May 09, 2008 11:34
Sattuu ja tapahtuu. Asiat nyt kuitenkin menivat siihen pisteesee saakka Roopen kanssa, etta olen muuttamassa omaan kamppaan ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Tilanne kavi hieman sietamattomaksi kun huomasin etta kevaan myota myos minun kadonnut libidoni loytyi. Ongelmana oli se, etta se tuntui harhailevan joka suuntaan paitsi Roopen. Ei semmoinen voi enaa olla oikein. Silti, rakastan hanta kuin rakastaisin perheenjasenani ja haluaisin pitaa hanesta huolta, mutta voi olla ettei se tule olemaan sellaisella tavalla mita han toivoisi.
Eika tama ratkaisu vielakaan ole lopullinen, koska tulemme tapailemaan toisiamme edelleenkin. Asiat vain vaikuttavat menevan sita eroa kohti. Ainakin minun puolellani. Olen tasta kaikesta saman aikaisesti niin innoissani (oma kamppa, oma vapaus) ja samaan aikaan peloissani (kuinka parjaan) ja tuskissani Roopen tuskan takia. Nyt on mennyt paremmin koska Roope on Dubaissa, enka taten pysty niin kaukaa tuntemaan hanen sydansuruaan.
Muutan viikonlopun aikana. Iik.
Minulla on ollut paljon helpottuneempi olo sitten sen jalkeen kun me taman muuttamis asian paatimme. Olen myos sallinut itselleni lahestya naita muita ihmisia jotka mieltani niin kiehtovat. Kuka tietaa mika tarkitus heilla on elamaani. Joten tutustuin eilen yhteen poikaan, Carlosiin, jota olen katsellut yliopistolla. Carlos on San Tome ja Principe saarilta kotoisin, josta en ole ikina aiemmin kuullutkaan ja josta oli jannittavaa ottaa selville lisaa. Uuden maan 'loytaminen' ruokkii mukavasti mielikuvitusta. Han tuntuu tykkaavan paljon samantapaisista asioista kuin minkain joten vahintaan tasta kehittyy yhteistyota dokkarien tuotannossa tai ystavyytta. En osaa sanoa muusta, enka valitakkaan. Jos suhteeni loppuu Roopen kanssa niin viimeinen asia minka haluan tehda on paatya uuteen parisuhteeseen heti sen jalkeen. Haluan ensin loytaa oman voimavarani taas.