(Ei, ei vieläkään viimeisen harjoitteluviikon kertailua. Mutta korvaukseksi muokkasin edelliseen entryyn viimeinkin ne kuvat.)

Kuluneen viikon torstaina ei ollut harjoittelua, vaan koko päivä aamuvarhaisesta iltamyöhään kului erilaisissa seremonioissa. Oli siis koulun vuosijuhla, jolloin myös ekaluokkalaiset saivat päähineensä. Itselleni oli ihan ( Read more... )

( Read more... )

Ruokatunti ja jopa pikkuhetki aikaa istua koneella. Siistä iloksenne asiaa miehen sukupuolielimistä, niin kuin puhetta aikaisemmin oli.

”Penis-luento” oli ennen kaikkea aika avartava kokemus, silä en tosiaan etukäteen tiennyt mitään ensin käsiteltävästä asiakasryhmästä. Nyt tiedän. Urologiaan erikoistunut lääkäri tosiaan kertoi (ikävän lyhyesti) ( Read more... )

Satunnaismuuttujat päättivät tehdä viikonlopustani erilaisen: Noei (se, joka näytti mulle öistä Bangkokia) tuli eilen illalla myöhään kysymään, haluanko lähteä sen mukana viikonlopuksi käymään sen kotona ja tavata sen vanhemmat. Sosiaalisesti vaikeilevana meinasin ensin pyörtyä kauhusta, mutta tottakai halusin ja päätin uskaltaa. Tää on siistiä, ( Read more... )

Miesten kirurginen vuodeosasto. 51 vuodepaikkaa, 2 hoitotiimiä ja rakennettu samalla tavalla kuin aikaisemmatkin. Ja potilaat oikeasti pelkkiä miehiä kaikenlaisten operaatiota vaativien tai vaatineiden vaivojen kanssa - kaikkea löytyy diabeetikosta neurologiseen ja munuaiskivisestä avomurtuneisiin raajoihin. Osasto on jo itsessään ahdas ja ( Read more... )

Viikko lomaillen miehen kassa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Oli ihanaa nukkua aamuisin pitkään, puuhailla päivät mitä ikinä lystättiinkään, syödä hyvin, puhua suomea ja mennä nukkumaan juuri siihen aikaan kuin huvitti. Lämmin vesi suihkussa ja päivittäin vaihdettavat puhtaat lakanat olivat oiva plussa. Käytiin muutaman kertaan leffassa (kohdalle ( Read more... )

Jupe saapuu huomenna tänne! Viikoksi! Menemme hotelliin ja leikimme turisteja! Viikon! Saa nukkua pitkään ja puhua suomea! OLEN NIIN INNOISSANI! Mulla on ollut sitä miestä ihan hir-vit-tä-vä ikävä! Lisää huutomerkkejä!!!!1


( Read more... )

Tasan 30 päivää siihen, että siirryn asuntolasta lentokentälle ja kotia kohti suuntaavaan koneeseen! O.O

Aika on mennyt niin nopeasti, ja sitten kuitenkaan ei. Aluksi oli vaikeaa, päivät tuntuivat loputtomilta ja viikot vuoden mittaisilta. Mutta sitten loppujen lopuksi olin aina iltaisin hämästynyt, että jokos se päivä meni. Varsinkin ( Read more... )

Tämän viikon harjoittelukohteenani on siis ollut tarkkailuosasto, joka toiminnaltaan ja potilasainekseltaan toi kyllä heti alusta lähtien vahvasti mieleen tk-vuodeosastot. 42 paikkaa, jotka jakautuvat kahteen tiimiin (1-18 ja 19-42), joiden väistä epäsuhtaa tasapainottaa se, että paikat 1-6 ovat taas niitä paremmin maksavien paikkoja ovellisessa ( Read more... )

Uusi osasto, uusi viikko, uusi orientoituminen, uusi tapa tehdä asioita. Liikaa kaikkea, tuntuu etten enää omaksu uusia asioita niin tehokaasti kuin aluksi. Lisäksi olen hukannut kaikki sinistä jälkeä tekevät kuulakärkikynäni. Ja uusi maksais ehkä jopa (*GASP*) 5 bahtia.

Osastosta kirjoittamisen sijaan ajattelin kertoa, miten paikallinen ( Read more... )