Räntäangstia
Laiskottaa, väsyttää, ärsyttää.
En halua mennä töihin, kirjoittaa miljoonaa esseetä tai tehdä HOPSia*. En halua muuta kuin maata sängyssä ja toivoa, että olisi jo viikonloppu. Silloinkin minulla on töitä. Töitä töitä töitä. Vihaan sitä sanaa.
Isänpäivä on sunnuntaina. Ostin kortin, mutta sain kuulla isän olevan viikonlopun yli maalla. Nyt en siis voi antaa korttiakaan ajoissa. Lauantaina olen puoli yhteentoista asti töissä. Milläs minä pääsen kotiin? En ainakaan autokyydillä, joten pakko turvautua busseihin. Pakko siis mennä kotiin yöksi. Joudun kulkemaan pimeän, vihaisen Kontulan läpi.
Mikä minua vaivaa? Minunhan pitäisi olla onnellinen siitä, että minulla on töitä, on opiskelupaikka, on poikaystävä, on ehjä perhe, on vaikka mitä. Silti kiukuttelen ja valitan vähästä. Joskus ei vain jaksa. Yksin ei jaksa.
*Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Saatanan keksintö puhtoisille yliopisto-opiskelijoille, jotka kuuluttavat akateemisen vapauden perään. Hiton tutkinnonuudistus. Vihaan sitä. Se pakottaa meidät samaan muottiin, valmistumaan säädyllisessä ajassa ja lähtemään luomaan uraa. Miksei meille anneta aikaa paneutua tieteeseen? Miksei meille anneta aikaa tutkia, kysellä ja väitellä? Siksi, koska yliopistostakin ollaan tekemässä väkisin vääntämällä ammattikorkeakoulumaista laitosta. Pyhhh. Minä pyhähdän vihaisesti ja lähden sivistämään itseäni kirkkohistorian pariin.
En halua mennä töihin, kirjoittaa miljoonaa esseetä tai tehdä HOPSia*. En halua muuta kuin maata sängyssä ja toivoa, että olisi jo viikonloppu. Silloinkin minulla on töitä. Töitä töitä töitä. Vihaan sitä sanaa.
Isänpäivä on sunnuntaina. Ostin kortin, mutta sain kuulla isän olevan viikonlopun yli maalla. Nyt en siis voi antaa korttiakaan ajoissa. Lauantaina olen puoli yhteentoista asti töissä. Milläs minä pääsen kotiin? En ainakaan autokyydillä, joten pakko turvautua busseihin. Pakko siis mennä kotiin yöksi. Joudun kulkemaan pimeän, vihaisen Kontulan läpi.
Mikä minua vaivaa? Minunhan pitäisi olla onnellinen siitä, että minulla on töitä, on opiskelupaikka, on poikaystävä, on ehjä perhe, on vaikka mitä. Silti kiukuttelen ja valitan vähästä. Joskus ei vain jaksa. Yksin ei jaksa.
*Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Saatanan keksintö puhtoisille yliopisto-opiskelijoille, jotka kuuluttavat akateemisen vapauden perään. Hiton tutkinnonuudistus. Vihaan sitä. Se pakottaa meidät samaan muottiin, valmistumaan säädyllisessä ajassa ja lähtemään luomaan uraa. Miksei meille anneta aikaa paneutua tieteeseen? Miksei meille anneta aikaa tutkia, kysellä ja väitellä? Siksi, koska yliopistostakin ollaan tekemässä väkisin vääntämällä ammattikorkeakoulumaista laitosta. Pyhhh. Minä pyhähdän vihaisesti ja lähden sivistämään itseäni kirkkohistorian pariin.