Humm
Hohhoi. Eipä oo tullu kirjoteltua kauheasti, vaan eipä ole mitään ihmeellisyyksiä tapahtunutkaan. Elämä rullailee ihan mukavasti ilman sen kummempia mutkia matkassa.
Ärsytyksen aiheena on lähinnä ollut tuo sää. Ihan kiva kun sataa, että luonto pääsee kasvamaan, mutta vois oikeasti tulla jo vähän kesäisemmät kelit. Nytkin kun kattoo ulos niin syksy tulee mieleen eikä kesä ollenkaan. Ja mulla on reilut 2 viikkoa enää kesälomaankaan. Onpa mahtavaa olla lomalla jos tämmöset on säät. Hmph. Mökillekin pitäis mennä parin viikon päästä, mutta sielläkin on melko ankeaa jos on kylmää ja märkää vaan. Onneks sentään päämökin saa lämmitettyä ettei tarvi väkisin paleltua, mut mieluummin nukkuis "leikkimökissä". Äiti oli käynytkin eilen vähän ennakkoon katteleen miltä siellä näyttää talven jäljiltä, mut kaatamalla oli satanut ja ollut koleaa, niin ei sekään viitsinyt yöksi jäädä, kunhan vähän ennakkoon siivoili ja tuuletteli talven tunkkaisuutta pois.
Onkohan tämä yks merkeistä, mistä tietää että on tulossa vanhaksi? Kun mökkeily alkaa kiinnostaa joka kesä enemmän, eikä sen sisältö painotu enää semmoseen yltiöpäiseen juopotteluun ja remuamiseen mitä aikaisemmin? Siis toki on kiva tissutella siideriä siinä touhuamisen ohessa, mutta enemmän kaipaa sitä rentoutumista, saunaa, puuhastelua luonnon keskellä. Onneksi tässä on ainakin 3 mökkireissua nyt tiedossa ja kaikki vielä eri paikkoihin. Tuolla omalla mökillä nyt voisi koettaa ehtiä käydä muutenkin kuin tuossa kesäkuun alussa. Juhannuksena kutsuu Ruka, kun yksi kaveri sai sieltä varattua työpaikkansa kautta mökin ja ollaan pienellä porukalla kai sinne menossa viettämään juhannusta. Ja sitten vielä heinäkuulle suosi arpaonni mua PSSY:n mökin/huvilan kohdalla niin sielläkin on mukava käydä, en ole ennen (yllättäen..) siellä käynytkään, mutta tulevaisuudessa sitten varmaan vaikka useamminkin. Se on tuossa niin lähelläkin, kun on Virpiniemessä päin.
Oon ihan ylpeä itsestäni, että olen saanut ylläpidettyä jonkinmoista liikunnallisuutta tässä kevään mittaan. Tunnetusti kun en ole mikään himourheilija niin se on multa jo ihan saavutus että oon sen vähintään pari kertaa viikossa saanut pidettyä ja tosiaan käynyt liikkumassa niin että hiki lentää. Painossahan tuo ei näy yhtään mitenkään (paitsi että ehkä se vaan nousee), mutta olossa kyllä ja varmaan ajan mittaan jotenkin myös olemuksessa ja ehkä myös sitten siinä painossa. Olennaisin tarkoitus ei olekaan laihduttaa (vaikka se muutama kilo saisikin lähteä), vaan se, että saisi edes jonkinlaista peruskuntoa pidettyä yllä että jaksaa paremmin puuhastella. Tosin alkaa heti tulemaan vastaan tämä, että "urheilija ei tervettä päivää näe", kun vaikka miten tekisi oikein liikkeet ja panostaisi venyttelyyn niin ainahan tuo johonkin sattuu. Nyt kyllä luulen, että tämä toisen jalan vaiva liittyy kenkiin. En oo varma vaan johtuuko se mun junppakengistä vai mun normaalikäytössä olevista kengistä, kun molemmat on aika uudet niin voi olla ihan tottumisvaivaa vielä. Saas nähdä.
Tein uskaliaan teon ja lähestyin graduohjaajaakin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Maanantaiaamuna pitäis viedä sille tämänhetkinen tekele näytille ja keskustella vähän ja koittaa saada siltä apua, että tämä homma nyt oikeasti etenis ja että sais vähän suuntaviittoja että mitäkä sitä seuraavaksi tuolle kakkakikkareelle oikeen tekis. Soopaahan se on koko homma, mutta haluaisin silti sen nyt vaan joskus käsistäni. En ollenkaan oikein osaa arvioida missä tilanteessa tuo projekti on, joten siksikin lienee hyvä käydä juttelemassa, palautuu taas maanpinnalle ja realiteetteihin.
Se on muuten hassua miten nopeasti sitä tottuu toisen jatkuvaan läsnäoloon. On ihan urvelo olo ja nukuin tosi levottomasti, kun oli koko sänky yksin käytössä. Antti on poissa koko viikonlopun, kun sen piti lähteä Sieviin/Nivalaan kun on yhden sen lapsuudenkaverin polttarit tänään. Itse ajattelin tänään viettää mukavaa päivää (vaikka sää koittaakin masentaa) ja käydä kaupungilla pyörimässä (pitäisi katsella vähän varusteita tuon polttarisankarin tuleviin häihin, joihin niihinkään ei oo enää kuin jokunen viikko), käydä ulkona syömässä jotain hyvää ja illalla käydä kattelemassa vähän millainen meno on Supergutissa. Ja treffata siinä ohessa ihmisiä tietysti. Toivottavasti päivästä tulee kiva. Kai siitä tulee jos vaan päättää.
