mieheys, seksuaalisuus, hellyys
Yksi mielenkiintoisimmista itsereflektion aiheista on mun suhde miehiin ja mieheyteen - ja samalla myös seksuaaliseen suuntautumiseen.
Olen syntynyt mieskehoon, mut on kasvatettu poikana. Mä olen omaksunut ja sisäistänyt suuren osan miehiin ja poikiin liitetyistä normeista. Mulla on lyhyet hiukset ja pukeudun poikien vaatteisiin - itse asiassa minua ahdistaa ajatus esiintymisestä julkisesti "tyttöjen vaatteissa". Pelkään naurunalaiseksi joutumista.
On selvää että muut näkevät mut poikana tai miehenä. Mä koen tarvetta siihen että minut koettaisiin viehättäväksi, etenkin sellaisten ihmisten taholta jotka itse koen viehättäväksi. Minua ahdistaa ajatus siitä että sellaiset ihmiset kokisivat minut epäviehättäväksi tai ulkoiselta olemukseltani tai muuten luotaantyöntäväksi.
Siispä koen että mun on mietittävä: mikä näyttää hyvältä pojalla/miehellä? Millainen käyttäytyminen on viehättävää pojalla/miehellä? Mieskehoisella, miehenä elävällä.
Mulla on ollut ainakin yläasteiästä asti taipumuksena kokea suhteeni miehiin ja mieheyteen vaikeaksi. Olen kokenut itseni epämiehiseksi, ja miehisemmät - machommat? - mies- ja poikaporukat, miehet ja pojat luotaantyöntäviksi.
En ole kokenut halua, motivaatiota, intoa tai kykeneväisyyttä sopeutua joihinkin miehisyyden normeihin. Nykyisin monet arvelevat ensivaikutelman perusteella minun olevan homoseksuaali. Olemukseni ei ilmeisesti ole miehisen heteromiehen olemus.
Minussa on paljon sellaista mitä ei pidetä "miehisenä", enkä ole kokenut luontevaksi toteuttaa miehistä roolia "täydellisesti".
Toisaalta olen kokenut että vaikka yrittäisin sopeutua maskuliiniseen miehisyyteen, en olisi siinä niin hyvä kuin muut, niin hyvä kuin pitäisi. Tuntuu että hukkuisin joukkoon - että viehättävillä tytöillä olisi aina minua luontevampia, komeampia, hauskempia, karismaattisempia poikia ja miehiä joista valita.
Tapaan kokea että miesten olemuksessa, kommunikaatiossa ja käyttäytymisessä on usein epämiellyttävän vähän herkkyyttä omille ja toisten tunteille ja haluttomuutta antaa tilaa. Liian voimakas taipumus ottaa muilta tilaa kovaäänisellä, röyhkeällä vitsailulla. Ehkä syyllistyn siihen itsekin paljon. Ja liian voimakas taipumus kommunikoida hyökkäävästi ja aggressiivisesti, sen sijaan että kommunikoisi hyväksymistä, tykkäämistä ja välittämistä.
Mä olen myös usein mieltänyt itseni jonkinlaiseksi bi- tai panseksuaaliksi. Koen jotkut pojat ja miehet erittäin viehättäviksi, tosin ensisijassa katseltuina, kuunneltuina ja fantasioissa. Miesten suhteen kauneusihanteeni ovat valtavirtaisemmat kuin naisten suhteen.
Vaikka miehillä on paikkansa seksuaalifantasioissani, en kuitenkaan koe halua seksiin miesten kanssa. Itse asiassa ajatus seksistä (panemisesta) miehen kanssa tuntuu musta ajatuksena lähinnä luotaantyöntävältä. Sen sijaan ajatus hellyydestä ja läheisyydestä ystävällisten miesten kanssa tuntuu erittäin miellyttävältä.
Mulla on kuitenkin tapana kokea hermostuneisuutta miehisen läheisyyden ja kosketuksen suhteen.
Miellän että kysymys on kaksijakoisesta vaikeilusta seksuaalisuuden ja miehisen kosketuksen yhteydestä. Tavallaan pelkään sitä että jakamalla kosketusta ja hellyyttä miehen kanssa annan ymmärtää että haluan seksiä. Toisaalta en myöskään haluaisi tilannetta jossa mahdollinen oma kiihottumiseni tai halun tunteeni tuntuisivat toisesta ahdistavalta.
Olen todennut että myös naisten ja tyttöjen kanssa kaipaan ensisijaisesti rakkaudellista fyysistä läheisyyttä ja tykkäämistä - mutta toisaalta myös siihen liittyvää molemminpuolista seksuaalista halua, joka voi joskus johtaa seksiin. Ensimmäinen tuntuu kuitenkin selvästi tärkeämmältä kuin jälkimmäinen. Minua kuitenkin ahdistaa tilanne jossa hellyys ja läheisyys on ok niin kauan kunhan en koe seksuaalista halua tai kiihottuneisuutta.
Kaipaan sitä että seksuaaliset haluni ja kiihottumiseni ovat vähintäänkin okei. Ne eivät velvoita ketään mihinkään, enkä vaadi ketään harrastamaan kanssani seksiä, mutta en halua hellyyttä sillä ehdolla etten saa kokea seksuaalisia tunteita. Voin aina hoidella itseni jos fiilis on pakottava.
Joitain vuosia sitten en halunnut tulla kutsutuksi mieheksi. Minua inhotti se että muut näkivät minut miehenä. Tuntui etten sopinut siihen millaisena miehiä pidetään, millaisena miehiä arvioidaan. Tuntui että jos minua arvioidaan miehenä, olen auttamattoman vajavainen.
