Tiistai 31.1.2012
Viikko sitten saavuin Pohjois-Irlantiin. Paljon on ehtinyt tapahtua, valitettavasti kuvia en vielä saa ladattua, mutta heti kun saan, laitan.
Maanantaina aamulla aikainen herätys ja liikkeellelähtö. Lennot olivat varsin tavanomaisia, ainoana erona itselleni, etten ollut koskaan aikaisemmin lentänyt yksin. Olen tottunut siihen, että aina on joku mukana, tämä oli loppupeleissä varsin outoa. Lennot menivät Tukholman kautta, Suomen päässä lähdettiin reilu puoli tuntia myöhässä mutta koneen vaihdon jälkeen saavuin silti Dubliniin vartin aikataulusta etuajassa.
Mitä perkelettä, täällä oli 7 astetta lämmintä, ja kun ikkunasta katseli ulos oli joka paikka ihan vihreänä. Sentään lehdet oli tippunu puista. Virnuilin lämpöä ja lumenpuutetta, ja tajusin ettei ollut ketään kenen kanssa asiasta heittää juttua. Ajatus painoi hetken päässä, mutta matkainnostus vei pois niistä syövereistä kohtuu nopeasti. Laukku talteen ja etsimään bussia Belfastiin. Sen lähtöön oli 40 minuuttia joten ehdin haukata sopivasti vähän ruokaa, mikä tuli tarpeeseen sillä reissu kesti reilut kaksi tuntia. Laukku painoi vajaat 20 kiloa, joten bussiasemalta kymmenen minuutin kävely hotellille oli vähän raskas. Sieltä suunnistin suoraan uudelle työpaikalle, jossa rekryäjä otti vastaan, selitti perusasioita ja varmisteli mitä kaikkea olen ehtinyt hoitaa.
Ensireaktiot työpaikasta olivat: onpas iso paikka, täällähän liikkuu kaikennäköstä väkeä. Kyse on siis isommasta call-centerista jossa on usean eri firman osastoja, itse olen Electronic Artsin gaming support-puolella, jossa on reilut 100 työntekijää. Tapasin pari tyyppiä ketkä olivat myös aloittaneet ja sen jälkeen lähdin kävelemään kaupungille, hankkimaan paikallista kännykkäliittymää ja etsimään ruokaa. Löysin molemmat. Pubi jossa söin oli kiva ja saatan ottaa sen kantakapakakseni, ainakaan ellen löydä parempaa :D. Loppuilta menikin hotellilla soitellen asuntoihin mitä olin katsonut ennakkoon mahdollisina paikkoina mihin muuttaa, mikä oli suuri pettymys. Suurin osa ei vastannut ja pari jotka vastasivat sanoivat että pitää soittaa toiseen numeroon. Toinen heistä jopa suostui antamaan sen minulle, toinen lupasi lähettää tekstarina jota ei lopulta koskaan kuulunut.
Tiistaina varsinainen työ alkoi. Alkuun on kahden viikon training-jakso, joten vieläkään en varsinaisesti ole töitä tehnyt mutta nyt viikon jälkeen alkaa hahmottua jo mistä hommassa on kyse. Sovittiin ryhmässä olleen ruotsalaispojan kanssa et etitään kämppä yhdessä ja sain traineriltamme puhelinnumeron hänen vuokraisännälleen, joka kävikin sinä päivänä katseluttamassa kämppiään. Kaikki olivat samanmallisia brittitaloja joissa asui 5-6 henkeä, joten itse en ihan innostunut mahdottomasti, vaikka otin numeron ylös varmuuden vuoksi. Ruotsalaisen kanssa yritettiin katsoa kahden asuttavaa kamppaa jostain lähialueelta, ajatuksena, että olisi helpompaa nain. Tiistai-iltana töiden jälkeen pyöriskelin kaupungilla etsimässä kauppoja tutustumassa vähän lähiympäristöön kunnes vetäydyin hotellille taas kämpänmetsästykseen.
