Turhaa ja vähän muutakin
(Pitkä päivitys incoming!)
Viime aikoina on mennyt ihan hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin, tuntuu että kohta tulee taas kuoppa. Saapa nähdä, kun synttäritkin on tulossa, iskeekö jokin järkyttävä masis :) Kaikki on muuten tervetulleita mun synttäreille 5.12. jotka järjestetään tällä kertaa Kemissä... Niistä tulee järkyttävät ryyppäjäiset joissa ainakin minä tulen olemaan humalassa... Kaikki jotka mukaan haluaa ahtautuu meidän jättimäiseen kämppään ja ollaan sitten kuin sillit purkissa. Ymmärrän kyllä jos ette ole tulossa välimatkan yms. takia :D Jotenkin tule mieleen Hemulin synttärikutsut tästä... ^^
Eli synttäreitä odotellessa. Toivottavasti tällä kertaa tulee olemaan kivaa. Nyt kun kerta olen päättänyt olla avoimempi niin hieman vitutti viime vuonna kun mentiin Maijan ja Markon kanssa kolmestaan ryyppäämään -_- Seura ei vituttanut vaan se etteivät ihmiset, jotka olivat tulossa, tulleetkaan... Mutta ei siitä sitten sen enempää kuitenkaan.
Mutta niin. Ihan hyvin siis on mennyt. On tullut pari tilannetta vastaan, jolloin olisin voinut hermostuksissani vain istua tuppisuuna mutta pystyinkin juttelemaan sitä kuuluisaa small-talkia, vaikka tyyppi olikin aivan tuntematon. Aikidossakin on tutustunut pariin peruskurssilaiseen, jotka ovat ihan mukavia. Korjaan, yhteen peruskurssilaiseen ja yhteen joka on ollut jo puoli vuotta mukana. Aikidosta puheen ollen, sillä joka on ollut jo puoli vuotta mukana niin sillä oli vyökoe ja minä olin sen ukena (siis parina kun se teki tekniikoita). Tuli vähän kuuma kun ukena kuitenkin on rankempi olla kuin nagena (joka tekee tekniikat), mutta onneksi ei kestänyt kauaa. Ja läpi meni tietty.
Välillä tulee kyllä sellaisia olotiloja, ettei uskalla sanoa mitään, mutta sitten sitä onnistuu ajattelemaan, että kyllä sitä uskaltaa. Sitä aina pelkää pahinta, mutta viime aikoina on tullut vain hyviä juttuja, joten sekin kannustaa eteenpäin.
Viikonloppuna en tehnyt oikein mitään. Levelasin warlockin lvl 57. Pääsin Seven sins -nimisen kiltaan ja olen aika onessani siitä. (Puhun nyt siis Wowista...) Oltiin Markon kanssa pelaamassa ja yksi pomoista, todennäköisesti classleader kysyi vain että haluanko liittyä. On mukavaa olla warlock, niillä kun ei niin moni pelaa. Olisin eilen päässyt Molten Coreen (iso loppupään insta, joskus ollut vaikein mitä Wowissa on muttei enää tietenkään, siellä yleensä pitää olla jo hyvät kamat ja 60 lvl että sinne pääsee) mutten ollut tehnyt sitä questia että pääsisin sinne. No mutta, ei kukaan varmaan ymmärrä puoliakaan mitä tähän kirjoitan :D
Meillä ei Meritin kanssa eilen meinannut mikään onnistua (Merit pelaa myös Wowia, pelataan monesti kahdestaankin). Oltais menty battlegroundille tappamaan alliancea, mutta ei, oli joku bugi ja ne ei ollut pystyssä. Sit lähdettiin suunnilleen maailman toiselle laidalle tappamaan allyja, mutta ei päästy lentoratsun selästä pois (ensin oltiin lennetty 8 min). Pelistä ei päässyt ulos, piti mennä Windowsiin ja lopettaa se sieltä. No sit ei enää päästy loggaamaan takaisin peliin, joten siinäpä se. Vähän vitutti. Pvp-servulla on nykyään ihan kivaa kun sitä pärjääkin suunnilleen kun on niin iso lvl. Monesti olen voittanut 60 levelisenkin (60 on siis isoin) kun itse olen ollut 54-55, mikä on jo aika noloa sille 60:selle. Warlockit kun vain on niin uber, sille ei voi mitään :D
(Okei kukaan ei edelleenkään tajua mistä puhun joten vaihdetaanpa aihetta...)
