Tein tänään salilla vuoronperään laatikkohyppyjä (eng. "box jump", eli vauhditon hyppy korokkeen päälle) ja kahvakuulaheilautuksia ilman taukoja välissä ja viimeisen sarjan jälkeen tuntui siltä kuin sydän olisi kohta ratkeamassa. Mietin siinä jo lievässä paniikissa että kaivanko puhelimen käsivarsikotelosta (käytän sitä liikkuessa sykemittarina ja musasoittimena) ja soitan vanhemmille, systerille ja Ainolle ja sanon että nyt tulee noutaja, mutta onneksi minuutin istumisen jälkeen sydän kävi jo tuntuvasti kevyemmillä lukemilla.
Katsoin jälkeenpäin sykemittarin lukemat ja näytti syke käyneen 180 iskussa eli ihan turhaan ei kylmännyt kun mun ikäisellä pumpun maksimisyke on laskutavasta riippuen välillä 180-190. Vertailunomaisesti circuitissa tai juoksumattoillessakaan syke ei itsellä kiipeä kuin sinne 160-162 iskuun korkeintaan.
Kotimatkalla muistin kun katsottiin menneellä viikolla Poliisit - ohjelman joku jakso, jossa oli lakkaa vetänyt sekoilija ja ohjelmassa mainittiin että yleensä lakkaöyskissä sydän vetelee 200 iskun minuuttivauhdilla. Tämänpäiväisen kokemuksen jälkeen ymmärrän nyt miksi lakkaöyskääjät käyttäytyvät friikisti - itselläkin varmasti iskisi paniikki kahta kauemmin jos olisi joissain tajusteissa ja avuttomassa tilassa pelkäisi pumpun leviävän käsiin minä hetkenä hyvänsä.
Posted via
LiveJournal app for Android.