Yritin pärjätä ilman "niitä lääkkeitä", mutta näköjään se on aika mahdotonta. Olisi vain pitänyt mennä sanomaan, että ne tuhoutuivat siinä tulipalossa, mutta en ajatellut... en ajatellut, että se menisi näin pitkälle, kun luulin jo parantuneeni.
Mitähän olisi tapahtunut, jos Akatsuki ei olisi jaksanut katsoa perääni ja sattunut sinäkin päivänä olemaan luonani? Luultavasti olisin taas kokenut ne samat asiat kuin pari vuotta sitten... en halua ajatella asiaa liikaa. Olen vain iloinen siitä, että hän oli paikalla ja että hän osasi auttaa tässä tilanteessa. Onneksi olin vieläpä kertonut hänelle asiasta, kun en luottanut muihin.
...
Tuntuu vain oudolta, etten osannut taaskaan luottaa Kaoruun tarpeeksi puhuakseni hänelle. Vai oliko se tällä kertaa "suojelen häntä siltä, että hänen ei tarvitse olla huolissaan"... en tiedä. Tämä koko juttu on vain hirveän outo. Luotan Kaoruun kaikista eniten, mutta sitten on tämä mikä lienee tauti, joka muuttaa asian täysin päinvastaiseksi.
Pitää vain tästä lähtien alkaa pitämään huoli, etten menetä näitä lääkkeitä... etenkin silloin, kun tapahtuu jotain näin isoa.
Kyllä minä pärjään jotenkin. Täytyy vain tottua siihen, että olen nyt ainoa Hitachiin Host Clubissa. Akatsukikin sanoi varoittavansa etukäteen sitten kun lähtee kerhosta.
...
Outoa, miten hän haluaa auttaa, vaikka me kiusoittelimme häntä niin paljon. Pitää olla ystävällisempi häntä kohtaan tämän jälkeen... ja jonain päivänä auttaa häntä, jos hän apuani tarvitsee.