katsoa häntä silmiin kauniiseen kaulaan suortuvaan selkään kuten lumpeet laineilla hiukset notkeina korteina kaartavat mukailevat pintaa varttaan notkistaa

sinä olet niin pieni ja läpikuultava, että haluaisin nostaa syliini sinut kuin laihan, luisen nyytin, antaa karkkia ja silittää pitkää tukkaa ja keinutella.

kehrätään kasvikuiduista kitiinikuoren suojissa siipiä

erakkorapu käärmeen kuristama, keskellä noidankehää, spiraalia, ei pois pääse muuten kuin siivet kasvattamalla

kylmyys on pyhyyttä

ihmiset tulevat, katsovat läpi, eivät sano mitään, menevät.

tämä kaupunki ja kaikki menneisyyteni haamut.

Vasta kolmekymmentä vuotta ovat tämän hyllyn kirjat lojuneet tämän kolkon kirjastorakennuksen loputtomilla käytävillä, niiden tuoksu on pimeää unta. Minä kurkistelen niiden sivujen väliin ja nuuskin salaisuuksia itseeni. Ikkunalasien takana, rannassa, ihmiset ovat kokoontuneet rypäletertuiksi jääveistosten ympärille. Pimeä kurkottaa kirjan lehdiltä ( Read more... )

lähteminen on vaikeaa, palaaminen vielä vaikeampaa.

o = ongelma ( Read more... )

Sinä sunnuntaina minä vaelsin pitkin hämäriä, tyhjiä katuja epäluuloisena ympärilleni pälyillen. Olin eksynyt. Siinä osassa kaupunkia oli paljon omalaatuisen muotoisia, värisiä ja jopa tuoksuisia asumuksia; välissä jopa pysähdyin ja jäin tarkastelemaan joitakin yksilöitä, kunnes pakotin itseäni jatkamaan matkaa ja suomaan yksityisyyden ihmeellisten ( Read more... )