(no subject)
Yli 9 kuukautta täynnä. Valokuvakansiota on ihan mahtavaa selata, olen käynyt niin monessa paikassa, tavannut niin paljon ihmisiä... Englanti, Saksa kahdesti, Ranska, Italia, Itävalta, Slovenia, Kroatia, Sveitsi ympäriympäriympäri.
Natalie sanoi mulle tänään: "sä et ole nähnyt yhdeksään kuukauteen sun äitiä. Etkä isää etkä veljeä! Eikö toi ole ihan kamalaa?". Ei. Miule vanhemmat aina vaan on siellä Suomessa. Ne vaan on. Jos niille laittaa tekstarin, ne vastaa, jos niille laittaa mailin, ne vastaa, jos niille ei laita kahteen viikkoon itsestään mitään, ne mailaa uudestaan... Voin siis viettää huoletonta elämääni keskellä uusia elämyksiä, kantamatta huolta muusta kuin maailmankaikkeuden kannalta äärimmäisen epätärkeistä asioista.
Viikonloppu oli hieno. Perjantaina olin Raffan ja Claudian kanssa Zürichissä. Claudia oli täyttänyt 18, joten leivottiin sille kakku ja syötiin sitä Zürichjärven rannalla. Ukonilma, Raffa pelkää salamoita. Mentiin Bahnhofstrasselle, ihmeteltiin kahden metrin välein kylvettyjä nallepatsaita. Yksi oli silikonista, leikattiin siitä osat mukaan. Kaikki kiitteli mun linkkaria.
Lauantai ja sunnuntai. Meidän sveitsiläiset mökkiasiakkaat oli kutsunut mut niille viikonlopuksi, he halusivat näyttää mulle Sveitsiä. Oli... Hienoa. En tunne varmaan kovinkaan montaa niin rikasta pariskuntaa. Talo oli jättimäinen, puutarha oli iso jopa suomalaisessa mittakaavassa. Autotalliin päästyäni meinasin pyörtyä. Luulin, että se jättimersu riittäisi, ja vaimolla olisi joku pieni kakkosauto, mutta kuinkas sitä pärjäisi ilman pientä urheilumersua ja avobemaria.
Natalie sanoi mulle tänään: "sä et ole nähnyt yhdeksään kuukauteen sun äitiä. Etkä isää etkä veljeä! Eikö toi ole ihan kamalaa?". Ei. Miule vanhemmat aina vaan on siellä Suomessa. Ne vaan on. Jos niille laittaa tekstarin, ne vastaa, jos niille laittaa mailin, ne vastaa, jos niille ei laita kahteen viikkoon itsestään mitään, ne mailaa uudestaan... Voin siis viettää huoletonta elämääni keskellä uusia elämyksiä, kantamatta huolta muusta kuin maailmankaikkeuden kannalta äärimmäisen epätärkeistä asioista.
Viikonloppu oli hieno. Perjantaina olin Raffan ja Claudian kanssa Zürichissä. Claudia oli täyttänyt 18, joten leivottiin sille kakku ja syötiin sitä Zürichjärven rannalla. Ukonilma, Raffa pelkää salamoita. Mentiin Bahnhofstrasselle, ihmeteltiin kahden metrin välein kylvettyjä nallepatsaita. Yksi oli silikonista, leikattiin siitä osat mukaan. Kaikki kiitteli mun linkkaria.
Lauantai ja sunnuntai. Meidän sveitsiläiset mökkiasiakkaat oli kutsunut mut niille viikonlopuksi, he halusivat näyttää mulle Sveitsiä. Oli... Hienoa. En tunne varmaan kovinkaan montaa niin rikasta pariskuntaa. Talo oli jättimäinen, puutarha oli iso jopa suomalaisessa mittakaavassa. Autotalliin päästyäni meinasin pyörtyä. Luulin, että se jättimersu riittäisi, ja vaimolla olisi joku pieni kakkosauto, mutta kuinkas sitä pärjäisi ilman pientä urheilumersua ja avobemaria.