Naisen rooli tai tehtävä... Mikä se oikein on? Jos miettii, minkälaista esimerkkiä on tullu kotoa, ei se ole kovin houkuttelevan tuntuista (ainakaan minun mielestäni, mutta ehkä olenkin turhan vaativa
( Read more... )
Kyllä muuten valitettavasti kysytään, että milloin on aikomus hankkia lapsia tai jotain sen suuntaista, vaikka se onkin laitonta. Siihenhän saa tietenkin valehdella mitä mielii.
Mielenkiintoinen kysymys tuo terapeutti-kysymys. :) Saattaa osittain johtua tuosta (ja muusta halusta tehdä erilailla yhteiskunnan näennäisen hyväksynnän turvin, vaikka muu ympäristö asiaa vastustaakin), mutta varmaan myös siitä, että nyt uskalletaan mennä terapeutille, jos on vaikeaa. Ennenhän se oli hyvin leimaavaa, jos uskalsi myöntää tarvitsevansa apua. Sai heti hullun leiman otsaansa eikä se kovin helposti lähteny pois. Mieluummin ongelmista vaiettiin ja kärsittiin hiljaa (ja samalla siirrettiin omat ongelmat seuraavallekin sukupolvelle).
Niinpä. Näennäisesti yhteiskunta hyväksyy monia asioita, mutta tosielämässä ollaan jämähdetty vielä sinne vuosikymmenten taa. Suomessa on paljon jääriä, jotka eivät hyväksy esimerkiksi vapaaehtoista lapsettomuutta tai yksin elämistä. Sellaista ihmistä pidetään epäonnistujana tai kuten minun äitini pitää naisia, jotka eivät halua lapsia, itsekkäinä. En sitten tiedä minkä takia he ovat itsekkäitä. Siksikö etteivät väkisin ja ympäristön painostuksesta hanki lapsia, joista eivät pitäisi? Olisiko hänkin ehkä halunnut olla yhtä rohkea aikoinaan?
Näitä kotiäiteja me saamme sitten kiittää naiset siitä, että joudumme olemaan monin verroin parempia työnhakijoita (siis paljon pätevämpiä) kuin miehet, että meidät valitaan. Yleensä ajatellaan, että kohta tuo hakija on äitiyslomalla tai jos on jo sen iän ohittanut, onkin jo aivan liian vanha ja eläkkeelle pian siirtymässä, että ei sellaista kannata palkata.
Mielenkiintoinen kysymys tuo terapeutti-kysymys. :) Saattaa osittain johtua tuosta (ja muusta halusta tehdä erilailla yhteiskunnan näennäisen hyväksynnän turvin, vaikka muu ympäristö asiaa vastustaakin), mutta varmaan myös siitä, että nyt uskalletaan mennä terapeutille, jos on vaikeaa. Ennenhän se oli hyvin leimaavaa, jos uskalsi myöntää tarvitsevansa apua. Sai heti hullun leiman otsaansa eikä se kovin helposti lähteny pois. Mieluummin ongelmista vaiettiin ja kärsittiin hiljaa (ja samalla siirrettiin omat ongelmat seuraavallekin sukupolvelle).
Niinpä. Näennäisesti yhteiskunta hyväksyy monia asioita, mutta tosielämässä ollaan jämähdetty vielä sinne vuosikymmenten taa. Suomessa on paljon jääriä, jotka eivät hyväksy esimerkiksi vapaaehtoista lapsettomuutta tai yksin elämistä. Sellaista ihmistä pidetään epäonnistujana tai kuten minun äitini pitää naisia, jotka eivät halua lapsia, itsekkäinä. En sitten tiedä minkä takia he ovat itsekkäitä. Siksikö etteivät väkisin ja ympäristön painostuksesta hanki lapsia, joista eivät pitäisi? Olisiko hänkin ehkä halunnut olla yhtä rohkea aikoinaan?
Näitä kotiäiteja me saamme sitten kiittää naiset siitä, että joudumme olemaan monin verroin parempia työnhakijoita (siis paljon pätevämpiä) kuin miehet, että meidät valitaan. Yleensä ajatellaan, että kohta tuo hakija on äitiyslomalla tai jos on jo sen iän ohittanut, onkin jo aivan liian vanha ja eläkkeelle pian siirtymässä, että ei sellaista kannata palkata.
Reply
Leave a comment