Kirjoituskyvyttömyys: Ensimmäiset ensiksi
Hevostelu. En muista ensimmäistä ratsastus- tahi ajokertaani mutta muistan kuinka mukavaa oli istua reessä hirventaljan alla kun oli kovat paukkupakkaset tai ratsastaa kesäisin vanhalla armeijansatulalla pyöreällä hevosella. Kiipeilin pitkin karsinoiden seiniä, niissä kun oli kapeat urat joihin sai jalat laitettua. Juoksin hevostarhoissa hevoset perässäni ja viime hetkellä livahdin aidan alta turvaan. Sain selkääni jälkeenpäin enkä ymmärtänyt miksi. Ratsastuskouluilla pyörin ratsastamassa ja yrittämässä oppia edes hieman miten noita isoja eläimiä käsitellään, joiden turpa oli niin pehmeä ja hörähtelivät matalasti. Piirsin liki ainoastaan hevosia ensimmäiset 12 vuotta elämästäni.
Tamman kanssa on saanut tehdä virheitä, on tullut konflikteja, mutta niistä on selvitty. Olemme kasvaneet vuosiaan myötä liki yhteen.
Enää ei ole tullu piirrettyä hevosia niin ahkerasti kun joskus tuli tehtyä. Enkä harrastakaan heppailua niin aktiivisesti. Mutta katse kääntyy heti seuraamaan, jos jossain näkyy hevosia.
Juu, tää rakkaus on säilynyt.
Tamman kanssa on saanut tehdä virheitä, on tullut konflikteja, mutta niistä on selvitty. Olemme kasvaneet vuosiaan myötä liki yhteen.
Enää ei ole tullu piirrettyä hevosia niin ahkerasti kun joskus tuli tehtyä. Enkä harrastakaan heppailua niin aktiivisesti. Mutta katse kääntyy heti seuraamaan, jos jossain näkyy hevosia.
Juu, tää rakkaus on säilynyt.