Aamulla herään ilman herätyskelloa. Kuuntelen vieressäni nukkuvan ihmisen hengitystä, katson hämärässä vaaleaa tukkaa joka peiton alta pilkottaa. Kaivaudun kylkeen, pussaan niskaa, silitän varpaallani lämmintä nilkkaansa. Tämä on minun elämäni, tätä se on nyt. Kohta nousen, keitämme kahvia, syömme aamiaista, toivottavasti emme riitele. Sitten menen
(
Read more... )
Comments 4
"muovanneet äidin matalaksi sämpyläksi"
<3
Reply
Etenkin yhä vaan huikea koiuni ja vatsalihaksen rikonta.
Reply
Reply
Reply
Leave a comment