Se, ketä mahtaa kiinnostaa lukea tyypillisestä päivästäni jatkakoon lukemista. Kuta ei innosta, skipatkoon loppuun. Suosittelen inspiroitumaan tuosta tanssista. Asiaan siis, mä haluun kirjottaa arjesta kun muutki. Tää teksti tulee oleen täynnä typoja koska oon jokseenkin huolimattomalla ja keskittysmiskyvyttömällä tuulella. Ja pitkä tää on.
Jos mulla on ammuvuoro, kello soi viideltä. Torkku menee päälle kolmesta viiteen kertaa, riippuen unen syvyydestä. pahimmillaan nousen vasta hieman ennen kuutta. Napsin aamulääkkeet, ruokin kissat ja raahaudun vessaan. Tässä vaiheessa olen vielä ihan unessa ja usein herätän itseni edes jotenkuten toimimaan kylmällä vedellä. Aamusuihkuja en juurikaan harrasta vaan putsaan kasvot vedellä ja miedolla pesuaineella, ja käytän näin talvella paksuhkoa voidetta. Hampaat puts ja dödöä. Sitten menen keittään kahvia, ja kahvin poristessa kaivan aamiaista kaapista. Useimmiten leipää, joskus jugurttia ja mysliä. Jos oon ihan tositosi poikki, ei ruoka maistu. Sillon koitan saada alas edes banaanin ja muuta helppoa, vähän jugurttia ja pakastemarjoja ehkä. Kahvi menee aina. Sitä juon isosta Iittalan Taika-mukista. Niitä sain äidiltä kaksi, sinisen ja valkoisen. Valkoinen on lemppari. Aamiaisen ja kahvin työnnän suuhuni tietokoneen äärellä netissä surffaten ja joskus mp3-soittimeen uutta musiikkia ladaten. Jos olen herännyt ajoissa, tähän menee puolisen tuntia. Kiireempinä aamuina kiristän tahtia kymmeneen minuuttiin. Vihaan kiireistä aamupalan syöntiä, tykkään kovin aloittaa aamut rauhassa. Sutaisen naamaani vähän meikkiä, pistän tukan kiinni ja otsatukan kohdilleen. Kriiseilen tovin vaatteista ja myöhästymisestä, riippumatta milloin heräsin. Lähden puoli seitsemän maissa, mieluummin jo aiemmin jos kävelen. Laiskuuspäivinä saatan mennä bussilla joka kulkee suoraan toimipisteen eteen, mutta aina ei ole bussikortilla rahaa. Matkahan on hurjat 2,5 km joten bussilla kulkeminen on tosiaankin puhdasta laiskuutta. Matkalla kuuntelen musiikkia fiiliksen mukaan, tai juttelen työkaverille jos sellainen sattuu samaan vuoroon samalla bussilla tulemaan. Se asuu mun naapurissa, mutta me nähdään vasta pysäkillä jos osutaan samaan vuoroon.
Tykkään siitä, että meillä on työnantajan huoltamat työvaatteet. Voin kiskoa kotona melkeen mitä vaan päälleni töihin mennessä eikä tarvi miettiä vaatteitaan sen kummemmin työpäivän aikana. Olettaen toki, että varastossa on oikean kokoisia pukuja puhtaana. Meidän työasu on semmoinen tummansininen housut & paita, ja halukkaat on saaneet myös vilutakin joka on pätevä näillä säillä. Se täytyy huoltaa itse, mutta se sitten on oma.
Työvuoro alkaa tosiaan seiskalta, heitän eväät kaappiin ja menen aamustarttiin jossa jaetaan tehtävät. Käytännössä tehtävänjaon tekee esimies jo listaa suunnitellessaan, sairaslomalaisten poissaoloja varten on vielä 7 sijoittamatonta varahenkilöä jotka sijoitetaan tarpeen ja osaamisen mukaan. Aamulla saadaan kierrot, jotka hoidetaan ekana. Tähän ei parane ruveta selostamaan ihan kaikkia vaihtoehtoja, tyydyn vaan toteamaan että yleensä käyn jollain kohtuullisen kokoisella osastokierrolla, ja tulen sitten asiakaspalveluun. Me otetaan vastaan näytteet talosta ja alueelta, tarkistetaan laatu ja riittävyys, kuitataan, tarvittaessa esikäsitellään ja viedään analytiikalle tai lähetetään muualle tehtäväksi. Meiltä myös kysellään paljon näytteiden ottamisesta, säilytyksestä ja vaikka mistä.
