Olen kuluneella viikolla kuulostellut oloani. Aamuisin väsyttää tuhottoman paljon riippumatta siihen, onko nukuttuja tunteja takana 4 vai 10. Väsymystaso pysyy ihan samana unimäärästä riippumatta. Siis jatkuvasti väsyttää.
Sen lisäksi vituttaa. Tämän havaitsemiseen kului vähän kauemmin kuin väsymykseen. Merkit olivat kuitenkin selvät jo viime syksyn perusteella:
- Tiuskin läheisille ihmisille sitä tahtia, että saan vastailla kysymyksiin siitä, onko kaikki ihan hyvin
- Kaikki vituttaa. Siis ihan kaikki. Myös asiat, joiden pitäisi tuoda iloa elämään
- Lenkkipolulla vietetty aika sekä juostut kilometrimäärät ovat lähteneet varmaan nousuun
Luulin, että kyseinen jatkuva ärtymys ja vitutus, joiden parissa kului pitkälti koko viime syksy (no okei, myös talvi) olivat stressioire, jonka aiheuttivat gradunkirjoitus ja valmistumisesta aiheutuva hermoilu. Nyt olen kuitenkin saanut gradun tehtyä ja valmistunutkin olen ja silti vituttaa.
Kenties vitutus ei aiheutunutkaan gradustani, vaan jostain ihan muusta.
Olen valmis syyttämään Tamperetta. Ja vanhempieni luona asumista. Mutta silti eniten Tamperetta, sillä vanhempani ovat edelleen tiiviisti mökillä eivätkä kaupungissa ja silti vitutuskäyrä huitelee jo nyt katossa.
Ehkä kyse onkin vain koti-ikävästä.
Juoninta rannikolle paluusta jatkukoon!