Jul 13, 2012 20:27
Matkustin tänään bussissa ja kuulin kuinka vieruspenkillä kaksi naista keskustelivat siitä että toisella on diagnosoitu masennus ja miten se näkyy päivittäisessä elämässä. Asiassa ei muuten mitään outoa ole, mutta kaikki ne jutut kuulostivat aivan siltä kuin miltä itsestä tuntui aika tarkalleen 2006-2009.
Nyt tuntuu tosin kokonaan erilaiselta (varsinkin viimeiset puoli vuotta), mutta silti aloin miettiä että voiko olla niin että on ollut masennusta ilman että sitä on itse sellaiseksi mieltänyt. Oma käsitykseni on ollut se, että masennuksen aikana pitää syödä masennuslääkkeitä, juoda liikaa alkoholia, väärinkäyttää rauhoittavia lääkkeitä, sarjadeittailla milloin ketäkin ja ehkä kerran vuodessa "yrittää" itsemurhaa.
No, vaikea varmaankaan näin jälkikäteen sanoa mitään sillä olotilasta on tullut päästyäeroon. Ehkä suurin yksittäinen askel parempaan suuntaan omalla kohdallani oli se, että lakkasin välittämästä muista kuin ihan lähimmistä ihmisistä. Siinä missä ennen tuli huolehdittua (tai ainakin kuviteltua huolehtivansa) yleisesti ihmisistä, niin nykyään ei jaksa sillä tavalla kiinnostua muiden ahdingoista. Kuulostaa varmasti vähän kyyniseltä, mutta on ainakin omaa psyykkista kuormaani helpottanut todella paljon.
finnish,
life