Pain.
Ranttaillaas taas hetki, kuinka vihaan itteeni ja sairauttani... -.-
Alotin työt n. nelisen viikkoa sitte ja silloin kaikki oli vielä reilassa ja hyvin.. Sitte n. kaks viikkoo sitte.. PAM, nilkat kipeytyy ihan syyttä. En kävelly mitenkää normaalia enemmän, en tehny mitään erikoista.. Noh, venasin pari päivää, menisko ohi.. ei menny...
Kävin sit lääkäris puoltoist viikkoo sitte.. se määräs mulle burana 800sta ja panadol 665sta ja niist ei oo ennenkää mitään hyötyä, ja ei ollu nytkää...
Noh, sunnuntaina toinen nilkka äityi iha perkeleen pahaksi, siis en pystyny kunnolla kävelee ja sitä rataa.. Noh, maanantaina töihin ja yritin jaksaa ja jaksoinki, tosin illalla en pystyny ees astuu jalalle, en saanu kunnolla unta ja aamulla oli ihan hirvee olo.. soitin sit töihin, etten pääse, koska ei tol jalalla kävelty muutamaa metriä enempää ja neki irvistäen ja klenkaten..
Noh, menin sit aamusta päivystykseen ja pääsinki aika nopeesti lääkärin luokse.
Se siinä hetken haastatteli ja pisti lähetteen sisäpolille ja pääsen sinne parin-kolmen viikon päästä. Sit se tökki tota nilkkaa ja se sano sen, minkä mäki olin jo tienny: tulehdus, jalka kuumotti ja oli vähän turvonnu.. Sit se paineli ja väänteli ja mun teki mieli potkasta sitä, tarvi koskee prkl... -.-
Sit se kysy, että onks mulle aikasemmin pistetty kortisonii ja olin, että no silloin ihan alkuaikoina, monta vuotta sitte.
Sit se soitti jolleki ylilääkärille, koska se on oikee lääkäri vasta puolen vuoden päästä, eikä oo koskaan pistäny nilkkaan, nii se ylilääkäri tuli vaan varmistaa, että se menee oikeeseen kohtaan.. (Eka se törmäs sen neulansa kaa luuhun, väänteli sitä hieman ja sai sit oikeeseen kohtaan sen).
Sit sain kortisonilääkekuurin ja aattelin, että se pitää sen tulehduksen kurissa... Tätä sietämätöntä kipua kesti melkein koko päivän ja en oikeesti pystyny kunnolla kävelee vaan teki mieli vaan itkee, ku se kipu pysy, vaikka istuin enkä liikuttanu jalkaani... Noh, nyt se kortisonipiikki on alkanu vaikuttaa ja nilkka on taas parempi, ku pariin päivään ja tuntuu hyvältä <3
Ne, jotka sanoo, että kivun kanssa oppii elämään, on väärässä.. Ja mä en hemmetti vie aio oppia elämään kivun kanssa.
Alotin työt n. nelisen viikkoa sitte ja silloin kaikki oli vielä reilassa ja hyvin.. Sitte n. kaks viikkoo sitte.. PAM, nilkat kipeytyy ihan syyttä. En kävelly mitenkää normaalia enemmän, en tehny mitään erikoista.. Noh, venasin pari päivää, menisko ohi.. ei menny...
Kävin sit lääkäris puoltoist viikkoo sitte.. se määräs mulle burana 800sta ja panadol 665sta ja niist ei oo ennenkää mitään hyötyä, ja ei ollu nytkää...
Noh, sunnuntaina toinen nilkka äityi iha perkeleen pahaksi, siis en pystyny kunnolla kävelee ja sitä rataa.. Noh, maanantaina töihin ja yritin jaksaa ja jaksoinki, tosin illalla en pystyny ees astuu jalalle, en saanu kunnolla unta ja aamulla oli ihan hirvee olo.. soitin sit töihin, etten pääse, koska ei tol jalalla kävelty muutamaa metriä enempää ja neki irvistäen ja klenkaten..
Noh, menin sit aamusta päivystykseen ja pääsinki aika nopeesti lääkärin luokse.
Se siinä hetken haastatteli ja pisti lähetteen sisäpolille ja pääsen sinne parin-kolmen viikon päästä. Sit se tökki tota nilkkaa ja se sano sen, minkä mäki olin jo tienny: tulehdus, jalka kuumotti ja oli vähän turvonnu.. Sit se paineli ja väänteli ja mun teki mieli potkasta sitä, tarvi koskee prkl... -.-
Sit se kysy, että onks mulle aikasemmin pistetty kortisonii ja olin, että no silloin ihan alkuaikoina, monta vuotta sitte.
Sit se soitti jolleki ylilääkärille, koska se on oikee lääkäri vasta puolen vuoden päästä, eikä oo koskaan pistäny nilkkaan, nii se ylilääkäri tuli vaan varmistaa, että se menee oikeeseen kohtaan.. (Eka se törmäs sen neulansa kaa luuhun, väänteli sitä hieman ja sai sit oikeeseen kohtaan sen).
Sit sain kortisonilääkekuurin ja aattelin, että se pitää sen tulehduksen kurissa... Tätä sietämätöntä kipua kesti melkein koko päivän ja en oikeesti pystyny kunnolla kävelee vaan teki mieli vaan itkee, ku se kipu pysy, vaikka istuin enkä liikuttanu jalkaani... Noh, nyt se kortisonipiikki on alkanu vaikuttaa ja nilkka on taas parempi, ku pariin päivään ja tuntuu hyvältä <3
Ne, jotka sanoo, että kivun kanssa oppii elämään, on väärässä.. Ja mä en hemmetti vie aio oppia elämään kivun kanssa.