Apr 18, 2008 19:24
Me erottiin Mikan kanssa.
Mä en kestänyt enää,ja menin puhumaan sille mesessä. Me riideltiin heti. Mentiin asioihin joihin halusin muutosta et tää toimis... Sit se soitti mulle. Oli vähän hiljasta. Se sano ääneen että "Vaikka mä en sitä ääneen koskaan sano niin kyl mä oikeesti sua rakastan" Ei se ole ennen ääneen tuota sanonut....
Sit juteltii asioista jonkun aikaa.
Sit se kysy et mitä nyt sit tehää ja et mä saan päättää.Sanoin et " Mun mielestä tää saa loppua nyt" Ja se oli sit siinä....
Ja nyt itken enemmän ku koskaan ennen. Mä olen vajonnut niin alas että mä en näe enää valoa. Mä räpiköin avuttomana valtameressä yksin. Ei tänään olekkaan kaunis päivä. Ei se auringonvalo näytä enää niin kauniilta ku aamulla. Nyt se on Vaan auringonvalo. Ei sen enempää. Itken varmaan koko illan,yön ja huomisen. Mutta kyllä mä pärjään. Vie vaan jonkin aikaa päästää irti ja hyväksyä se kaikki. Mä olen nuori vielä ja mulla on aikaa. Ei mun maailma tähän kaadu. Mä vaan olen surullinen hyvin,Hyvin pitkään.
Mä rakastin sitä miestä aivan jumalattomasti.