Vierailu Kuitusilla, pitkästä aikaa :)
"No ee sitä sinne voe pistää sinä helevetin tyhmä" -Heini Aarnille xD
Menin Heinille ja käytiin eka kaupassa, kuten aina, kaupassa käynnistä ja Heinillä vierailusta on tullut jo ihan erottamaton yhdistelmä. :p Sitten Heinillä katsottiin valokuvia, Näin Aarnia ja onnittelin häntä ripille pääsyn johdosta ja heitimme tyhmää kokki-läppää. Kokki on mun idoli!!1!1!! Siis riparilla oli kokki josta ei tiennyt oliko se mies vai nainen, koska hänen vartalonsa oli niin """pyöreä""" ettei siitä saanut selvää oliko se naisen vai miehen, kasvot ja ääni olisi myös voineet kuulua kummalle vain. Koko leiri ohjaajista leiriläisiin arvuutteli kumpi se on. :D (Oho mitä telepatiaa taas! Juuri kun kirjoitin Aarnista, Aarni lähettää viestin: "Kiitos vielä näistä cd:tä. You are the best :)"Ooh, olen ihan otettu! ^^ Vein siis Aarnille lainaan suunnilleen kaikki Nightwish-levyni.) Puoli viiden maissa alkoi wokin teko lupaavasti keskustelulla "Ootsä ikinä tehnyt wokkia?" "En, ootsä?" "En. En mä yleensä tee ruokaa." "En mäkään." :D :D :D Voihan lollero jos en paremmin sanoisi. Wokista tuli kuitenkin ihan hyvää Heinin kanaan kohdistuneista epäluuloista huolimatta. Kävelytimme Ellin ja juteltiin kaikenlaista painokelvotonta ja naurettiin. Tultiin takas ja katsottiin Salkkareiden uusintoja ja syötiin suklaata. :p En edes tajunnut ajan kulkua ennenkuin Heini kysyi että kauanko aion olla riesana. Lähdin kotiin pakkaamaan ja tavaraa tuli taas pienen elämän verran, vaikka leiri on vain kolme päivää. Teltan, makuupussin ja makuualustan raahaaminen on ärsyttävää ja vaivalloista mutta minkäs teet. Lastenleirit on siitä kuitenkin helpompia ettei todellakaan tarvitse yhtään miettiä miltä näyttää, vaatteiden puolesta tai hiusten tai korujen tai meikin, jota en aio käyttää. Oikeastaan lähden leirille ihan iloisissa tunnelmissa ja jopa odottavaisena. En kyllä tiedä miksi. :D Enhän mä suuremmin pidä kakaroista. Mutta vanhat kunnon Tuomiorannan lastenleirit... Niillä on aina erityinen sija mun mielessä.
Äiti toi äsken luettavakseni artikkelin kahden 14-vuotiaan tytön raiskauksesta Kaisaniemen puistossa ja totesi "en minä nyt ihan turhaan ole huolissani niistä sun reissuistas". Tuollaisten uutisten julkaiseminen pitäisi kieltää, äidit saavat huonoja vaikutteita. Tietysti mikä vain on aina mahdollista mutta... Jotenkin kuitenkin tuntuu että eiköhän tässä nyt vähän ylireagoida.
Menin Heinille ja käytiin eka kaupassa, kuten aina, kaupassa käynnistä ja Heinillä vierailusta on tullut jo ihan erottamaton yhdistelmä. :p Sitten Heinillä katsottiin valokuvia, Näin Aarnia ja onnittelin häntä ripille pääsyn johdosta ja heitimme tyhmää kokki-läppää. Kokki on mun idoli!!1!1!! Siis riparilla oli kokki josta ei tiennyt oliko se mies vai nainen, koska hänen vartalonsa oli niin """pyöreä""" ettei siitä saanut selvää oliko se naisen vai miehen, kasvot ja ääni olisi myös voineet kuulua kummalle vain. Koko leiri ohjaajista leiriläisiin arvuutteli kumpi se on. :D (Oho mitä telepatiaa taas! Juuri kun kirjoitin Aarnista, Aarni lähettää viestin: "Kiitos vielä näistä cd:tä. You are the best :)"Ooh, olen ihan otettu! ^^ Vein siis Aarnille lainaan suunnilleen kaikki Nightwish-levyni.) Puoli viiden maissa alkoi wokin teko lupaavasti keskustelulla "Ootsä ikinä tehnyt wokkia?" "En, ootsä?" "En. En mä yleensä tee ruokaa." "En mäkään." :D :D :D Voihan lollero jos en paremmin sanoisi. Wokista tuli kuitenkin ihan hyvää Heinin kanaan kohdistuneista epäluuloista huolimatta. Kävelytimme Ellin ja juteltiin kaikenlaista painokelvotonta ja naurettiin. Tultiin takas ja katsottiin Salkkareiden uusintoja ja syötiin suklaata. :p En edes tajunnut ajan kulkua ennenkuin Heini kysyi että kauanko aion olla riesana. Lähdin kotiin pakkaamaan ja tavaraa tuli taas pienen elämän verran, vaikka leiri on vain kolme päivää. Teltan, makuupussin ja makuualustan raahaaminen on ärsyttävää ja vaivalloista mutta minkäs teet. Lastenleirit on siitä kuitenkin helpompia ettei todellakaan tarvitse yhtään miettiä miltä näyttää, vaatteiden puolesta tai hiusten tai korujen tai meikin, jota en aio käyttää. Oikeastaan lähden leirille ihan iloisissa tunnelmissa ja jopa odottavaisena. En kyllä tiedä miksi. :D Enhän mä suuremmin pidä kakaroista. Mutta vanhat kunnon Tuomiorannan lastenleirit... Niillä on aina erityinen sija mun mielessä.
Äiti toi äsken luettavakseni artikkelin kahden 14-vuotiaan tytön raiskauksesta Kaisaniemen puistossa ja totesi "en minä nyt ihan turhaan ole huolissani niistä sun reissuistas". Tuollaisten uutisten julkaiseminen pitäisi kieltää, äidit saavat huonoja vaikutteita. Tietysti mikä vain on aina mahdollista mutta... Jotenkin kuitenkin tuntuu että eiköhän tässä nyt vähän ylireagoida.