Vettä nenässä
Lauantaina oli vuorossa yksi matkan odotetuimmista kohteista. Suuri valliriutta. En ollut koskaan ennen nähnyt korallia meressä. Puhumattakaan uinut kalojen seurassa, jos ei niitä ahvenia ja särkiä sumeassa järvessä ei oteta huomioon. Odotin siis innolla snorklailupäivää. Tarjolla olisi kaksi snorkailusessiota kahdessa eri kohteessa.
Olin valinnut riuttaretken järjestäjäkseni Tusa 6-nimisen veneen. Ei halvin, mutta ei kalleinkaan. Yllättävän iso katamaraani oli kyseessä, mutta Cairnssin uusin vene kuitenkin. Mikä ehkä lisäsi matkustusmukavuutta. Matka rannasta riutalle kesti noin puolitoista tuntia ja se meni ihan hyvin. Vähän heilutti, mutta ei paljon.
Matkan aikana kerrottiin snorkaluksen perusteet ja jaettiin varusteet. Märkäpuku oli todella ihana tuttavuus. Uimalasit ja snorkkeli olivat aika uusia ja toimivat varsin hyvin, kun pääsin vauhtiin. Lisäksi kerrottiin, että mitä ei saa tehdä ja miten uimalasit toimivat. Yllättävän paljon tekniikkaa täytyy snorklaamisessakin osata.
Matkan aikana vaikutti, että lautalla on hirmuisesti väkeä ja jossain vaiheessa tulee ruuhkaa ja jonottamista. Näin ei onneksi käynyt. Ainoa jono oli laivalle saapuessa, kun piti maksaa reissu. Muuten kaikki sujui oikein sulavasti.
Ensimmäisen kohteeseen saavuttiin ja ei muuta kuin mereen. Olin ihan pulassa. Meressä oli kyllä kiva uida ja lillua, mutta nenään ja suuhun meni koko ajan vettä. Vesi oli todella suolaista ja menihän sitä väärään kurkkuunkin. Olin ehkä vähän jännittynyt ja tekniikka oli väärä. Tuntui epäluonnolliselta hengittää pää veden alla. Eihän siitä tullut mitään, kun koko ajan olin pinnalla puhkumassa ilmaa ja tyhjentämässä laseja vedestä. Poistuin pettyneenä vedestä.
Lounaan aikana siirryttiin toiseen kohteeseen ja olin ihan, että turhaan mä tonne enää menen uudestaan. Olin kuitenkin maksanut matkasta ja halusin nähdä koralleja ja kaloja kunnolla. Päätin, että kyllä tämä tästä.
Toisessa kohteessa pulskahdin veteen ja räpylöin vähän matkan päähän veneestä ja pistin pään veteen. Touhu alkoikin sujua. Hoksasin järkevän hengitystekniikan, jolla sain tarpeeksi ilmaa ja vettä ei päässyt maskiin. Sain sujumaan sen, että en uloshengityksellä päästä nenän kautta ilmaa ulos. Jos puhalsi ilmaa nenän kautta, maski pullistui ulospäin ja reunasta pääsi vettä silmiin ja nenään. Homma siis alkoi toimia ja kaksi tuntia pörräsinkin riutan päällä ihastellen kaikkea. Oli monennäköistä korallia ja monia kummallisia kaloja. Tuntui mahtavalta uiskennella kalojen kanssa.
Pinnan alta ei ole kuvia, mutta ei se samalta näyttänyt kuin BBC:n luonto-ohjelmissa. Ehkä vuokraan kameran seuraavia snorkailuja varten.
Paluumatkan rantaan olinkin yhtä hymyä. Oli se sen verran mahtavaa. Uudestaan!
Sunnuntaina lähdin Cairnssista kohti etelää. Kohti Airlie Beachia. Turistikohde sekin.
Olin valinnut riuttaretken järjestäjäkseni Tusa 6-nimisen veneen. Ei halvin, mutta ei kalleinkaan. Yllättävän iso katamaraani oli kyseessä, mutta Cairnssin uusin vene kuitenkin. Mikä ehkä lisäsi matkustusmukavuutta. Matka rannasta riutalle kesti noin puolitoista tuntia ja se meni ihan hyvin. Vähän heilutti, mutta ei paljon.
Matkan aikana kerrottiin snorkaluksen perusteet ja jaettiin varusteet. Märkäpuku oli todella ihana tuttavuus. Uimalasit ja snorkkeli olivat aika uusia ja toimivat varsin hyvin, kun pääsin vauhtiin. Lisäksi kerrottiin, että mitä ei saa tehdä ja miten uimalasit toimivat. Yllättävän paljon tekniikkaa täytyy snorklaamisessakin osata.
Matkan aikana vaikutti, että lautalla on hirmuisesti väkeä ja jossain vaiheessa tulee ruuhkaa ja jonottamista. Näin ei onneksi käynyt. Ainoa jono oli laivalle saapuessa, kun piti maksaa reissu. Muuten kaikki sujui oikein sulavasti.
Ensimmäisen kohteeseen saavuttiin ja ei muuta kuin mereen. Olin ihan pulassa. Meressä oli kyllä kiva uida ja lillua, mutta nenään ja suuhun meni koko ajan vettä. Vesi oli todella suolaista ja menihän sitä väärään kurkkuunkin. Olin ehkä vähän jännittynyt ja tekniikka oli väärä. Tuntui epäluonnolliselta hengittää pää veden alla. Eihän siitä tullut mitään, kun koko ajan olin pinnalla puhkumassa ilmaa ja tyhjentämässä laseja vedestä. Poistuin pettyneenä vedestä.
Lounaan aikana siirryttiin toiseen kohteeseen ja olin ihan, että turhaan mä tonne enää menen uudestaan. Olin kuitenkin maksanut matkasta ja halusin nähdä koralleja ja kaloja kunnolla. Päätin, että kyllä tämä tästä.
Toisessa kohteessa pulskahdin veteen ja räpylöin vähän matkan päähän veneestä ja pistin pään veteen. Touhu alkoikin sujua. Hoksasin järkevän hengitystekniikan, jolla sain tarpeeksi ilmaa ja vettä ei päässyt maskiin. Sain sujumaan sen, että en uloshengityksellä päästä nenän kautta ilmaa ulos. Jos puhalsi ilmaa nenän kautta, maski pullistui ulospäin ja reunasta pääsi vettä silmiin ja nenään. Homma siis alkoi toimia ja kaksi tuntia pörräsinkin riutan päällä ihastellen kaikkea. Oli monennäköistä korallia ja monia kummallisia kaloja. Tuntui mahtavalta uiskennella kalojen kanssa.
Pinnan alta ei ole kuvia, mutta ei se samalta näyttänyt kuin BBC:n luonto-ohjelmissa. Ehkä vuokraan kameran seuraavia snorkailuja varten.
Paluumatkan rantaan olinkin yhtä hymyä. Oli se sen verran mahtavaa. Uudestaan!
Sunnuntaina lähdin Cairnssista kohti etelää. Kohti Airlie Beachia. Turistikohde sekin.