Viikonloppuna siis en saanut oikein mitään aikaan, Wowiaki pelasin vain eilen. Olisin halunnut ropettaa, mutta olinkin sitten ainoa, joten ei. Sims 2 pelasin kans jonkin verran, mutta siinä tuli pari kertaa bugi kun sim yrittää ottaa vauvaa kehdosta, ja ei sitten teekään mitään. En ole saanut sitä mitenkään korjattuakaan, joten kaksi peliä meni pilalle tuon takia. Löysin netistä Legacy Challenge -ohjeet ja olin aivan järkyttynyt kun en ollut koskaan nähnytkään noita. Haluaisin vain muutkin lisäosat ennen kuin alkaa pelaamaan noilla säännöillä. Jos kauppaan tulisi sellainen paketti jossa olisi Sims 2 ja kaikki lisäosat, ostaisin sekunnissa.
Katsoin viikko sitten kaikki Fushigi Yûgit. Niitä oli jotain 50-60, en muista kuinka monta. Oli kyllä ihana. OVAt lisäksi, jotka oli vähän joo. Meritiltä sain lainaan, en varmaan ikinä olisi muistanut itse imuttaa noita... Kiitokseksi vein järettömän kasan Watasea lainaan, Cerekset ja Alice 19th:t. Vähän kuin Saana aikoinaan aina antoi kauhean kasan mangaa lainaan ^^
Ihania korealaisia elokuvia on tullut katsottua tässä viime aikoina. A moment to remember oli aivan ihana ja siinä sai kyllä itkeä silmät päästään. My Sassy girl oli ihan huippu ja ...Ing oli kans ihana ja surullinen. (Mulla lyö aivot sen verran tyhjää etten osaa kuvailla noita mitenkään paremmin mutta hyviä elokuvia silti ^^' )
Olen muuten päättänyt, että vaihdan kotisivuihin tämän livejournalin. Nyt enää pitäisi saada kotisivut värkättyä, sellaiset jotka näyttäisivätkin joltain ja joissa olisi ehkä joku kuvakin jopa! O.O OMG. Tämä vaihto ihan vain siksi koska haluan ^^ Teen sinne vielä kaiken lisäksi erillisen treeni/aikidopäiväkirjan, joten siellä tulee olemaan sitten kaksi päivistä. Ärsytää kun tässä tulee kirjoteltua vähän sekaisin aikidojuttuja ja muita, vaikken kyllä tidä miksi se ärsytää, varmaan kun olen niin neuroottinen. Ah, mitenköhän noista neurooseistakin pääsisi eroon, sekin olisi mukava tietää. Tai eihän niistä kyllä pitäisi eroon yrittää, vaan korvata jollain. Kai. -_-
Ja loppuun sitten aikidojuttuja, tiedän etteivät muut ymmärrä mitään mutta kun kirjoittaminen on niin mukavaa ^^ Meillä oli siis viikon (tai parin?) tauko aikidosta ja sen jälkeen oli vähän rankkaa. Markolla siis, minähän kuitenkin pyöräilen joka päivä harjoitteluun. Harmittaa vähän kun ei olla käyty joka treeneissä, tai siis vähintään sitä kolmea kertaa viikossa, kuten ennen tuli käytyä (treenejähän on 6 kertaa viikossa). No kuitenkin, huomasi tuon parin viikon tauon jälkeen, että osaan tehdä kovan ukemin, kuten Sami sen on opettanut (peruskurssin jälkeen opeteltiin yhdenlainen, helpompi). Ennen tuota taukoa kun tuota ukemia oltiin tahkottu joka treeneissä niin että siinä meni ihan sekaisin että miten se tehdään eikä se siis onnistuntu ollenkaan. Sitten tauon jälkeen sen osasikin juuri siten miten pitikin ^^ *köh köh * ainakin toiselle puolelle *köh köh * Torstaina tehtiin jiyuwazaa (toinen hyökkää vapaasti ja siihen tekee tekniikan, ei mitään tiettyä tekniikkaa vaan mikä tulee mieleen) ja se meni hyvin. Me tehdään Markon kanssa melkein aina jiyuwazat kahdestaan, kun jos on joku toinen niin sitä on vähän paniikissa ^^' Markolle uskaltaa tehdä kuitenkin. Yleensä jiyuwazat menee päin persettä kun sitä jää miettimään että minkäs tekniikan sitä tekis, vaikkei sitä saisi miettiä. Nyt meni kuitenkin ihmeen hyvin ja hengästyikin ihan mukavasti.