Mutta nyt. Maha alkaa kuulostaa pelottavalta, joten sille pitänee antaa kahvia ja leipää. Eli aamupalahommiin.
Ärsytyksen aiheena on lähinnä ollut tuo sää. Ihan kiva kun sataa, että luonto pääsee kasvamaan, mutta vois oikeasti tulla jo vähän kesäisemmät kelit. Nytkin kun kattoo ulos niin syksy tulee mieleen eikä kesä ollenkaan. Ja mulla on reilut 2 viikkoa enää kesälomaankaan. Onpa mahtavaa olla lomalla jos tämmöset on säät. Hmph. Mökillekin pitäis mennä parin viikon päästä, mutta sielläkin on melko ankeaa jos on kylmää ja märkää vaan. Onneks sentään päämökin saa lämmitettyä ettei tarvi väkisin paleltua, mut mieluummin nukkuis "leikkimökissä". Äiti oli käynytkin eilen vähän ennakkoon katteleen miltä siellä näyttää talven jäljiltä, mut kaatamalla oli satanut ja ollut koleaa, niin ei sekään viitsinyt yöksi jäädä, kunhan vähän ennakkoon siivoili ja tuuletteli talven tunkkaisuutta pois.
Onkohan tämä yks merkeistä, mistä tietää että on tulossa vanhaksi? Kun mökkeily alkaa kiinnostaa joka kesä enemmän, eikä sen sisältö painotu enää semmoseen yltiöpäiseen juopotteluun ja remuamiseen mitä aikaisemmin? Siis toki on kiva tissutella siideriä siinä touhuamisen ohessa, mutta enemmän kaipaa sitä rentoutumista, saunaa, puuhastelua luonnon keskellä. Onneksi tässä on ainakin 3 mökkireissua nyt tiedossa ja kaikki vielä eri paikkoihin. Tuolla omalla mökillä nyt voisi koettaa ehtiä käydä muutenkin kuin tuossa kesäkuun alussa. Juhannuksena kutsuu Ruka, kun yksi kaveri sai sieltä varattua työpaikkansa kautta mökin ja ollaan pienellä porukalla kai sinne menossa viettämään juhannusta. Ja sitten vielä heinäkuulle suosi arpaonni mua PSSY:n mökin/huvilan kohdalla niin sielläkin on mukava käydä, en ole ennen (yllättäen..) siellä käynytkään, mutta tulevaisuudessa sitten varmaan vaikka useamminkin. Se on tuossa niin lähelläkin, kun on Virpiniemessä päin.
Oon ihan ylpeä itsestäni, että olen saanut ylläpidettyä jonkinmoista liikunnallisuutta tässä kevään mittaan. Tunnetusti kun en ole mikään himourheilija niin se on multa jo ihan saavutus että oon sen vähintään pari kertaa viikossa saanut pidettyä ja tosiaan käynyt liikkumassa niin että hiki lentää. Painossahan tuo ei näy yhtään mitenkään (paitsi että ehkä se vaan nousee), mutta olossa kyllä ja varmaan ajan mittaan jotenkin myös olemuksessa ja ehkä myös sitten siinä painossa. Olennaisin tarkoitus ei olekaan laihduttaa (vaikka se muutama kilo saisikin lähteä), vaan se, että saisi edes jonkinlaista peruskuntoa pidettyä yllä että jaksaa paremmin puuhastella. Tosin alkaa heti tulemaan vastaan tämä, että "urheilija ei tervettä päivää näe", kun vaikka miten tekisi oikein liikkeet ja panostaisi venyttelyyn niin ainahan tuo johonkin sattuu. Nyt kyllä luulen, että tämä toisen jalan vaiva liittyy kenkiin. En oo varma vaan johtuuko se mun junppakengistä vai mun normaalikäytössä olevista kengistä, kun molemmat on aika uudet niin voi olla ihan tottumisvaivaa vielä. Saas nähdä.
Tein uskaliaan teon ja lähestyin graduohjaajaakin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Maanantaiaamuna pitäis viedä sille tämänhetkinen tekele näytille ja keskustella vähän ja koittaa saada siltä apua, että tämä homma nyt oikeasti etenis ja että sais vähän suuntaviittoja että mitäkä sitä seuraavaksi tuolle kakkakikkareelle oikeen tekis. Soopaahan se on koko homma, mutta haluaisin silti sen nyt vaan joskus käsistäni. En ollenkaan oikein osaa arvioida missä tilanteessa tuo projekti on, joten siksikin lienee hyvä käydä juttelemassa, palautuu taas maanpinnalle ja realiteetteihin.
Se on muuten hassua miten nopeasti sitä tottuu toisen jatkuvaan läsnäoloon. On ihan urvelo olo ja nukuin tosi levottomasti, kun oli koko sänky yksin käytössä. Antti on poissa koko viikonlopun, kun sen piti lähteä Sieviin/Nivalaan kun on yhden sen lapsuudenkaverin polttarit tänään. Itse ajattelin tänään viettää mukavaa päivää (vaikka sää koittaakin masentaa) ja käydä kaupungilla pyörimässä (pitäisi katsella vähän varusteita tuon polttarisankarin tuleviin häihin, joihin niihinkään ei oo enää kuin jokunen viikko), käydä ulkona syömässä jotain hyvää ja illalla käydä kattelemassa vähän millainen meno on Supergutissa. Ja treffata siinä ohessa ihmisiä tietysti. Toivottavasti päivästä tulee kiva. Kai siitä tulee jos vaan päättää.
Mutta nyt. Maha alkaa kuulostaa pelottavalta, joten sille pitänee antaa kahvia ja leipää. Eli aamupalahommiin.