Kuitenkin kiihotun villinä seksistä jossa olemme toisen kanssa hetken aikaa uros ja naaras.
Olen syntynyt mieskehoon, mut on kasvatettu poikana. Mä olen omaksunut ja sisäistänyt suuren osan miehiin ja poikiin liitetyistä normeista. Mulla on lyhyet hiukset ja pukeudun poikien vaatteisiin - itse asiassa minua ahdistaa ajatus esiintymisestä julkisesti "tyttöjen vaatteissa". Pelkään naurunalaiseksi joutumista.
On selvää että muut näkevät mut poikana tai miehenä. Mä koen tarvetta siihen että minut koettaisiin viehättäväksi, etenkin sellaisten ihmisten taholta jotka itse koen viehättäväksi. Minua ahdistaa ajatus siitä että sellaiset ihmiset kokisivat minut epäviehättäväksi tai ulkoiselta olemukseltani tai muuten luotaantyöntäväksi.
Siispä koen että mun on mietittävä: mikä näyttää hyvältä pojalla/miehellä? Millainen käyttäytyminen on viehättävää pojalla/miehellä? Mieskehoisella, miehenä elävällä.
Mulla on ollut ainakin yläasteiästä asti taipumuksena kokea suhteeni miehiin ja mieheyteen vaikeaksi. Olen kokenut itseni epämiehiseksi, ja miehisemmät - machommat? - mies- ja poikaporukat, miehet ja pojat luotaantyöntäviksi.
En ole kokenut halua, motivaatiota, intoa tai kykeneväisyyttä sopeutua joihinkin miehisyyden normeihin. Nykyisin monet arvelevat ensivaikutelman perusteella minun olevan homoseksuaali. Olemukseni ei ilmeisesti ole miehisen heteromiehen olemus.
Minussa on paljon sellaista mitä ei pidetä "miehisenä", enkä ole kokenut luontevaksi toteuttaa miehistä roolia "täydellisesti".
Toisaalta olen kokenut että vaikka yrittäisin sopeutua maskuliiniseen miehisyyteen, en olisi siinä niin hyvä kuin muut, niin hyvä kuin pitäisi. Tuntuu että hukkuisin joukkoon - että viehättävillä tytöillä olisi aina minua luontevampia, komeampia, hauskempia, karismaattisempia poikia ja miehiä joista valita.
Tapaan kokea että miesten olemuksessa, kommunikaatiossa ja käyttäytymisessä on usein epämiellyttävän vähän herkkyyttä omille ja toisten tunteille ja haluttomuutta antaa tilaa. Liian voimakas taipumus ottaa muilta tilaa kovaäänisellä, röyhkeällä vitsailulla. Ehkä syyllistyn siihen itsekin paljon. Ja liian voimakas taipumus kommunikoida hyökkäävästi ja aggressiivisesti, sen sijaan että kommunikoisi hyväksymistä, tykkäämistä ja välittämistä.
Mä olen myös usein mieltänyt itseni jonkinlaiseksi bi- tai panseksuaaliksi. Koen jotkut pojat ja miehet erittäin viehättäviksi, tosin ensisijassa katseltuina, kuunneltuina ja fantasioissa. Miesten suhteen kauneusihanteeni ovat valtavirtaisemmat kuin naisten suhteen.
Vaikka miehillä on paikkansa seksuaalifantasioissani, en kuitenkaan koe halua seksiin miesten kanssa. Itse asiassa ajatus seksistä (panemisesta) miehen kanssa tuntuu musta ajatuksena lähinnä luotaantyöntävältä. Sen sijaan ajatus hellyydestä ja läheisyydestä ystävällisten miesten kanssa tuntuu erittäin miellyttävältä.
Mulla on kuitenkin tapana kokea hermostuneisuutta miehisen läheisyyden ja kosketuksen suhteen.
Miellän että kysymys on kaksijakoisesta vaikeilusta seksuaalisuuden ja miehisen kosketuksen yhteydestä. Tavallaan pelkään sitä että jakamalla kosketusta ja hellyyttä miehen kanssa annan ymmärtää että haluan seksiä. Toisaalta en myöskään haluaisi tilannetta jossa mahdollinen oma kiihottumiseni tai halun tunteeni tuntuisivat toisesta ahdistavalta.
Olen todennut että myös naisten ja tyttöjen kanssa kaipaan ensisijaisesti rakkaudellista fyysistä läheisyyttä ja tykkäämistä - mutta toisaalta myös siihen liittyvää molemminpuolista seksuaalista halua, joka voi joskus johtaa seksiin. Ensimmäinen tuntuu kuitenkin selvästi tärkeämmältä kuin jälkimmäinen. Minua kuitenkin ahdistaa tilanne jossa hellyys ja läheisyys on ok niin kauan kunhan en koe seksuaalista halua tai kiihottuneisuutta.
Kaipaan sitä että seksuaaliset haluni ja kiihottumiseni ovat vähintäänkin okei. Ne eivät velvoita ketään mihinkään, enkä vaadi ketään harrastamaan kanssani seksiä, mutta en halua hellyyttä sillä ehdolla etten saa kokea seksuaalisia tunteita. Voin aina hoidella itseni jos fiilis on pakottava.
Joitain vuosia sitten en halunnut tulla kutsutuksi mieheksi. Minua inhotti se että muut näkivät minut miehenä. Tuntui etten sopinut siihen millaisena miehiä pidetään, millaisena miehiä arvioidaan. Tuntui että jos minua arvioidaan miehenä, olen auttamattoman vajavainen.
Kuitenkin kiihotun villinä seksistä jossa olemme toisen kanssa hetken aikaa uros ja naaras.