Meillä on aikidossa yksi ihan friikki tyyppi! :O ARGH. Peruskurssilainen. Sitä on hankala selittää, ensinnäkin se yrittää päteä todella rankasti, jopa välillä opettajille... Minäkin sentään olen jo kaksi vuotta siellä käynyt, ja sitten joku pari kuukautta tatamilla pyörinyt kertoo mulle miten mikäkin tehdään. Siinä sitä olet sitten että aha ja jatkat tekemistä -_- Ja se on jotenkin niin herkkä, kun jonkun lukon tekee niin se on heti että ”aijaijai”. Ja se on todellakin semmoinen hieman isomman kokoinen poika (ei sitä mieheksi voi sanoa). Itse ei yleensä inahdakaan vaikka sattuisi, paitsi tietenkin jos Sami tekee, koska se saattaakin sattua hieman enemmän...
Minäpä kerron pari esimerkkiä tästä tyypistä, kun se osaa olla niin ärsyttävä. Tehtiin sellainen tekniikka jossa istutaan vastakkain, toisella on miekka. Sitten toinen tarttuu miekkaan alkaen vetämään sitä esille. Toinen estää sen pysäyttämällä käden, menee toisen sivulle ja miekan avulla kaataa kumoon ja tekee sitten lukon painamalla miekalla toisen olkapäätä. Hankala selittää, mutta ei nyt ole niin tähdellistä. Kuitenkin, tein sen pari kertaa (olin siis tämän friikin parina), sitten se kysyy Samilta, että miten tämä tehdään, vaikka juurihan minä tein sen kaksikin kertaa. No teen sen vielä kolmannenkin kerran ja Sami sanoo vain, että juuri noin. Sitten se alkaa kyseleen jotain ihme juttuja sen kädestä ja Sami sanoo että noin niiden pitääkin olla ja tekee muutaman lukon sille. Jätkä huutaa aivan kuin olisi suurempikin hätä ja mulla meinaa pettää pokka. Pureskelen kuitenkin huulta. Marko sano että se kuuli kans ku se huusi se heppu ja sano että kun Sami oli lähtenyt pois niin ei silläkään ollut pokka pitää. Eli vähän tollainen dramatisoija tuo heppu, eiköhän muille kuitenkin käy aivan samalla tavalla kun tekniikoita tekee, eikä vain sille... Ja yleensä sitä läpsytetään kädellä kun sattuu, joskus jo ennen, niin toinen tajuaa lopettaa.
