Snow White and the Huntsman
.elokuva.
.ohjaaja: Rupert Sanders.
.pääosat: Charlize Theron, Chris Hemsworth ja Kristen Stewart.
Synkän moderni adaptaatio Grimmin veljesten klassikkosadusta onnistuu olemaan viihdyttävä, näyttävä ja ajoittain jopa yllättäväkin. Uskoisin ainakin D&D-fanien tykkäävän.
Pohjatarinaa oli mukailtu viihdyttävällä tavalla: tarina oli riittävän tuttu mutta tuore. Satumaisuus kääntyi hyvin synkäksi fantasiaeepokseksi ja historiallista autenttisuutta oli käytetty juuri riittävästi. Katsojalla oli selkeä tunne siitä, että tarina sijoittui jonnekin, mutta tarina oli selkeästi pääosassa. Henkilöhahmot olivat nautittavan suoraviivaisia, mutta tarvittaessa lähes kaikista löytyi myös syvempiä ulottuvuuksia.
Juonen kulku oli jossakin määrin ennalta-arvattava, mutta pontta tarinankerronnasta ei puuttunut. Sankarit olivat sankarillisia, pahis ihastuttavan melodramaattinen ja sankaritar ei antanut naiseutensa häiritä (so. naishahmojen kuvaus ei mielestäni ollut lokeroivaa). Genre-elokuvana hyvä ja viihdyttävä, mutta suuria elokuvankerronnallisia ansioita sillä ei ollut.
Efektit olivat näyttäviä ja sopivan realistisia. Pahiksen lasisirpalearmeija oli hieno, loitsut oli toteutettu hyvin ja maisemat olivat kauniita. Ainoastaan keskikohdan keijumetsä oli hieman outo poikkeus muussa tarinassa: niin yliammuttu psykedeelinen surrealismi tuntui vähän epäluontevalta faux-realistisen synkistelyn keskellä.
Kaikenkaikkiaan erittäin viihdyttävä ja kohtalaisen omaperäinen elokuva, joten antaisin sille arvosanaksi 9-.
.ohjaaja: Rupert Sanders.
.pääosat: Charlize Theron, Chris Hemsworth ja Kristen Stewart.
Synkän moderni adaptaatio Grimmin veljesten klassikkosadusta onnistuu olemaan viihdyttävä, näyttävä ja ajoittain jopa yllättäväkin. Uskoisin ainakin D&D-fanien tykkäävän.
Pohjatarinaa oli mukailtu viihdyttävällä tavalla: tarina oli riittävän tuttu mutta tuore. Satumaisuus kääntyi hyvin synkäksi fantasiaeepokseksi ja historiallista autenttisuutta oli käytetty juuri riittävästi. Katsojalla oli selkeä tunne siitä, että tarina sijoittui jonnekin, mutta tarina oli selkeästi pääosassa. Henkilöhahmot olivat nautittavan suoraviivaisia, mutta tarvittaessa lähes kaikista löytyi myös syvempiä ulottuvuuksia.
Juonen kulku oli jossakin määrin ennalta-arvattava, mutta pontta tarinankerronnasta ei puuttunut. Sankarit olivat sankarillisia, pahis ihastuttavan melodramaattinen ja sankaritar ei antanut naiseutensa häiritä (so. naishahmojen kuvaus ei mielestäni ollut lokeroivaa). Genre-elokuvana hyvä ja viihdyttävä, mutta suuria elokuvankerronnallisia ansioita sillä ei ollut.
Efektit olivat näyttäviä ja sopivan realistisia. Pahiksen lasisirpalearmeija oli hieno, loitsut oli toteutettu hyvin ja maisemat olivat kauniita. Ainoastaan keskikohdan keijumetsä oli hieman outo poikkeus muussa tarinassa: niin yliammuttu psykedeelinen surrealismi tuntui vähän epäluontevalta faux-realistisen synkistelyn keskellä.
Kaikenkaikkiaan erittäin viihdyttävä ja kohtalaisen omaperäinen elokuva, joten antaisin sille arvosanaksi 9-.