Kakku, joka ei pysynyt kasassa.
Päivä alkoi tiikerikakkujen leivonnalla, taikina oli aika runsas ja pursusi yli. :p Olin jo perunut tänään Heinille menoni mutta päätin kuitenkin mennä, kun ilmakin kirkastui ja pääsen mopolla. Otan riparikuvat mukaan ja menen joskus uudelleen ja näytän sitten ne Joonakselta saadut :) Kun joskus saan ne. -_- Teemme wokkia Heinin kanssa illalla! Kumpikaan ei ole koskaan tehnyt xD
Illalla pitää pakata huomista varten. Tuomiorannassa pitää olla jo klo 8.
Tarmosta on tänään maailman isoin juttu Uusimaan urheilusivulla. Siinä mainitaan "olin sahalla kesätöissä"! :D Parasta.
Lähetin kolumnin Kati Pulkalle, katsotaan mitä seuraa. Linkitän sen tähän, kiitos Heini että kerroit miten linkittäminen tapahtuu. :)
Loman perimmäinen tarkoitus?
Koko pitkän talven puursin ja ahersin, hampaat irvessä ja öitä valvoen, aina parempiin tuloksiin pyrkien. Kannustimena uupuneelle mielelle toimi odotus kesästä ja pitkästä lomasta, levosta, aurinkoisista joutilaista päivistä. Idealistisimmassa fantasiassa makaan keskellä nurmikkoa, luen helppolukuista roskaromaania en-kovin-intensiivisesti ja annan auringon paistaa. Oikeammin ilmaistuna: En tee mitään.
Ja nyt se loma on. Rahanpuutteessa hain kesätöitä, mutta kun en niitä saanut (salaiseksi helpotuksekseni?), ei minkään pitänyt estää pääntyhjennyslomaani. Nyt pohtiessa, mihin on kallisarvoiset kesäpäivät sijoittanut: Toimettoman haavekuvani olen toteuttanut - kerran. Muuten lomaani on jatkuvasti kuorruttanut kiire ja erinäiset menot, kaikki vain jotta loma onnistuisi vieläkin täydellisemmin. Eipä sitä ikinä uskoisi, kuinka monta suunnitelmaa tulee pitkän talven aikana laadittua kesällä toteutettavaksi. Vaan kun ei ehdi! Monesti olen havainnut kesän kuluessa olevani jopa stressaantuneempi kuin kouluvuoden aikana. Mitä tapahtui lepolomalle?
Ihmiset, joille opiskelu on kuolemaakin vakavampi asia ja jotka haluavat jakaa tunteja myös yöunille, tekevät usein talvikauden kuluessa alitajuisen ratkaisun: Opiskelen nämä kaavat ja kertotaulut nyt, hoidan muun sitten lomalla. Tarkoittaa, että lomalla olisi aika jaettava niiden lukuisien ystävien, festareiden ja matkojen kesken. Päivät ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken, syyllisyys painaa eikä itselle anneta aikaa rentoutumiseen. Tehkää kuitenkin niin, karatkaa vaikka metsiin tai asvalttiviidakkoon löytämättömiin. Unohtakaa hetkeksi keksityt velvoitteet.
Tämän kirjoittaessani otan tietoisen riskin, luultavasti jokainen tätä lukeva kesätyöläinen tällä hetkellä vaahto suupielistä kuohuten ja hermosuoni otsalla tykyttäen jättää verenpaineensa huolestuttavan äkillisen kohoamisen vähemmälle huomiolle ja etsii keinoa purkaa pikaisesti aggressioita ärsyyntyneenä. Milloinpa ihminen olisi tyytyväinen osaansa? Teillä raskaan työn raatajilla pyyhkii kuitenkin melkoisen mukavasti: Töihin, uupuneena unille, taas töihin ja nukkumaan. Ei paineita miten käyttäisi sen vähän vapaa-aikansa. Ymmärrystä meille, stressaantuneille lomalaisille.