Ja sitten toinen tapaus, tein sen ja yhden toisen peruskurssilaisen kanssa kolmestaan yhtä tekniikkaa. Markus oli opettajana ja se, Marko ja Merit jotain riehuivat toisessa päässä tatamia (ehkeivät riehuneet kuitenkaan, tekivät tekniikoita kunnon asenteella, sanotaanko näin). Jossain vaiheessa se jätkä sanoi että tehkää te vain ja jäi seisoskelemaan tatamin reunalle ja katseli kun noi kolme teki tekniikoita (se jätkä oli vähän paskana kun sillä on niin huono kunto ja niiden kolmen jutut näytti kiinnostavan enemmän kuin harjoittelu...). Katsoin vähän että jahas, herra näköjään osaa tekniikan ja tehtiin sitten Tarjan kanssa kahdestaan. Ja se ei todellakaan osannut sitä tekniikkaa... Melkein meinasin sanoa jotain mutta ei, omapahan on ongelmansa. Jos joku haluaa sanoa niin joku isompi vyö sitten. Marko, Markus ja Merit vähän katto kun myöhemmin kerroin niille tuostakin -_- En tiedä miltä nämä jutut teistä vaikuttaa, hieman hankala selittää jos ei ole käynyt aikidossa. Periaatteisiin kun kuuluu, että väsymys tai huono kunto ei ole mikään syy jättää tekemättä (eli katsotaan vähän pahalla jos joku vaan istuskelee tatamin reunalla vaikkei oikeasti ole mitään hätää). Ja yleensä myös isompia vöitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, koska ne oikeesti osaakin enemmän. Joskus olen itsekin isompia vöitä neuvonut, mutta ne on ollut enemmänkin että ”voisikohan se olla näin” jne. ja nuo tapaukset on aika harvassa, yksittäisiä tekniikoita vain. No kuitenkin, Markus ja Merit kertoi sitten että on niitä friikkejä ollut ennenkin aikidossa x_x
Tulipa mieleen kolmaskin. Opetin sille toiselle peruskurssilaiselle, Tarjalle, että miten mennään shikkokävelyä (polviltaan kävelyä). Ensin mentiin eteenpäin, sitten se kysyi että miten mennään taaksepäin. No tämä sankarihan oli siinä vieressä seuraten meidän menoa ja katsoi sitten parhaaksi ottaa ohjat käsiinsä ja neuvoa Tarjalle että miten homma etenee. Ei se koskaan ollut shikosta kuullutkaan mutta kyllä se neuvoa osasi... NOT! :S Ei siis todellakaan osannut sitä, Tarja katsoi sitten multa mallia... Ei ole todellista millaisia ääliöitä sitä maailmassa pyöriikään -_- Nolointa asiassa on, että se on yhden toisen aikidolaisen veli... Se toinen aikidolainen on tosi mukava ja järkevä, ja sitten sillä on tuollainen ihme veli :/ Ja noi ei todellakaan olleet ainoat tapaukset, muutkin kun on joutunut tekemään sen kanssa :P (itse yleensä välttelen ja teen jonkun muun kanssa.)
Tossa ulkona näkyi äsken orava! Ja tämä paikka on vielä ihan keskustassa (olen harjoittelussa) O.O Se oli söpö.
Viime aikoina on mennyt ihan hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin, tuntuu että kohta tulee taas kuoppa. Saapa nähdä, kun synttäritkin on tulossa, iskeekö jokin järkyttävä masis :) Kaikki on muuten tervetulleita mun synttäreille 5.12. jotka järjestetään tällä kertaa Kemissä... Niistä tulee järkyttävät ryyppäjäiset joissa ainakin minä tulen olemaan humalassa... Kaikki jotka mukaan haluaa ahtautuu meidän jättimäiseen kämppään ja ollaan sitten kuin sillit purkissa. Ymmärrän kyllä jos ette ole tulossa välimatkan yms. takia :D Jotenkin tule mieleen Hemulin synttärikutsut tästä... ^^
Eli synttäreitä odotellessa. Toivottavasti tällä kertaa tulee olemaan kivaa. Nyt kun kerta olen päättänyt olla avoimempi niin hieman vitutti viime vuonna kun mentiin Maijan ja Markon kanssa kolmestaan ryyppäämään -_- Seura ei vituttanut vaan se etteivät ihmiset, jotka olivat tulossa, tulleetkaan... Mutta ei siitä sitten sen enempää kuitenkaan.
Mutta niin. Ihan hyvin siis on mennyt. On tullut pari tilannetta vastaan, jolloin olisin voinut hermostuksissani vain istua tuppisuuna mutta pystyinkin juttelemaan sitä kuuluisaa small-talkia, vaikka tyyppi olikin aivan tuntematon. Aikidossakin on tutustunut pariin peruskurssilaiseen, jotka ovat ihan mukavia. Korjaan, yhteen peruskurssilaiseen ja yhteen joka on ollut jo puoli vuotta mukana. Aikidosta puheen ollen, sillä joka on ollut jo puoli vuotta mukana niin sillä oli vyökoe ja minä olin sen ukena (siis parina kun se teki tekniikoita). Tuli vähän kuuma kun ukena kuitenkin on rankempi olla kuin nagena (joka tekee tekniikat), mutta onneksi ei kestänyt kauaa. Ja läpi meni tietty.
