We are family
Day 03 - Your parents
Vanhemmat… Porukat…
Mitähän mä osaisin kertoa?
Mä oon oikeesti kiitollinen molemmille, ne teki mun lapsuudesta oikeestaan melkein täydellisen ja meijän kasvatus oli aika… Tiukkaa, mutta samalla tosi vapaata.
Tästä kertoo jotain se, että pääsin viidennellä kahen kaverin kanssa Vappuna laivalle :D, okei yhet vanhemmat oli mukana, mut silti..)
Me tiedettiin, että jos tehtiin jotain väärin, tai pahaa, niin tuli selkäsauna tai tukkapölly, mutta se oli täysin normaalia, eikä se sattunu kun sen hetken.
Tiiän, että kuulostan ihan kauheelta, mutta mä todellakin syytän osaksi kasvatusta, että miks teinit nykyään on semmosia kun on (anteeksi yleistäminen).
Koska meillä vanhemmat saatto antaa sen pari senttiä ja me yleensä veljen kanssa otettiin metri ja tsäp, kotiaresti, here we are :D
Mutta ei, mä rakastan mun porukoita, ja oon aina rakastanu. Mulla ei koskaan ollu semmosta teinikapinavaihetta. Totta kai mä välillä kiljuin ja pompin ja sanoin, että vihaan niitä, mutta mä en osaa olla pitkävihanen, en oo koskaan osannu, joten suunnilleen jo samana iltana saatoin melkein änkee äitin syliin ja kysyä, mitä se tekee (Amy 14 vee xD)
En mä niistä osaa mitään pahaa sanoa ja oikeestaan ainoon virheen mitä ne on tehny, on pikkusysterin kasvatuksesta. Sille ei asetettu niin tarkkoja rajoja ja rangaistuksia, kun meille, ja siks siitä kai tulikin vähän tommonen teinikapinoija :D
Mä en syytä mun vanhempia mun sairaudesta, koska kellään meijän suvusta mua ennen ei sitä oo, joten syy on vain ja ainoastaan mussa :P Enkä mä myöskään syytä niitä siitä, ettei ne huomannu, kun mulla oli älyttömän vaikeaa, koska mä peitin sen kuitenkin tosi hyvin.
Kyllä mä sanoisin, että porukat on onnistunu kasvattamaan musta ihan kelpokansalaisen, viimeset vuodet ja niiden onnistumiset ja epäonnistumiset on ollu sitte jo omaa laiskuutta/aikaansaannosta, mutta porukat on luonu sen pohjan ja mä oon ikuisesti siitä kiitollinen, että mä sain viettää lapsuuteni parasta aikaa just niiden kanssa.
Vanhemmat… Porukat…
Mitähän mä osaisin kertoa?
Mä oon oikeesti kiitollinen molemmille, ne teki mun lapsuudesta oikeestaan melkein täydellisen ja meijän kasvatus oli aika… Tiukkaa, mutta samalla tosi vapaata.
Tästä kertoo jotain se, että pääsin viidennellä kahen kaverin kanssa Vappuna laivalle :D, okei yhet vanhemmat oli mukana, mut silti..)
Me tiedettiin, että jos tehtiin jotain väärin, tai pahaa, niin tuli selkäsauna tai tukkapölly, mutta se oli täysin normaalia, eikä se sattunu kun sen hetken.
Tiiän, että kuulostan ihan kauheelta, mutta mä todellakin syytän osaksi kasvatusta, että miks teinit nykyään on semmosia kun on (anteeksi yleistäminen).
Koska meillä vanhemmat saatto antaa sen pari senttiä ja me yleensä veljen kanssa otettiin metri ja tsäp, kotiaresti, here we are :D
Mutta ei, mä rakastan mun porukoita, ja oon aina rakastanu. Mulla ei koskaan ollu semmosta teinikapinavaihetta. Totta kai mä välillä kiljuin ja pompin ja sanoin, että vihaan niitä, mutta mä en osaa olla pitkävihanen, en oo koskaan osannu, joten suunnilleen jo samana iltana saatoin melkein änkee äitin syliin ja kysyä, mitä se tekee (Amy 14 vee xD)
En mä niistä osaa mitään pahaa sanoa ja oikeestaan ainoon virheen mitä ne on tehny, on pikkusysterin kasvatuksesta. Sille ei asetettu niin tarkkoja rajoja ja rangaistuksia, kun meille, ja siks siitä kai tulikin vähän tommonen teinikapinoija :D
Mä en syytä mun vanhempia mun sairaudesta, koska kellään meijän suvusta mua ennen ei sitä oo, joten syy on vain ja ainoastaan mussa :P Enkä mä myöskään syytä niitä siitä, ettei ne huomannu, kun mulla oli älyttömän vaikeaa, koska mä peitin sen kuitenkin tosi hyvin.
Kyllä mä sanoisin, että porukat on onnistunu kasvattamaan musta ihan kelpokansalaisen, viimeset vuodet ja niiden onnistumiset ja epäonnistumiset on ollu sitte jo omaa laiskuutta/aikaansaannosta, mutta porukat on luonu sen pohjan ja mä oon ikuisesti siitä kiitollinen, että mä sain viettää lapsuuteni parasta aikaa just niiden kanssa.