Keskiviikkona hommat jatkuivat, mutta ruotsalainen tuntui yhtäkkiä hankalalta. Kämpät mitä ehdotin oli aina vähän nääääh ja muutenkin tuntui välttelevän mua, joten lopulta otin vain asian suoraan puheeksi ja tämä halusikin mennä johonkin jaettuun kamppaan missä olisi naisiakin asumassa, ajatteli että se olisi hienoa.. Oi voi. No, 19-vuotias tekee mitä 19-vuotias tekee, joten harmitti vain kohtalaisesti kun olin juuri löytänyt aika hyvän paikan mielestäni. Keskiviikkoiltana alkoi vähän jo painaa se, ettei ollut oikein ketään kenen kanssa viettää aikaa tai mitään, ja olin hetken varsin mieli mustana. Tähän asti kehnoin päiväni, harkitsin hetken aikaa vakavasti koko projektin keskenjättämistä. Totesin kuitenkin, ettei nyt näin aikaseen voi muutenkaan päättää mitään tuommoista, joten ainakin muutama kuukaus täytyy elää ennen kuin ottaa lopetuspäätöstä harkintaankaan.
Torstaina oli jo hyvä olla. Annoin musiikin soida korvanapeissa ja hyvän olon virrata kaupungissa käppäillessani. Rakennukset alkoivat tuntua jo vähän tutummilta mutta niiden tyyli tuntui vieläkin raikkaalta ja hienolta, joten häntä alkoi nousta jo vahan pystyynkin. Kävin katsomassa löytämääni kämppää ja mukaani lyöttäytyi portugalilainen tyyppi, J, joka harkitsi kanssa yhden-ehkä kahden kanssa asumista, tai sitten yksin. Matkalla jutellessa huomattiin että monet asiat olivat varsin samalla mallilla, musiikkimausta siihen miten ajattelee että kämppisten tulisi elää, joten todettiin et ehkä katellaan yhdessä paikkoja sitten. Kämppä oli minusta varsin jees, mutta J ei ihan vakuuttunut sillä vuokraisäntä oli vielä laittamassa tavaraa sinne ja uusimassa lattioita joten se jäi, sillä J:llä oli omakin kämpännäyttö perjantaille, johon sanoi et voin tulla mukaan niin halutessani.
Töistä lähdin pari tuntia etuajassa käydäkseni Dublinissa äänestämässä pressainvaaleissa. Kahden ja puolen tunnin bussimatka sujui maisemia ihaillessa ja näpertäessä. Dublin oli sellainen kuin muistinkin, ja siellä oli myös todella mukava piipahtaa, ainoastaan Suomen lähetystö oli todella pahasti piilotettu toimistorakennuksen sisäpihalle ilman kunnon opasteita, joten sen löytäminen oli tuskaa. Samalla kävin tapamaassa miestä joka alunperin mulle soitti, headhunteri careertrotter-nimisesta firmasta. Lupasin hollantilaismiehelle, että tarjoan hänelle oluen, jos saan työpaikan, joten sovittiin tapaaminen. Mentiin lopulta nuudelipaikkaan syömään, josta hän oli kuullut paljon hyvää. Lopulta istuttiin kolme tuntia vain jutellessa, koska juttu luisti ja molemmilla oli niin hemmetin hauskaa. Tarjoilijat alkoivat jo vaivautuneena katsella kun me vaan hölötettiin siinä pari tuntia ruuan loputtua, mutta lopulta lähellä kymmentä oli pakko lopetella ja lähteä kotiinpäin. Bussikuski oli Dublinin päässä sanonut et busseja Belfastiin lähtee "on the hour, every hour" ja kun juoksin paniikissa viittä vaille kymmeneltä terminaaliin mulle kerrottiinkin et kymmeneltä ei mene. Kiva. Yhdentoista bussilla sitten, ja puoli kahdelta takaisin hotellilla hiukka väsyneenä. Mutta päivä oli ollut perkeleen hyvä.
