Jun 19, 2013 00:10
Seuraavat kuusi tuntia istun kyydissä bussin, jota ajaa satavuotiaan näköinen Menneniltä tuoksahtava hymyilevä kalju ukko. Taivaalla kirkas puolikuu, kesäyön hämy metsäin yllä. Ajattelen juoksevani puiden lomassa kumisaappaat jalassa, juuri tällaisessa keskikesän yövalossa. Rasahtelevat oksat, varvut, upottava sammal, neulaset, jos polkuja olisi. Ehken kohtaisi ketään. Jos en karhua, jos olisikin nimi, jota kutsua, jonka huutaisin metsään. Ja nimetty vastaisi, äänellä jonka oppisin tuntemaan.
Matkaan siskon luota Kuopiosta Helsinkiin. Tiet halkovat metsiä, näen ulpukkalammet, villeinä kukkivat niityt! Tori Amosin Night of Hunters on täydellistä matkamusiikkia juuri tänä yönä, jolloin istun ja olen, enkä muuta voi. Näen, että suomalaiset asuvat omakotitaloissa, hyvinleikattujen nurmien ympäröiminä. Tuossa AgriMarket, saavumme Varkauteen, joskus olin ihastunut varkautelaiseen arkkitehtiopiskelijaan, joka oli töissä Jumbon Prisman kalatiskillä. Bussi etenee vääjäämättä kohti määränpäätä, kilometri kerrallaan. Minulla on maisemat, kirja, voileipä, aikaa.
----
Äsken näin bussin ikkunasta poliisiauton valot. Tähyilin, mitä siellä tapahtuu. Näkyi vaan metsänreunaa ja hirviaita. Sitten huomaan, että joku juoksee kyyryssä ojanposkessa. Ihminen? Ei, vaan hirvi. Suuri eläin ryskii itseään vasten metalliverkkoaitaa, joka erottaa hirven ja metsän. Eläin tahtoo piiloon, kotiin. Näen poliisimiehen ja taskulampun, kaiken tämän näen puolessa minuutissa. Seven sisters soi korvissa, pianon koskettimet, naisen kädet. Äkkiäarvaamatta hirvi itkettää ja musiikki.
Vauhko eläin hirventurkki yllään, taskulampun kiilassa nurkkaanajettuna.
Emootioidentäyteinen vaatetettu, paleleva ihmisapina bussin lukuvalossa, väsyneenä ja erillisenä, Juvan ABC:n suodatinkahvi lämmikkeenään.
Tekstinsyöttö ehdottaa tähyilyn tilalle tähtikuvioita. Niitä tähyän.