Seikkailu ullakolla eli Olen hamsteri.
Anteeksi nyt ihan kauheesti tämä tuplapostaus, mutta tätä nyt ei vaan voinut kirjoittaa edellisen merkinnän perään. Kävin äsken ullakolla. Ihan siksi, että Mondon Amsterdam-oppaan katoaminen on askarruttanut mieltä ja arvelin jättäneeni sen matkalaukkuun. Ja voi luoja mitä kamaa sieltä löytyi! Enkä suinkaan tonkinut muiden varastoja vaan omaa kopperoani. Äiti on kyllä sanonut, että olisi syytä syynätä kamojaan parin vuoden välein ja nyt uskon sen!
Ihan hillitön seikkailu joskus tärkeitä olleiden kamojen seassa. Eli: 2 pahvilaatikollista vanhoja takkeja, muun muassa Lontoosta vuonna 2001 ostettu pinkki nahkatakki sekä musta pitkä samettitakki joka jäi pyörän pinnojen väliin ensimmäisen iltana kun Markku kyyditti mut kotiinsa yöksi vuonna 2000. Paritkymmenet liian pienet rintsikat ja kahdet sopivat, jotka olin jostain syystä hylännyt. Laatikollinen vanhoja meikkejä (suurin osa merkiltään Yves Rocher), joita ei liene syytä enää testailla, sillä joukossa oli muun muuassa Moon Powder, jonka muistan saaneeni kummitädiltäni vuonna 1989. Noin 10 pulloa halpishajuvesiä, suurin osa 1990-luvulta. Kaksi laatikollista vanhoja Trendejä, Imageja ja Englannista raahattuja akkainlehtiä. Vyölaukku, jonka sain viidennellä luokalla isäpuoleltani ennen Tampereelle suuntautunutta luokkaretkeä. Vuonna 1999 pikkujoulunaamiaisissa käytetty kuusimekko, josta roikkui vieläkin kuusenkoristeita. Kerran käytetty omiin kihlajaisiin tehty Unikko-hame, joka meni sinä kesänä poissa muodista. 20 valokuvaa, joissa pussailen pakistanilaista Lontoon kämppistäni (yhdessä kuvassa näkyy, kun tällä jätkällä oli 2x2 metrinen oman naaman kuva seinällä). Hamsterin juoksupyörä (olenkohan kuvitellut hankkivani vielä hamsterin?). Sekä ainakin 7 pahvilaatikollista vaatteita, joihin en ole mahtunut vuosiin, mutta ilmeisesti kuvitellut joskus mahtuvani. Ja suurin osa niistä rytkyistä luonnollisesti sellaisia, joita en enää edes laittaisi päälleni (kuten vuonna 1996 reivejä varten itse ompelemani kirkkaanoranssit sinikuvioiset superleveälahkeiset housut). Ja iso lootallinen pelkästään villatakkeja! Miksi, miksi?
Mukaan vintiltä pääsi: 2 sateenvarjoa, joista toinen tosi törkeä krokotiilinnahkakuvioitu, mutta pinkki! Taskulamppu, joka on Oulun musiikkivideofestareitten omaisuutta. Oikein käypäiset pinkit hanskat. Vihreä sifonkihuivi, jonka voin laittaa huomenna töihin, koska kaulassa on epämääräisiä jälkiä. Pinkki satiinihame, jossa voin kirmata kotona. Sekä paras: lähes tuliterät siniset villasukat, joissa on Suomen lipun kuva ja jotka sain Minkeiltä lähtiessäni au-pairiksi Englantiin ja joiden luulin jääneen sinne. (Miten en ole törmännyt niihin kahdeksaan vuoteen, jos ne ovat olleet koko ajan mukana?)
