Ällösöpöä, ällöpositiivista
Miten voi ihmislapsella olla näin onnellinen olo?
Ei oikein mistään syystä, mutta oon jotenkin täynnä rakkautta.
Olen voinut pahoin suurimman osan päivää, nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin luennolta, näin perverssejä unia sekä sellaisen, jossa pakenin ilmahyökkäystä Yksinäisten vuorten yli. Sitten näin vihdoin jäävuorten jälkeen vesiputouksen, jonka ympärillä oli vihreää. Sitten ajattelin:
"Tuon kukkulan takana on Muumilaakso, ja siellä minä olen turvassa".
No, olen siis voinut pahoin. Syömättömyydestä ja lääkkeistä. Se ei ole haitannut, koska kun on semmoinen olo, ei tee mieli tupakkaa. Nukuin päiväunet, koska olin kuolemanväsynyt iltapäivällä. Kävin lenkillä Minnan kanssa, joka kertoi että sen mielestä on kivaa kun olen olemassa. Katsoin Kumman kaa -sarjaa ja puhuin kolmen vartin konferenssipuhelun J:n ja H-L:n kanssa. Se oli etenkin kamalan hauskaa. Meillä oli hauskaa. Tuli niin lämmin olo, halusi vain käpertyä niiden kanssa sohvalle ja nukkua hetki.
Olen ollut hieman yli vuorokauden savuttomana, ja tämä on naurettavan helppoa ainakin vielä. Jos se on näin helppoa, loppukuurin pitäisi olla pala kakkua. Ja sitten toivon parasta, että sen jälkeen ei enää tartte taistella.
Lisäks mä yritän muuttua paremmaksi ja rakastun aina välillä uudestaan. Se on ihanaa.
Elämä on. Ihanaa.
Ei oikein mistään syystä, mutta oon jotenkin täynnä rakkautta.
Olen voinut pahoin suurimman osan päivää, nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin luennolta, näin perverssejä unia sekä sellaisen, jossa pakenin ilmahyökkäystä Yksinäisten vuorten yli. Sitten näin vihdoin jäävuorten jälkeen vesiputouksen, jonka ympärillä oli vihreää. Sitten ajattelin:
"Tuon kukkulan takana on Muumilaakso, ja siellä minä olen turvassa".
No, olen siis voinut pahoin. Syömättömyydestä ja lääkkeistä. Se ei ole haitannut, koska kun on semmoinen olo, ei tee mieli tupakkaa. Nukuin päiväunet, koska olin kuolemanväsynyt iltapäivällä. Kävin lenkillä Minnan kanssa, joka kertoi että sen mielestä on kivaa kun olen olemassa. Katsoin Kumman kaa -sarjaa ja puhuin kolmen vartin konferenssipuhelun J:n ja H-L:n kanssa. Se oli etenkin kamalan hauskaa. Meillä oli hauskaa. Tuli niin lämmin olo, halusi vain käpertyä niiden kanssa sohvalle ja nukkua hetki.
Olen ollut hieman yli vuorokauden savuttomana, ja tämä on naurettavan helppoa ainakin vielä. Jos se on näin helppoa, loppukuurin pitäisi olla pala kakkua. Ja sitten toivon parasta, että sen jälkeen ei enää tartte taistella.
Lisäks mä yritän muuttua paremmaksi ja rakastun aina välillä uudestaan. Se on ihanaa.
Elämä on. Ihanaa.