivät todellakaan olleet tulossa paikalle. Kyseessä ei siis valitettavasti ollut mikään vitsi. Harmitti aivan järjettömän paljon, koska Jonathanin (ja myös Tomin) tapaamista olin odottanut todella paljon. Olivat pojat olleet fiksuja ja tarkistaneet neljä tuntia ennen lähtöä, että ovatko passit voimassa ja eivät olleet. Suuntasimme sitten huoneeseemme, joka kaikkien suureksi yllätykseksi oli sviitti. Kyseisen kerroksen ainoa huone. Olisimme kaikki kahdeksan suomalaista mahtuneet tuohon yhteen huoneeseen ja säästäneet _paljon_ rahaa, mutta mistäpä sitäkään pystyi etukäteen tietämään. Anna ja Emppu jakoivat meille rekisteröityessä saadut lippuset ja lappuset sekä tapahtumapassin jota tulisi pitää näkyvillä koko tapahtuman ajan. Jonkun aikaa siinä vielä jotain juteltiin, mutta sitten Anna ja Emppu lähtivät omaan huoneeseensa nukkumaan ja melko pian sen jälkeen myös meidän huoneemme hiljeni. Kaikilla oli pitkä päivä takana ja melkoisen aikainen herätys ja jännittävä päivä edessä...
Matkalaukut hyljättynä "olohuoneeseen", kun ryntäsimme tutkimaan muita tiloja.
Anna ja Emppu tutkimassa Buffy magazineja.
Piksa, minä, Anna ja Emppu.
(Näistä kolmesta kuvasta kiitokset Helille)