Ei minullakaan nyt silti ole pullat niin surkeasti uunissa. Onhan loma sentään aina loma, ja lopulta eikö nuorelle vielä kiirettäkin pahempi vihollinen ole tylsyys? Siitä en ole kärsinyt. Vaan kukapa keksisi kultaisen keskitien näiden ääripäiden välille.
Illalla pitää pakata huomista varten. Tuomiorannassa pitää olla jo klo 8.
Tarmosta on tänään maailman isoin juttu Uusimaan urheilusivulla. Siinä mainitaan "olin sahalla kesätöissä"! :D Parasta.
Lähetin kolumnin Kati Pulkalle, katsotaan mitä seuraa. Linkitän sen tähän, kiitos Heini että kerroit miten linkittäminen tapahtuu. :)
Loman perimmäinen tarkoitus?
Koko pitkän talven puursin ja ahersin, hampaat irvessä ja öitä valvoen, aina parempiin tuloksiin pyrkien. Kannustimena uupuneelle mielelle toimi odotus kesästä ja pitkästä lomasta, levosta, aurinkoisista joutilaista päivistä. Idealistisimmassa fantasiassa makaan keskellä nurmikkoa, luen helppolukuista roskaromaania en-kovin-intensiivisesti ja annan auringon paistaa. Oikeammin ilmaistuna: En tee mitään.
Ja nyt se loma on. Rahanpuutteessa hain kesätöitä, mutta kun en niitä saanut (salaiseksi helpotuksekseni?), ei minkään pitänyt estää pääntyhjennyslomaani. Nyt pohtiessa, mihin on kallisarvoiset kesäpäivät sijoittanut: Toimettoman haavekuvani olen toteuttanut - kerran. Muuten lomaani on jatkuvasti kuorruttanut kiire ja erinäiset menot, kaikki vain jotta loma onnistuisi vieläkin täydellisemmin. Eipä sitä ikinä uskoisi, kuinka monta suunnitelmaa tulee pitkän talven aikana laadittua kesällä toteutettavaksi. Vaan kun ei ehdi! Monesti olen havainnut kesän kuluessa olevani jopa stressaantuneempi kuin kouluvuoden aikana. Mitä tapahtui lepolomalle?
Ihmiset, joille opiskelu on kuolemaakin vakavampi asia ja jotka haluavat jakaa tunteja myös yöunille, tekevät usein talvikauden kuluessa alitajuisen ratkaisun: Opiskelen nämä kaavat ja kertotaulut nyt, hoidan muun sitten lomalla. Tarkoittaa, että lomalla olisi aika jaettava niiden lukuisien ystävien, festareiden ja matkojen kesken. Päivät ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken, syyllisyys painaa eikä itselle anneta aikaa rentoutumiseen. Tehkää kuitenkin niin, karatkaa vaikka metsiin tai asvalttiviidakkoon löytämättömiin. Unohtakaa hetkeksi keksityt velvoitteet.
Tämän kirjoittaessani otan tietoisen riskin, luultavasti jokainen tätä lukeva kesätyöläinen tällä hetkellä vaahto suupielistä kuohuten ja hermosuoni otsalla tykyttäen jättää verenpaineensa huolestuttavan äkillisen kohoamisen vähemmälle huomiolle ja etsii keinoa purkaa pikaisesti aggressioita ärsyyntyneenä. Milloinpa ihminen olisi tyytyväinen osaansa? Teillä raskaan työn raatajilla pyyhkii kuitenkin melkoisen mukavasti: Töihin, uupuneena unille, taas töihin ja nukkumaan. Ei paineita miten käyttäisi sen vähän vapaa-aikansa. Ymmärrystä meille, stressaantuneille lomalaisille.
Ei minullakaan nyt silti ole pullat niin surkeasti uunissa. Onhan loma sentään aina loma, ja lopulta eikö nuorelle vielä kiirettäkin pahempi vihollinen ole tylsyys? Siitä en ole kärsinyt. Vaan kukapa keksisi kultaisen keskitien näiden ääripäiden välille.