(no subject)
Kaaik on taas niin keskinkertaisen surutonta kuin olla vaan voi. Tajusin jossakin kohtaa Zerinan Exa tuntoja kuunnellessani ja Lauraa analysoidessani, etta ehka loppujen lopuksi olenkin ihan hyvassa suhteessa. Se jaksaa ja auttaa ja huolehtii. Mina en aina jaksa ja suutun ja juovun ja arjyn ja paiskon. Mutta sitten taas rauhoitunkin: Katson levollisesti, siivoan kodin, toimitan kierratyspahvit kierratyspisteeseen, pesen pyykit, jotka laitan myohemmin kuivumaan niita samalla nuuskuttaen. Ostan runolehtia ja runoilen. Yhtakkia aurinko todella paistaakin ulkona ja onpa sittenkin niin kiva suukotella keittiossa tai niskaa.
On tassa selvitettavaakin silti. Monia hairitsevia ajatuksia nousi viime viikkojen tapahtumista tajuntaan. Kuten mm se, etta onko minun vanhempiin miehiin mielistymisessa jotakin kieroutunutta, isasta johtuvaa, vai ei. Tai etta miksi minusta on tullut aggressiviinen juoppo. Siksi tassa edelleenkin jarjestelen sita transpersonal psykoa. Niin paasee unet, jos todellisuudetkin, syyniin. Niita onkin kertynyt.
Joka yo naen jonkinlaista painajaista yliopisto toista. Kuinka olen kaikesta jaljessa ja minua syytetaan ja katsotaan pahalla. Lisaksi naen unia, jossa ihmiset osoittelevat vartaloni virheita saaden minut hapeamaan lisakilojan, ihoani, hiuksiani jne. Todellisuudessa ei tilanteeni niin paha ole, mutta nakojaan taas jossain alitajunnassani uskon olen vahintaan 90 kiloa painava ihmishirvio. Sapsahtelen noista unistani alituiseen ja yritan suunnitella paivaani, jotta ne haviaisivat, rauhoittuisin. Paatan lukevani ainakin kolme artikkelia, kayvani salilla, ostavani jonkun kivan hiushoitotuotteen tai naamarasvan. Ja sitten en kuitenkaan ja piinattu ymparijuoksu jatkuu.
Jatkuu.
Mutta sentaan olen ostanut mahtavia runo ja kulttuuri lehtia ja eilen olin Lontoossa ja nain Lion Kingin. Ja 26. paiva menen katsomaan Madam Butterlfyn ja haluan niiin nahda Carmen oopperankin. Ja Roope vie British Museumiin Egypti nayttelya katsomaan ensi viikolla!
Maailmani on runoilua: Hataraperaista kuvien kaantelya. Katkonaista kieroilemista. Ylilyonteja ja alaviretta; emotionaalista melodraamaa. Juovun kiihkeasti kaikesta nakyvasta, siita kirkastuen. Katson, katson, katson, silmat himmeasti laajeten.
Hitsi, pitaa kirjoittaa muutamia runoja tannekin. Niista runojournaleista. Ne ovat niin sydanta sulattavia.
On tassa selvitettavaakin silti. Monia hairitsevia ajatuksia nousi viime viikkojen tapahtumista tajuntaan. Kuten mm se, etta onko minun vanhempiin miehiin mielistymisessa jotakin kieroutunutta, isasta johtuvaa, vai ei. Tai etta miksi minusta on tullut aggressiviinen juoppo. Siksi tassa edelleenkin jarjestelen sita transpersonal psykoa. Niin paasee unet, jos todellisuudetkin, syyniin. Niita onkin kertynyt.
Joka yo naen jonkinlaista painajaista yliopisto toista. Kuinka olen kaikesta jaljessa ja minua syytetaan ja katsotaan pahalla. Lisaksi naen unia, jossa ihmiset osoittelevat vartaloni virheita saaden minut hapeamaan lisakilojan, ihoani, hiuksiani jne. Todellisuudessa ei tilanteeni niin paha ole, mutta nakojaan taas jossain alitajunnassani uskon olen vahintaan 90 kiloa painava ihmishirvio. Sapsahtelen noista unistani alituiseen ja yritan suunnitella paivaani, jotta ne haviaisivat, rauhoittuisin. Paatan lukevani ainakin kolme artikkelia, kayvani salilla, ostavani jonkun kivan hiushoitotuotteen tai naamarasvan. Ja sitten en kuitenkaan ja piinattu ymparijuoksu jatkuu.
Jatkuu.
Mutta sentaan olen ostanut mahtavia runo ja kulttuuri lehtia ja eilen olin Lontoossa ja nain Lion Kingin. Ja 26. paiva menen katsomaan Madam Butterlfyn ja haluan niiin nahda Carmen oopperankin. Ja Roope vie British Museumiin Egypti nayttelya katsomaan ensi viikolla!
Maailmani on runoilua: Hataraperaista kuvien kaantelya. Katkonaista kieroilemista. Ylilyonteja ja alaviretta; emotionaalista melodraamaa. Juovun kiihkeasti kaikesta nakyvasta, siita kirkastuen. Katson, katson, katson, silmat himmeasti laajeten.
Hitsi, pitaa kirjoittaa muutamia runoja tannekin. Niista runojournaleista. Ne ovat niin sydanta sulattavia.