Välillä tulee kyllä sellaisia olotiloja, ettei uskalla sanoa mitään, mutta sitten sitä onnistuu ajattelemaan, että kyllä sitä uskaltaa. Sitä aina pelkää pahinta, mutta viime aikoina on tullut vain hyviä juttuja, joten sekin kannustaa eteenpäin.
Viikonloppuna en tehnyt oikein mitään. Levelasin warlockin lvl 57. Pääsin Seven sins -nimisen kiltaan ja olen aika onessani siitä. (Puhun nyt siis Wowista...) Oltiin Markon kanssa pelaamassa ja yksi pomoista, todennäköisesti classleader kysyi vain että haluanko liittyä. On mukavaa olla warlock, niillä kun ei niin moni pelaa. Olisin eilen päässyt Molten Coreen (iso loppupään insta, joskus ollut vaikein mitä Wowissa on muttei enää tietenkään, siellä yleensä pitää olla jo hyvät kamat ja 60 lvl että sinne pääsee) mutten ollut tehnyt sitä questia että pääsisin sinne. No mutta, ei kukaan varmaan ymmärrä puoliakaan mitä tähän kirjoitan :D
Meillä ei Meritin kanssa eilen meinannut mikään onnistua (Merit pelaa myös Wowia, pelataan monesti kahdestaankin). Oltais menty battlegroundille tappamaan alliancea, mutta ei, oli joku bugi ja ne ei ollut pystyssä. Sit lähdettiin suunnilleen maailman toiselle laidalle tappamaan allyja, mutta ei päästy lentoratsun selästä pois (ensin oltiin lennetty 8 min). Pelistä ei päässyt ulos, piti mennä Windowsiin ja lopettaa se sieltä. No sit ei enää päästy loggaamaan takaisin peliin, joten siinäpä se. Vähän vitutti. Pvp-servulla on nykyään ihan kivaa kun sitä pärjääkin suunnilleen kun on niin iso lvl. Monesti olen voittanut 60 levelisenkin (60 on siis isoin) kun itse olen ollut 54-55, mikä on jo aika noloa sille 60:selle. Warlockit kun vain on niin uber, sille ei voi mitään :D
(Okei kukaan ei edelleenkään tajua mistä puhun joten vaihdetaanpa aihetta...)
Viikonloppuna siis en saanut oikein mitään aikaan, Wowiaki pelasin vain eilen. Olisin halunnut ropettaa, mutta olinkin sitten ainoa, joten ei. Sims 2 pelasin kans jonkin verran, mutta siinä tuli pari kertaa bugi kun sim yrittää ottaa vauvaa kehdosta, ja ei sitten teekään mitään. En ole saanut sitä mitenkään korjattuakaan, joten kaksi peliä meni pilalle tuon takia. Löysin netistä Legacy Challenge -ohjeet ja olin aivan järkyttynyt kun en ollut koskaan nähnytkään noita. Haluaisin vain muutkin lisäosat ennen kuin alkaa pelaamaan noilla säännöillä. Jos kauppaan tulisi sellainen paketti jossa olisi Sims 2 ja kaikki lisäosat, ostaisin sekunnissa.
