kävin piiitkästä aikaa elokuvissa, torstain superpäivänä
jadesoturin ennakkonäytöksessä. olin intoillut elokuvasta aika paljon etukäteen, ehkä liikaakin.
"Jadesoturi on Kalevalan inspiroima fantasiaa ja kung fua yhdistävä eeppinen rakkaustarina hyvän ja pahan taistelusta. Elokuva yhdistää suomalaista ja kiinalaista mytologiaa. Se tapahtuu kahdessa ajassa ja paikassa, nykypäivän Suomessa sekä muinaisessa Kiinassa.
Jadesoturi on sisällöltään monitahoinen ja mielikuvituksellinen. Se on visuaalisesti näyttävä elokuva, jossa suomalaisessa elokuvassa ennennäkemättömin erikoistehostein on luotu tyylikkäitä taistelukohtauksia, henkeäsalpaavan kauniita maisemia sekä upeita joukkokohtauksia."
visuaalisesti näyttävä, kaunis, monipuolinen. musiikki oli loistavaa (kimmo pohjonen is love), näyttelijät upeita, varsinkin tommi eronen, joka sopi sekä suomalaisen kain että kiinalaisen kung fuilijan, sintain, rooliin hyvin. markku peltolan valitseminen kiusaavan pirun rooliin oli outo, mutta sopiva valinta. wushu-kohtaukset olivat näyttäviä ja hienoja, ja niitä olisin suonut olevan elokuvassa enemmänkin. muinaussuomalaisuuden ja -kiinalaisuuden yhdistäminen toimii, itämaisissa kulttuureissa on kuitenkin yhtäläisyyksia suomalaisen kulttuurin kanssa. elokuvassa oli myös hassua ja ehkä hieman kökköä huumoria, joka toisinaan kevensi elokuvaa sopivalla tavalla ja toisinaan ihmetytti. jotain jäi kuitenkin puuttumaan. odotin koko elokuvan ajan jonkinlaisia tunteita, liikuttumista, surua tai iloa, mutta niitä ei tullut. elokuvan tarina oli jokseenkin sekava ja vaikeaselkoinen ja koko elokuva jäi ontoksi. parempi kuitenkin ihmetys kuin valmiiksi pureskeltu paketti. tosin elokuvassa pohdittiin rakkauden olemusta, mikä sinänsä on hyvin ajankohtaista. sanoisin, että hyvä yritys, tosi hyvä.
puutteistaan huolimatta suosittelen. harmittaa edelleenkin, etten aikoinani tiennyt/tajunnut hakea elokuvaan työharjoitteluun. huhhuh, se se vasta olisikin ollut huippua!!