Jospa minäkin kirjoittaisin uusivuosi-entryn
Tajusin juuri, että se kultainen vuosikymmen, jonka aikana olen elänyt nuoruuttani, on jäämässä taakse. Aika haikeaa.
Uusivuosi meni taas tänä vuonna mukavissa merkeissä. Kämppäni on varsinaisella näköalapaikalla, sillä totta kai kupittaanpuistossa ammuttiin ilotulitteita koko ilta ja kaikki näkyi ikkunoistani. Matleenan ja Johannan kanssa oli mukavaa pöyriä taas vaihteeksi ja Antillekin pääsin antamaan halin, vaikka tyyppi tekikin hyvin pikaisen visiitin (taisi tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi). Ikuinen kullanmuruni Muhvelikin oli paikalla, sillä Helenan mentyä pitkälle vierailulle Jaakon luokse, lemmikin hoitovastuu siirtyi minulle. Valvoin liian pitkään, kun Johannan kanssa piti puhua syntyjä syviä, mutta nyt alkaa pahin väsymys jo hellittää.
Tässä kohtaa on yleensä tapana tähyillä tulevaa ja tehdä suunnitelmia vuoden varalle, mutta en kyllä oikeastaan halua. Opiskelun ja uran miettiminen kovin pitkälle eteenpäin on omalla linjallani hieman riskialtista, sillä se voi johtaa nopeaan verenpaineen nousuun. Opittavaa ja tekemistä on kumminkin liikaa. Ihmissuhteet...enpä halua niitäkään liikaa pohtia. Minulla on usein sellainen olo, että olen ihmisten kanssa aivan surkea, eli turhaa stressiä ja menettämisen pelkoa siitäkin tulee. "Follow your instinct, it usually takes you home" In Flamesia siteeraten voisi olla tämän vuoden ohjenuora.
Syötävää kasvisruokaa kun oppisi valmistamaan, niin olisi ihan kiva. Ja jos saisi toteutettua edes osan kaikista maalausideoista, niin se olisi hyvä. Tännekään ei ole ollut mitään laitettavaa aikoihin. Pitää päästä taas omien töiden pariin, ehkä siinä on tarpeeksi tavoitetta.