turhamaisuuden hurmaa
löysin aivan huiput kengät tänään! sellaiset roomalaistyyppiset sandaalit mutta aivan mielettömän hienot, ei semmoiset tavalliset remmisandaalit (vaikka remmejäkin on). vaikea selittää, eikä kuvaakaan löytynyt. mutta kuten on kovin tavallista, kokoani ei tietenkään ollut enää hyllyssä. koko 40 tuntuu olevan kaikista yleisin nykyään, mutta niitä kauppoihin tulee vain pari kappaletta. 38-kokoja tulee eniten kun luullaan, että se on oikeasti yleisin. tuntuu jotenkin idioottimaiselta. mutta anyways, kaupan hurjan ystävällinen myyjä lupasi tuoda oikean koon helsingin kokousreissultaan ensi viikolla! eikä minun edes tarvitse ottaa niitä jos ne eivät sovi. inhimillisyys ei olekaan täysin kuollutta! ensi syksyksi on tulossa huippuja viktoriaanistyylisiä kenkiä paljon, myyjä paljasti, kun kyselin taas kokoani eräistä harvinaisen tyylikkäistä maija poppas-kengistä. minä olen nainen, jolla ei ole yksiäkään korkokenkiä ja välillä sellaiset tekisi mieli omistaa. sellaisesta pienestä korosta olisi helppo aloittaa.
huomenna on yllätysvapaapäivä, ja ajattelin tehdä jotain tavoilleni omituista: käydä shoppailemassa! minun tapauksessani se kyllä tarkoittaa sitä että käyn yhdessä tai kahdessa kaupassa ja tuskaannun ankeisiin vaatteisiin tai hintoihin ja lähden kotiin tai kahville..
olen huomannut, että minulla on suuresti ongelmia naiseuteni kanssa, ainakin pukeutumisen suhteen. jos minulla on liian miehekkään oloiset vaatteet, väljät ja ronskit ja arkiset, niin minulle usein tulee vaivaantunut olo, varsinkin jos näen jonkun nätin koroilla sipsuttelevan tyttösen. ja kun taas joskus yritän pukeutua jotenkin naisellisemmin, varsinkin yhtään paljastavampaan vaatteeseen niin tulee ihan kamalan tyrkky olo, sellainen, että olisin jotenkin näytillä ja halvan näköinen ja yrittäisin jotenkin tehdä vaikutusta miehiin. siinä välissä sitten keplottelen, jos käytän hametta, sen täytyy olla polveen eivätkä kengät saa olla liian isot kolperot. viime aikoina on tuntunut liian miehekkäältä taas ja tuntuu siltä, että korolliset kengät auttaisivat siinä. varmasti jos laittaisin ne jalkaan niin ne pitäisi repiä pois, koska tulisi jotenkin keinotekoinen olo. hitto vie. ompa hankalaa tämäkin. samanlainen vaivaantunut olo minulle tulee jos olen liian laittautunut. nykyään en enää edes meikkaa kun se tuntuu jotenkin täysin turhalta. kaukana ovat ne teinikoottivuoden jolloin ilman rajauksia ja meikkivoiteita ei voinut astua ulos ovesta.. se on ihana vapauttavaa, mutta toisaalta joskus tulee olo, että ehkä minun näin naisena pitäisi yrittää olla vähän naisellisempi. naisellisuudestaan ylpeät ja itsensä kanssa sinut olevat siskot näyttävät kuitenkin mahtavilta.
edit. nyt tuli tosi ärsyttävä olo tästä kaikesta. taitaa olla aika huono itsetunto tällä tytöllä.
huomenna on yllätysvapaapäivä, ja ajattelin tehdä jotain tavoilleni omituista: käydä shoppailemassa! minun tapauksessani se kyllä tarkoittaa sitä että käyn yhdessä tai kahdessa kaupassa ja tuskaannun ankeisiin vaatteisiin tai hintoihin ja lähden kotiin tai kahville..
olen huomannut, että minulla on suuresti ongelmia naiseuteni kanssa, ainakin pukeutumisen suhteen. jos minulla on liian miehekkään oloiset vaatteet, väljät ja ronskit ja arkiset, niin minulle usein tulee vaivaantunut olo, varsinkin jos näen jonkun nätin koroilla sipsuttelevan tyttösen. ja kun taas joskus yritän pukeutua jotenkin naisellisemmin, varsinkin yhtään paljastavampaan vaatteeseen niin tulee ihan kamalan tyrkky olo, sellainen, että olisin jotenkin näytillä ja halvan näköinen ja yrittäisin jotenkin tehdä vaikutusta miehiin. siinä välissä sitten keplottelen, jos käytän hametta, sen täytyy olla polveen eivätkä kengät saa olla liian isot kolperot. viime aikoina on tuntunut liian miehekkäältä taas ja tuntuu siltä, että korolliset kengät auttaisivat siinä. varmasti jos laittaisin ne jalkaan niin ne pitäisi repiä pois, koska tulisi jotenkin keinotekoinen olo. hitto vie. ompa hankalaa tämäkin. samanlainen vaivaantunut olo minulle tulee jos olen liian laittautunut. nykyään en enää edes meikkaa kun se tuntuu jotenkin täysin turhalta. kaukana ovat ne teinikoottivuoden jolloin ilman rajauksia ja meikkivoiteita ei voinut astua ulos ovesta.. se on ihana vapauttavaa, mutta toisaalta joskus tulee olo, että ehkä minun näin naisena pitäisi yrittää olla vähän naisellisempi. naisellisuudestaan ylpeät ja itsensä kanssa sinut olevat siskot näyttävät kuitenkin mahtavilta.
edit. nyt tuli tosi ärsyttävä olo tästä kaikesta. taitaa olla aika huono itsetunto tällä tytöllä.