Perjantai alkoi huonosti kehnojen unien takia, mutta päivä kuitenkin lähti käyntiin. Käytiin katsomassa sitä toista kämppää, ja se oli ihan uus kerrostaloasunto reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä toista, ihan keskustan tuntumassa. Se vaikutti niin hyvältä et todettiin et otetaan se, niin et maanantaina saatais avaimet käteen. Ehkä hiukka kalliinpuoleinen, mutta ei niin pahasti että se haittais, ja vuokra oli esim minun osaltani vain 60 kalliimpi kuussa kuin hyvän kokoinen huone isossa talossa joka piti jakaa 5 muun kanssa, joten pieni varmuus rauhasta ja läheisempi sijainti keskustaan voitti. Kun google-mapsista katsoo satelliittikuvaa tai streetviewllä niin tämän kämpän tontti on vielä vasta rakennustyömää :D Nyt tässä on Belfastin korkein rakennus. Meidän asunto tosin on pienemmässä talossa korkean tornin vierel, mut silti :D.
Perjantai-iltana vein uuden kämppikseni ja portugalilaisen tytön, S:n, valitsemaani kantakapakkaan, he molemmat pitivät paikasta. Siellä oli livemusiikkia (oletettavasti koska perjantai) ja vaikka jengiäkin oli enemmän kuin yleensä siellä sai syötyä ihan rauhassa. Ilta menikin koomatessa ja miettiessä mitä tekisi viikonloppuna, kun töitäkään ei kerran olisi. Kävin myös hotellin vieressä olevalla salilla, koska kuulin että sieltä löytyy uima-allas ja sauna. Uima-allas oli 20-metrin pikkuplutakko ja sauna oli surullinen pikku huone joka oli vuorattu puulla ja oli lammin. Kiuasta siellä ei ollut eikä kuumuutta. Kun mainitsin asiasta tiskillä jamppa ryhtyi väittämään mulle, että kyseessä on "uudenlainen" sauna jossa ei tarvitse heittää löylyä... argh.
Lauantain ohjelma selvisi kun lähdettiin käymään S:n kämpällä, joka oli vähän kauempana keskustasta. Hänen piti checkoutata hotellista lauantaina joten hän otti taksin ja me hypättiin mukaan. Hänen kämppä oli samanlainen brittitalo, mutta muutti sellaiseen toistaiseksi yksin, ja seuraavana viikonloppuna hän kävisi Lontoossa hakemassa autonsa ja poikaystävänsä paikalle. Käppäiltiin yhdessä takaisin keskustaan (reilu puoli tuntia) ja bongattiin hienoja rakennuksia matkan varrelta, kuten vanha vankila ja oikeustalo sekä Belfastin katedraali. Keskustasta hypättiin bussiin joka vei Ikeaan josta S osti tarvekamoja uuteen kämppäänsä. Matkan varrella otettiin ruokaa, ja pois tullessa minä lahdin takaisin hotellille lepuuttamaan jalkojani kun portugalilaiset veivät kamat taksilla kämpälle. Illalla oli tarkoitus hengailla vielä mutta heillä meni myöhempään kuin oli tarkoitus joten ilta meni rauhallisesti.
Sunnuntai olikin vahan hassu. Lähdettiin tulevan kämppiksen kanssa kiertelee kauppoja koska häneltä oli unohtunut kotiin sekä kännykän että macbookkinsa laturit. Huomattiin että mikään ei aukea ennen puolta päivää. Tultiin takaisin hotlalle ja yritettiin uudestaan puolen päivän maissa, jolloin huomattiin et suurin osa ei aukea ennen puolta yhtä tai yhtä. Istahdettiin kahvilaan miettimään hetkeks. Kun kauppa-asiat oli hoidettu niin kierrettiin vaan kaupunkia vähän, eksyttiin pyöriskellessä, mutta hyvällä tavalla, taas oppi tuntemaan paikkaa vähän paremmin. Sunnuntai-ilta meni muuten jumittaessa ja valmistautuessa maanantain muuttoon.
