Muuttoa odotellessa
Eipä käy pitkäveteiseksi aika kotosalla. Laatikoita on pakattu ahkerasti ja runsaasti, suurin osa tavaroista on (toivottavasti) jo pakattu. Onnitelkaa minua, sillä olin tänään rohkea ja avomielinen ja sain käytyä läpi Kauhukaapin, heitettyä sieltä roskiin kaiken tarpeettoman ja pakattua kaiken tarpeellisen. Kauhukaapista tosin löytyi vino pino tavaroita, jotka ovat olleet kateissa pitkään: näistä muutaman mainitakseni astmalääkkeen resepti sekä Uutelo-runo joulukalenterista vuodelta 2004.
Sain perjantaina flunssan, jonka kourissa kärvistellään neljättä päivää. Tuntuisi, että tauti on voiton puolella, vaikka eilen mittasin kuumelukemia. Tänään en ole mitannut. Lauantaina käytiin naron ja koirien kanssa Iitissä ajelemassa näyttelykehissä, ja jälleen yhden punaisen nauhan jälkeen mulla on sellainen olo, että näiden tulevien näyttelyiden jälkeen me jätetään kehät joksikin aikaa. Jotenkin turhauttaa hakea kerta toisensa jälkeen kirkasta punaista.
Sunnuntaina jäin pois töistä, kun olin edelleen niin kipeä, mutta ärsytyspiikki pomppasi tietysti huisin korkealle kertahujauksella, kun jouduin tekemään tuttavuutta työnantajani v-mäisen luonteenpiirteen kanssa: se nääs inhoaa sairaslomalaisia. Mari-rukka on myös sairaana, ja kun se oli ilmoittanut, ettei huomenna pääse töihin, oli häntä uhannut potkuilla. Mari kävi tosin tänään lääkärissä ja sai kolmen päivän sairasloman, et jos potkut lykkää, niin sit voi homman viedä oikeustasolle. Mie puoliksi odotan, että se erehtyisi mulle saman uhkauksen tekemään, mie voisin samalla sanoa, että enpä sitten tule töihin, kerta on sairastumisen takia vara ryhtyä potkuilla uhkailemaan.
Huomenna mennään kirjoittamaan vuokrasopimus, toivon mukaan loppuviikosta voisi ajella jo ensimmäisiä muuttokuormia. Tää viikko on vaan niin kauhean kiireinen, että mitään suurta tuskin ehtii saada aikaan.
Malla tuli meille hoitoon viikoksi, tänään lähden sitten kahden koiran kanssa katsomaan, löytyykö hakuraunioilta ukkoja. Mallasta on tullut kumma sylivauva, sillä taitaa olla molempia äitejä kova ikävä. Reipas se kuitenkin on, sisätiloissa vaan tosi huomaamaton.
Sain perjantaina flunssan, jonka kourissa kärvistellään neljättä päivää. Tuntuisi, että tauti on voiton puolella, vaikka eilen mittasin kuumelukemia. Tänään en ole mitannut. Lauantaina käytiin naron ja koirien kanssa Iitissä ajelemassa näyttelykehissä, ja jälleen yhden punaisen nauhan jälkeen mulla on sellainen olo, että näiden tulevien näyttelyiden jälkeen me jätetään kehät joksikin aikaa. Jotenkin turhauttaa hakea kerta toisensa jälkeen kirkasta punaista.
Sunnuntaina jäin pois töistä, kun olin edelleen niin kipeä, mutta ärsytyspiikki pomppasi tietysti huisin korkealle kertahujauksella, kun jouduin tekemään tuttavuutta työnantajani v-mäisen luonteenpiirteen kanssa: se nääs inhoaa sairaslomalaisia. Mari-rukka on myös sairaana, ja kun se oli ilmoittanut, ettei huomenna pääse töihin, oli häntä uhannut potkuilla. Mari kävi tosin tänään lääkärissä ja sai kolmen päivän sairasloman, et jos potkut lykkää, niin sit voi homman viedä oikeustasolle. Mie puoliksi odotan, että se erehtyisi mulle saman uhkauksen tekemään, mie voisin samalla sanoa, että enpä sitten tule töihin, kerta on sairastumisen takia vara ryhtyä potkuilla uhkailemaan.
Huomenna mennään kirjoittamaan vuokrasopimus, toivon mukaan loppuviikosta voisi ajella jo ensimmäisiä muuttokuormia. Tää viikko on vaan niin kauhean kiireinen, että mitään suurta tuskin ehtii saada aikaan.
Malla tuli meille hoitoon viikoksi, tänään lähden sitten kahden koiran kanssa katsomaan, löytyykö hakuraunioilta ukkoja. Mallasta on tullut kumma sylivauva, sillä taitaa olla molempia äitejä kova ikävä. Reipas se kuitenkin on, sisätiloissa vaan tosi huomaamaton.