Nyt ollaan sitten Helsingissä
Olin tänäkin kesänä laulamassa Koirien Kalevala -lastenoopperassa Savonlinnan oopperajuhlilla ja se loppui yhtä nopeasti, kuin se alkoikin. Meillä oli kyllä tosi hyvä mukava tiimi, vaikkakin pari uutta kuorolaista kävivät hermoilleni jonkun verran. Terassilla vietettiinkin sitten iltaa sekä ensi-illan että viimeisen esityksen jälkeen... oli kyllä niin mukavaa!
No, Koirien Kalevala loppui siis toissapäivänä ja eilen lähdimme äidin ja isosiskon kanssa kohti Helsinkiä! Tänään he lähtivät takaisin Savonlinnaan ja nyt istun tässä isosiskon koneella, isosiskon solussa aivan yksin. :) Huomenna alkaa kesätyönikin, syy, jonka takia olen Helsinkiin viideksi viikoksi tullut.
Omassa pakkauksessani Helsingissä oloani varten olisi tosin ollut parantamisen varaa. Eilen lähdettyämme kotoa ehdimme ajaa vain viitisen kilometriä, ennen kuin tajusin, että tarvitsisin passia täällä Helsingissä. Eli, eikun vain u-käännös ja takaisin kotiin. Hain passin, mutta vielä silloinkin unohdin takkini ja sateenvarjoni kotiin, mutta niistä en uskaltanut enää mainita ajaessamme. :) Kaitpa minä ilman niitäkin täällä pärjään, tai sitten Murphyn laki saa todistaa mahtavuutensa! :D
Enää seitsemän viikkoa lähtöön, SEITSEMÄN!!! Aikahan hupenee suorastaan käsissä, ja se on kyllä hyvä! Soitin perjantaina perheelleni Sardiniaan (pikkusiskollani Anna Marialla oli silloin 15-vuotissynttärit), ja lopetimmen puhelun äidin Giuseppinan kanssa (Anna Maria ei ollut kotona) sanoihin 'A presto', joka tarkoittaa suunnilleen, että 'pian nähdään'. APUVA, en jaksaisi enää odottaa, perheeni vaikuttaa niin ihanalta!!! Kun saman puhelun aikana välitin synttärionnittelut Anna Marialle, niin äiti Giuseppina kiitteli aivan älyttömän kauan, ja kun kerroin lähettäväni ensi viikolla kirjeessä myös pienen lahjan Anna Marialle, niin sitten äiti oli vain että "tosi kilttiä, tosi kilttiä"! Minulla on kyllä ihan mahtava perhe, ainakin sen kuvan olen saanut! Kunhan nyt saan nämä kesätyöt tehtyä, niin sitten ei olekaan kuin kaksi viikkoa lähtöön... Aamukamman piikit vähenee! :) Ei tosin yhtä nopeasti kuin Luigilla, hän lähtee USA:han jo 10. elokuuta! ;)
No, Koirien Kalevala loppui siis toissapäivänä ja eilen lähdimme äidin ja isosiskon kanssa kohti Helsinkiä! Tänään he lähtivät takaisin Savonlinnaan ja nyt istun tässä isosiskon koneella, isosiskon solussa aivan yksin. :) Huomenna alkaa kesätyönikin, syy, jonka takia olen Helsinkiin viideksi viikoksi tullut.
Omassa pakkauksessani Helsingissä oloani varten olisi tosin ollut parantamisen varaa. Eilen lähdettyämme kotoa ehdimme ajaa vain viitisen kilometriä, ennen kuin tajusin, että tarvitsisin passia täällä Helsingissä. Eli, eikun vain u-käännös ja takaisin kotiin. Hain passin, mutta vielä silloinkin unohdin takkini ja sateenvarjoni kotiin, mutta niistä en uskaltanut enää mainita ajaessamme. :) Kaitpa minä ilman niitäkin täällä pärjään, tai sitten Murphyn laki saa todistaa mahtavuutensa! :D
Enää seitsemän viikkoa lähtöön, SEITSEMÄN!!! Aikahan hupenee suorastaan käsissä, ja se on kyllä hyvä! Soitin perjantaina perheelleni Sardiniaan (pikkusiskollani Anna Marialla oli silloin 15-vuotissynttärit), ja lopetimmen puhelun äidin Giuseppinan kanssa (Anna Maria ei ollut kotona) sanoihin 'A presto', joka tarkoittaa suunnilleen, että 'pian nähdään'. APUVA, en jaksaisi enää odottaa, perheeni vaikuttaa niin ihanalta!!! Kun saman puhelun aikana välitin synttärionnittelut Anna Marialle, niin äiti Giuseppina kiitteli aivan älyttömän kauan, ja kun kerroin lähettäväni ensi viikolla kirjeessä myös pienen lahjan Anna Marialle, niin sitten äiti oli vain että "tosi kilttiä, tosi kilttiä"! Minulla on kyllä ihan mahtava perhe, ainakin sen kuvan olen saanut! Kunhan nyt saan nämä kesätyöt tehtyä, niin sitten ei olekaan kuin kaksi viikkoa lähtöön... Aamukamman piikit vähenee! :) Ei tosin yhtä nopeasti kuin Luigilla, hän lähtee USA:han jo 10. elokuuta! ;)