Katsoin viikko sitten kaikki Fushigi Yûgit. Niitä oli jotain 50-60, en muista kuinka monta. Oli kyllä ihana. OVAt lisäksi, jotka oli vähän joo. Meritiltä sain lainaan, en varmaan ikinä olisi muistanut itse imuttaa noita... Kiitokseksi vein järettömän kasan Watasea lainaan, Cerekset ja Alice 19th:t. Vähän kuin Saana aikoinaan aina antoi kauhean kasan mangaa lainaan ^^
Ihania korealaisia elokuvia on tullut katsottua tässä viime aikoina. A moment to remember oli aivan ihana ja siinä sai kyllä itkeä silmät päästään. My Sassy girl oli ihan huippu ja ...Ing oli kans ihana ja surullinen. (Mulla lyö aivot sen verran tyhjää etten osaa kuvailla noita mitenkään paremmin mutta hyviä elokuvia silti ^^' )
Olen muuten päättänyt, että vaihdan kotisivuihin tämän livejournalin. Nyt enää pitäisi saada kotisivut värkättyä, sellaiset jotka näyttäisivätkin joltain ja joissa olisi ehkä joku kuvakin jopa! O.O OMG. Tämä vaihto ihan vain siksi koska haluan ^^ Teen sinne vielä kaiken lisäksi erillisen treeni/aikidopäiväkirjan, joten siellä tulee olemaan sitten kaksi päivistä. Ärsytää kun tässä tulee kirjoteltua vähän sekaisin aikidojuttuja ja muita, vaikken kyllä tidä miksi se ärsytää, varmaan kun olen niin neuroottinen. Ah, mitenköhän noista neurooseistakin pääsisi eroon, sekin olisi mukava tietää. Tai eihän niistä kyllä pitäisi eroon yrittää, vaan korvata jollain. Kai. -_-
Ja loppuun sitten aikidojuttuja, tiedän etteivät muut ymmärrä mitään mutta kun kirjoittaminen on niin mukavaa ^^ Meillä oli siis viikon (tai parin?) tauko aikidosta ja sen jälkeen oli vähän rankkaa. Markolla siis, minähän kuitenkin pyöräilen joka päivä harjoitteluun. Harmittaa vähän kun ei olla käyty joka treeneissä, tai siis vähintään sitä kolmea kertaa viikossa, kuten ennen tuli käytyä (treenejähän on 6 kertaa viikossa). No kuitenkin, huomasi tuon parin viikon tauon jälkeen, että osaan tehdä kovan ukemin, kuten Sami sen on opettanut (peruskurssin jälkeen opeteltiin yhdenlainen, helpompi). Ennen tuota taukoa kun tuota ukemia oltiin tahkottu joka treeneissä niin että siinä meni ihan sekaisin että miten se tehdään eikä se siis onnistuntu ollenkaan. Sitten tauon jälkeen sen osasikin juuri siten miten pitikin ^^ *köh köh * ainakin toiselle puolelle *köh köh * Torstaina tehtiin jiyuwazaa (toinen hyökkää vapaasti ja siihen tekee tekniikan, ei mitään tiettyä tekniikkaa vaan mikä tulee mieleen) ja se meni hyvin. Me tehdään Markon kanssa melkein aina jiyuwazat kahdestaan, kun jos on joku toinen niin sitä on vähän paniikissa ^^' Markolle uskaltaa tehdä kuitenkin. Yleensä jiyuwazat menee päin persettä kun sitä jää miettimään että minkäs tekniikan sitä tekis, vaikkei sitä saisi miettiä. Nyt meni kuitenkin ihmeen hyvin ja hengästyikin ihan mukavasti.
Meillä on aikidossa yksi ihan friikki tyyppi! :O ARGH. Peruskurssilainen. Sitä on hankala selittää, ensinnäkin se yrittää päteä todella rankasti, jopa välillä opettajille... Minäkin sentään olen jo kaksi vuotta siellä käynyt, ja sitten joku pari kuukautta tatamilla pyörinyt kertoo mulle miten mikäkin tehdään. Siinä sitä olet sitten että aha ja jatkat tekemistä -_- Ja se on jotenkin niin herkkä, kun jonkun lukon tekee niin se on heti että ”aijaijai”. Ja se on todellakin semmoinen hieman isomman kokoinen poika (ei sitä mieheksi voi sanoa). Itse ei yleensä inahdakaan vaikka sattuisi, paitsi tietenkin jos Sami tekee, koska se saattaakin sattua hieman enemmän...