Maanantai alkoi iloisesti roudaten tuota järjettömän kokoista sakkia täynnä tavaraa, jättäen sen töissa toimistolle istumaan töiden ajaksi ja illalla hakemaan uuden kämpän avaimia. Kämppä oli samanlainen kuin edellisessä näytössä, sähköt vaan ei tietty enää ollu päällä. Ja se onkin vasta hieno systeemi. Täällä pitää ostaa sähkö top-up kortilla josta se lyödään seinässä olevaan keypadiin jolloin sähköä sitten turahtaa käyttöön. Edelliset käyttäjät olivat jättäneet tilin -4.5£ joten piti soittaa sähköyhtiölle, joka on maksullisen numeron takana. Jolloin kummankaan meidän puhelimien liittymistä ei pystynyt sinne soittamaan. Joten piti juosta työpaikalle soittamaan, mikä ei olisi ollut ongelma, mutta tyttö halusi tarkan lukeman seinästä ja se piti juosta katsomassa, jotta toinen tyttö ilmoitti vaan suoraan et ei sitä ois tarvinnu ja antoi viiden punnan edestä koodin minkä lyödä laitteeseen. Puh. Siitä lähdettiin käymään Ikeassa, jotta saisin peiton ja tyynyn, tarkoituksena myös ostaa mulle pöytä ja kaappi ja keittiötarpeita. Hommassa meni aikaa (ja ihan liikaa rahaa kans) niin, että lopulta oltiin takas vasta kymmenen jälkeen keskustassa, jolloin kaikki järkevän matkan päässä olleet kioskit olivat kiinni, joten nukuin ensimmäisen yön kämpässä ilman sähköä. Sähkölämmitteisessä kämpässä. Mutta onneksi peitto jonka ostin olikin hyvä ja vilu ei oikeastaan vaivannut minua yhtään.
Tanaan päivä on lähtenyt käyntiin aika normaalisti, pitää käydä ostamassa ruokatarpeita ja odotella että ikeasta ostetut kamat saapuvat.. Ihan jees tää homma siis lähteny käyntiin, pientä kulttuurishokkia vaan ilmassa. Käytännössa kaikki tuntuu menevän kiinni kuudelta, mikä on välillä todella rasittavaa. Ainoastaan pubit ja pikkukiskat (ja ikea) ovat pidempään auki. Tämä ihmeellinen sähkösyöttöjärjestelmä on ihan kummallinen suomalaisen näkökulmasta. Täällä on ihan hirveän paljon paikkoja joissa kortti ei käy. Kaikki taksit tuntuvat vaativan kateista ja monissa pikkupuodeissa ja kiskoissa on sama virsi. Nettiyhteyksiä on monia jossa netin käyttö on rajattu! Ihme teknologinen takapajula...
Koitan jatkossa nyt päivitellä hieman useammin ja välttää tämmöisiä mammutti-updateja, ja heti kun saan kuvia irti kännykästäni (jaksan säätää kannettavan saamaan ne sieltä) niin ryhdyn lisäilemään kuviakin.. Viimeistään siinä vaiheessa kun pöytäkone saapuu niin kuvia ryhtyy tippumaan.
Uusi osoitteeni on siis
Obel, Block 2, L2-apt 1
64 Donegall Quay,
Belfast, BT1 3NJ,
Co. Antrim.
Puhelimeni jota kannan täällä mukana on numeron (maatunnus eli +44) 7429904836 takana.
Nyt kun on kämppä ja osoite voin myös ruveta tarvittaessa majoittamaan matkailijoita, vaikka toistaiseksi vieraspatjaa ei ole :p epämukava sohva täällä on, joten ei tarvitse ihan lattialla nukkua.