Osastovuorossa kierrän osastoista kiireisimmät ja menen sitten kahville. Pitää nääs syödä kaks aamiaista että jaksaa. Lounas ajoittuu päivästä, joskus pääsen syömään puol 11, joskus vasta yhden pintaan. Useimmiten mulla on eväät, mutta joskus käyn syömässä alakerran tai kantatalon lounasravintolassa. Sitten jatkan hommia kolmeen asti.
iltapäivällä lompsin kotiin, käyn kaupassa ja lonnin kotona. Hengailen paljon netissä, luen lehtiä, blogeja ja surffaan naamakirjaa. Joskus kattelen joitain kiinnostavia sarjoja joita ei ole Suomessa vielä näytetty. Telkkarin äärellä maataan paljon (rakastan sinua, oi mahtava musta divaanikulmasohva!), ykkösenä Täydelliset naiset, Beck ja Wallander sillon kun se oli ruotsalainen. Toi englanninkielinen ei ihan vakuuta. Syödään ja mässätään. Tiistaisin käyn capoeirassa, muutoin 2-4 viikossa tankotanssissa työvuoroista ja jaksamisesta riippuen. Nukkuun meen keskimäärin 23 maissa, tosiväsyneenä jo ysiltä. Jos seuraava päivä on vapaa, saatan valvoa pitempäänkin. Saatan myös tiistaina poiketa Jannen pitämässä tietovisassa tuossa lähikuppilassa, mut usein ei jaksa. Yritän lukea ruudun tuijotuksen vastapainoksi, viimeksi luettu Frank Herbertin Dyyni-trilogia ja nyt työn alla Nurkkaan ajettu Jumala (Juha Pihkala & Esko Valtaoja). Hyllyn päällä vuoroaan odottaa Carlos Ruis Zafonin Enkelipeli ja T.C. Boylen Hatka City. Näitä ahmin pääosin iltalukemisena vaikka tarkoitus on enemmänkin viihtyä kirjojen seurassa. Voisinluopua telkasta kun toi nykyinen lakkaa toimimasta (ei ehkä lähitulevaisuutta; kaveri on kohta jo 20 vuotta vanha eikä merkkiäkään uupumisesta).
Iltavuoro taas alkaa pääsääntöisesti 13, lyhennyspäivinä 14. Sillon nukun. Koitan päästä ylös kymmenen aikaan, mutta saatan nukkua tunnin pidempäänkin. Aamutoimet on samanlaiset, mitä nyt syön rauhassa. Keitän ehkä puuroa, ja kahvia juon tunnin verran. Suihkuunkin ehdin tarvittaessa. Jos on käynyt niin, ettei oo käyty kaupassa edellisenä päivänä, poikkean aamupala- ja eväsostoksilla ihan ekana. kävelen töihin, ja yleensä oon joko Acutassa tai osastovuorossa. Pääsen yhdeksältä, ja raahaudun kotiin. Harvemmin jaksan lähteä mihinkään vaikka oliskin tiedossa vapaata, joten oleilen rauhassa kotona. Iltavuorojen jälkeen tulee valvottua melekin väkisinkin myöhempään, tai muutoin näkee työunia, yh. Yövuoroista ei ookaan juuri kerrottavaa, ne on vaihtelevasti rauhallista päivystystä tai tukka putkella menoa ja meininkiä. Niiden välillä ja jälkeen nukun helposti viiteenkin ja makoilen senkin jälkeen kotosalla. Tai käyn kirjastossa, vähän päivänvaloa ja raitista ilmaa kaivaten. Vapaapäivinä onneks saa helpotusta, voi nukkua, olla ja liikkua mielensä mukaan. Ja saa tavata ihmisiä, omat ihmiset on suola ja sokeri.
Tässä se video jonka lupasin:
Click to view
Urban Movements Company Odotan, josko viikonloppuna toteutuisi Diplomacy-matsi. Ainakin tanssin paljon, tapaan pari kaveria ja haluuuuuuuuun pelata Riskiä. Tintti toi sen mulle kun Suomalaisesta halvalla sai, ja hurahdin heti kun tajusin säännöt. Pelattiin Tentissä kolmisen tuntia, ja olin kotona ihan liian myöhään väsymystasoon ja univelan määrään nähden.
Oon aika väsyny ihminen työn suhteen. Mutta nukkuminen on parasta mitä itselleen voi tehdä, ehdottomasti. Sitten tulee hyvä ruoka, seksi, rauhaisa oleilu ja vielä itsensä toteuttaminen. Maslow'n tarvehierarkian portaat käytännössä.