Olen aina säälinyt mummeleita, jotka säästävät kaiken mahdollisen. Nyt näyttää pahasti siltä, että hukun kaikkeen kummaan tavaraan, haalin kämpän niin täyteen kamaa, etten pääse enää ulos ja kuolen alle 30-vuotiaana tätinä keräilemäni roinan keskelle. Täytyy varmaan ostaa omakotitalo, ettei niin pääse käymään. Eihän noista aarteista (kuten vanhoista sukkahousuista) nyt enää raski luopua, kun niitä on monta vuotta säästänyt!
Amsterdamin opasta ei löytynyt.
Ihan hillitön seikkailu joskus tärkeitä olleiden kamojen seassa. Eli: 2 pahvilaatikollista vanhoja takkeja, muun muassa Lontoosta vuonna 2001 ostettu pinkki nahkatakki sekä musta pitkä samettitakki joka jäi pyörän pinnojen väliin ensimmäisen iltana kun Markku kyyditti mut kotiinsa yöksi vuonna 2000. Paritkymmenet liian pienet rintsikat ja kahdet sopivat, jotka olin jostain syystä hylännyt. Laatikollinen vanhoja meikkejä (suurin osa merkiltään Yves Rocher), joita ei liene syytä enää testailla, sillä joukossa oli muun muuassa Moon Powder, jonka muistan saaneeni kummitädiltäni vuonna 1989. Noin 10 pulloa halpishajuvesiä, suurin osa 1990-luvulta. Kaksi laatikollista vanhoja Trendejä, Imageja ja Englannista raahattuja akkainlehtiä. Vyölaukku, jonka sain viidennellä luokalla isäpuoleltani ennen Tampereelle suuntautunutta luokkaretkeä. Vuonna 1999 pikkujoulunaamiaisissa käytetty kuusimekko, josta roikkui vieläkin kuusenkoristeita. Kerran käytetty omiin kihlajaisiin tehty Unikko-hame, joka meni sinä kesänä poissa muodista. 20 valokuvaa, joissa pussailen pakistanilaista Lontoon kämppistäni (yhdessä kuvassa näkyy, kun tällä jätkällä oli 2x2 metrinen oman naaman kuva seinällä). Hamsterin juoksupyörä (olenkohan kuvitellut hankkivani vielä hamsterin?). Sekä ainakin 7 pahvilaatikollista vaatteita, joihin en ole mahtunut vuosiin, mutta ilmeisesti kuvitellut joskus mahtuvani. Ja suurin osa niistä rytkyistä luonnollisesti sellaisia, joita en enää edes laittaisi päälleni (kuten vuonna 1996 reivejä varten itse ompelemani kirkkaanoranssit sinikuvioiset superleveälahkeiset housut). Ja iso lootallinen pelkästään villatakkeja! Miksi, miksi?
Mukaan vintiltä pääsi: 2 sateenvarjoa, joista toinen tosi törkeä krokotiilinnahkakuvioitu, mutta pinkki! Taskulamppu, joka on Oulun musiikkivideofestareitten omaisuutta. Oikein käypäiset pinkit hanskat. Vihreä sifonkihuivi, jonka voin laittaa huomenna töihin, koska kaulassa on epämääräisiä jälkiä. Pinkki satiinihame, jossa voin kirmata kotona. Sekä paras: lähes tuliterät siniset villasukat, joissa on Suomen lipun kuva ja jotka sain Minkeiltä lähtiessäni au-pairiksi Englantiin ja joiden luulin jääneen sinne. (Miten en ole törmännyt niihin kahdeksaan vuoteen, jos ne ovat olleet koko ajan mukana?)
Olen aina säälinyt mummeleita, jotka säästävät kaiken mahdollisen. Nyt näyttää pahasti siltä, että hukun kaikkeen kummaan tavaraan, haalin kämpän niin täyteen kamaa, etten pääse enää ulos ja kuolen alle 30-vuotiaana tätinä keräilemäni roinan keskelle. Täytyy varmaan ostaa omakotitalo, ettei niin pääse käymään. Eihän noista aarteista (kuten vanhoista sukkahousuista) nyt enää raski luopua, kun niitä on monta vuotta säästänyt!
Amsterdamin opasta ei löytynyt.