Nov 10, 2005 12:19
Laiskottaa, väsyttää, ärsyttää.
En halua mennä töihin, kirjoittaa miljoonaa esseetä tai tehdä HOPSia*.
En halua muuta kuin maata sängyssä ja toivoa, että olisi jo
viikonloppu. Silloinkin minulla on töitä. Töitä töitä töitä. Vihaan
sitä sanaa.
Isänpäivä on sunnuntaina. Ostin kortin, mutta sain kuulla isän olevan
viikonlopun yli maalla. Nyt en siis voi antaa korttiakaan ajoissa.
Lauantaina olen puoli yhteentoista asti töissä. Milläs minä pääsen
kotiin? En ainakaan autokyydillä, joten pakko turvautua busseihin.
Pakko siis mennä kotiin yöksi. Joudun kulkemaan pimeän, vihaisen
Kontulan läpi.
Mikä minua vaivaa? Minunhan pitäisi olla onnellinen siitä, että minulla
on töitä, on opiskelupaikka, on poikaystävä, on ehjä perhe, on vaikka
mitä. Silti kiukuttelen ja valitan vähästä. Joskus ei vain jaksa. Yksin
ei jaksa.
*Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Saatanan keksintö puhtoisille
yliopisto-opiskelijoille, jotka kuuluttavat akateemisen vapauden
perään. Hiton tutkinnonuudistus. Vihaan sitä. Se pakottaa meidät samaan
muottiin, valmistumaan säädyllisessä ajassa ja lähtemään luomaan uraa.
Miksei meille anneta aikaa paneutua tieteeseen? Miksei meille anneta
aikaa tutkia, kysellä ja väitellä? Siksi, koska yliopistostakin ollaan
tekemässä väkisin vääntämällä ammattikorkeakoulumaista laitosta. Pyhhh.
Minä pyhähdän vihaisesti ja lähden sivistämään itseäni kirkkohistorian
pariin.