Filosofinen kävely
Diioun kanssa. Oli mukavaa vaan puhua pskaa (syvällistä, tosin, ajoittain) ja rämpiä metsässä, vaikken löytänytkään mustikkaa. Sai vähän purettua mieltäkin.
Tulin muuten lopputulokseen että nostalgia on oikeasti ihan paska fiilis.
Tällä hetkellä elämässä turhauttaa se että ympyrä sulkeutuu aina siihen että pitäisi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Vaikka tyytyväisempi olisi kun olisi vaan ja ajautuisi asioihin.
Mihin katosi miun varhaisnuoruudenaikainen kyky olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee? Vastaan: sinne minne itsetuntokin katosi. Huah.
Sorgen. Välillä pitää vaan filosofoida elämästä. Se yleensä tapahtuu silloin kun on kyllästynyt vaan olemaan siihen vittuuntunut.
Tulin muuten lopputulokseen että nostalgia on oikeasti ihan paska fiilis.
Tällä hetkellä elämässä turhauttaa se että ympyrä sulkeutuu aina siihen että pitäisi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Vaikka tyytyväisempi olisi kun olisi vaan ja ajautuisi asioihin.
Mihin katosi miun varhaisnuoruudenaikainen kyky olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee? Vastaan: sinne minne itsetuntokin katosi. Huah.
Sorgen. Välillä pitää vaan filosofoida elämästä. Se yleensä tapahtuu silloin kun on kyllästynyt vaan olemaan siihen vittuuntunut.