Minäpä kerron pari esimerkkiä tästä tyypistä, kun se osaa olla niin ärsyttävä. Tehtiin sellainen tekniikka jossa istutaan vastakkain, toisella on miekka. Sitten toinen tarttuu miekkaan alkaen vetämään sitä esille. Toinen estää sen pysäyttämällä käden, menee toisen sivulle ja miekan avulla kaataa kumoon ja tekee sitten lukon painamalla miekalla toisen olkapäätä. Hankala selittää, mutta ei nyt ole niin tähdellistä. Kuitenkin, tein sen pari kertaa (olin siis tämän friikin parina), sitten se kysyy Samilta, että miten tämä tehdään, vaikka juurihan minä tein sen kaksikin kertaa. No teen sen vielä kolmannenkin kerran ja Sami sanoo vain, että juuri noin. Sitten se alkaa kyseleen jotain ihme juttuja sen kädestä ja Sami sanoo että noin niiden pitääkin olla ja tekee muutaman lukon sille. Jätkä huutaa aivan kuin olisi suurempikin hätä ja mulla meinaa pettää pokka. Pureskelen kuitenkin huulta. Marko sano että se kuuli kans ku se huusi se heppu ja sano että kun Sami oli lähtenyt pois niin ei silläkään ollut pokka pitää. Eli vähän tollainen dramatisoija tuo heppu, eiköhän muille kuitenkin käy aivan samalla tavalla kun tekniikoita tekee, eikä vain sille... Ja yleensä sitä läpsytetään kädellä kun sattuu, joskus jo ennen, niin toinen tajuaa lopettaa.
Ja sitten toinen tapaus, tein sen ja yhden toisen peruskurssilaisen kanssa kolmestaan yhtä tekniikkaa. Markus oli opettajana ja se, Marko ja Merit jotain riehuivat toisessa päässä tatamia (ehkeivät riehuneet kuitenkaan, tekivät tekniikoita kunnon asenteella, sanotaanko näin). Jossain vaiheessa se jätkä sanoi että tehkää te vain ja jäi seisoskelemaan tatamin reunalle ja katseli kun noi kolme teki tekniikoita (se jätkä oli vähän paskana kun sillä on niin huono kunto ja niiden kolmen jutut näytti kiinnostavan enemmän kuin harjoittelu...). Katsoin vähän että jahas, herra näköjään osaa tekniikan ja tehtiin sitten Tarjan kanssa kahdestaan. Ja se ei todellakaan osannut sitä tekniikkaa... Melkein meinasin sanoa jotain mutta ei, omapahan on ongelmansa. Jos joku haluaa sanoa niin joku isompi vyö sitten. Marko, Markus ja Merit vähän katto kun myöhemmin kerroin niille tuostakin -_- En tiedä miltä nämä jutut teistä vaikuttaa, hieman hankala selittää jos ei ole käynyt aikidossa. Periaatteisiin kun kuuluu, että väsymys tai huono kunto ei ole mikään syy jättää tekemättä (eli katsotaan vähän pahalla jos joku vaan istuskelee tatamin reunalla vaikkei oikeasti ole mitään hätää). Ja yleensä myös isompia vöitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, koska ne oikeesti osaakin enemmän. Joskus olen itsekin isompia vöitä neuvonut, mutta ne on ollut enemmänkin että ”voisikohan se olla näin” jne. ja nuo tapaukset on aika harvassa, yksittäisiä tekniikoita vain. No kuitenkin, Markus ja Merit kertoi sitten että on niitä friikkejä ollut ennenkin aikidossa x_x
Tulipa mieleen kolmaskin. Opetin sille toiselle peruskurssilaiselle, Tarjalle, että miten mennään shikkokävelyä (polviltaan kävelyä). Ensin mentiin eteenpäin, sitten se kysyi että miten mennään taaksepäin. No tämä sankarihan oli siinä vieressä seuraten meidän menoa ja katsoi sitten parhaaksi ottaa ohjat käsiinsä ja neuvoa Tarjalle että miten homma etenee. Ei se koskaan ollut shikosta kuullutkaan mutta kyllä se neuvoa osasi... NOT! :S Ei siis todellakaan osannut sitä, Tarja katsoi sitten multa mallia... Ei ole todellista millaisia ääliöitä sitä maailmassa pyöriikään -_- Nolointa asiassa on, että se on yhden toisen aikidolaisen veli... Se toinen aikidolainen on tosi mukava ja järkevä, ja sitten sillä on tuollainen ihme veli :/ Ja noi ei todellakaan olleet ainoat tapaukset, muutkin kun on joutunut tekemään sen kanssa :P (itse yleensä välttelen ja teen jonkun muun kanssa.)
Tossa ulkona näkyi äsken orava! Ja tämä paikka on vielä ihan keskustassa (olen harjoittelussa) O.O Se oli söpö.