Apr 01, 2005 09:22
Mulla oli toissapäivänä ekaa kertaa ikävä mun kavereita. Eilen juttelin paljon messengerissä. Oli kivaa.
Porukat oli saaneet mun kuvat ja kirjeen, jossa kahden sivun pituisesti perustelin, miksi halusin olla täällä pitempään. Äiti kuulosti mailissa jotenkin pettyneeltä "kyllä me ymmärretään sua, mutta me halutaan sut kotiin sen alkuperäisen suunnitelman mukaan.... Me on aina haluttu vaan sun parasta, ja nyt sä et halua tulla kotiin..." Plääh, sie sind nööt druusgkomme. Ei kyse ole siitä, etten haluais kotiin, vaan siitä, että haluaisin olla täällä pitempään. Mailasin sen. Voi ääh. Sitten kun tänne joskus tulee takaisin, se on niin eri juttu, kun vaihtarit ei enää ole täällä (ainakin viis eteläamerikkalaista jää nyt elokuuhun asti) ja kaikki kaverit on lähteneet ympäriinsä opiskelemaan. Ja muutenkin, sit jos tulee tyyliin viikoks, niin kamala kiire sählätä perheen, kavereitten, koulukavereitten jne välillä. Hullua.
Yhden tytön kanssa puhuttiin, että voitais joskus ensi syksynä/talvena tavata Kööpenhaminassa. Molemmat haluttais sinne ja se ois puolivälissä.