Taistelua ficcien kanssa

[vinku]

Ääh. Ficcejäni on ollut Coccinella-nimisellä foorumilla, jonne sittemmin iski hakkeri - sillä seurauksella, että kaikki vuoden 2005 postaukset hävisivät. Olen tässä muutaman päivän ajan lähettänyt tarinoitani uudelleen sinne, samoin kuin olen lähettänyt niitä tänne päiväkirjaan jaolenmyöstietenkinlähettänytniitäxmenfoorumille! *puuskuttaa* Kamalaa editointia ja koodien kanssa väkertämistä. Tietenkin tänne lj:in pitää kursiivit tuottaa eri tavalla kuin kahteen muuhun paikkaan. Puuduttavan pikkutarkkaa hommaa.

Siskoni kävi tänään hakemassa uuden liskon itselleen Riihimäeltä. Rhacodactylus ciliatuksen. Suomeksi lyhyesti "silli". ;) Gekkoja, jotka näyttävät patakintaan ja lohikäärmeen risteytykseltä. Sisko oli ensin aikonut ottaa punaisen poikasen, joka näyttää suoraan sanottuna maksanpalaselta, mutta päätynyt sitten harlekiiniin (keltaharmaa). Hän vei samalla tälle kasvattajalle U. phantasticuksen (en jaksa tarkistaa nimeä), helvetinlehtihäntägekon. Olipa melko veikeä tapaus, näytti todellakin kahdelta kuolleelta lehdeltä. Silmiäkään ei tahtonut ensin erottaa.



Rating: NC-17
Genre: Romantiikkaa, draamaa ja komediaa
Palaute: Tänne vaan!

A/N: Juu, minä en ole mikään insinööri, joten pahoittelen, jos tarinassa tapahtuva kodinkoneiden korjaus kuulostaa amatöörimaiselta. Ja... heh ja köh... minä pidän kovasti Frendeistä

The Woman for all seasons

5. luku

Ilmassa oli aistittavissa käsinkosketeltavaa kireyttä, kun Mystique seuraavana aamuna asteli keittiöön. Logan istui pöydän ääressä ja tutki päivän lehteä ilme erittäin pingottuneena, Storm tonki kiihtyneenä astiakaappeja ja kilisteli astioita tarpeettomasti toisiaan vasten. Kurt istui myös pöydässä, vähän matkan päässä Loganista ja näytti etsivän uskostaan voimaa kestää hermojarepivä tilanne. Kukaan ei näyttänyt edes huomanneen Mystiquen saapumista.

- Olisin voinut nauttia tänä aamuna kiinalaisen ateriani lopun kylmän paahtoleivän sijaan, ellei Logan olisi mennyt mässäämään sitä, Storm julisti suureen ääneen ja heitti isolle pöydälle pussillisen vaaleaa leipää.
- Viimeisen kerran: minä en ole koskenutkaan sinun kiinalaiseesi! Logan ärähti sanomalehden takaa.
- Kuka muukaan se olisi voinut olla? Storm kysäisi yrittäen kovasti pitää äänenvoimakkuutensa normaalilukemissa.
- Joku oppilaista. Esimerkiksi Pyro. Tai Piotr. Sillä kersalla on aina nälkä.
- Niin kuin sinullakin, Storm murahti ja paiskasi kaapinoven voimalla kiinni.
- Huomenta, Mystique sanoi arasti.

Logan pyöräytti hänelle silmiään lehtensä takaa. Tervetuloa riitasointujen pariin.

Scott ei ollut herännyt herätyskellon pirinään, ja Mystique oli antanut miehen jäädä nukkumaan. Edellisiltana tämä oli palannut autotallista vasta puolenyön tienoilla ja haissut kilometrin päähän moottoriöljylle. Mystique ei ollut varma, oliko herännyt oven paukahdukseen vai aisteja piinaavaan lemahdukseen, mutta yhtä kaikki hän oli teeskennellyt nukkuvaa. Vaikka hän olikin tuuminut seuraavalla kerralla antautuvansa lähikontaktiin Scottin kanssa, mikään ei houkutellut vähemmän kuin öljylle ja bensalle löyhkäävä, itsensä mustaan rasvaan sotkenut miehenpuoli.

- Hei, Jean, Storm vastasi kuulostaen hiukan ystävällisemmältä. Kurtkin nyökäytti hänelle päätään.

Eli hän ei ollut tehnyt mitään, miksi Stormilla olisi ollut syytä suuttua noin. Paitsi syönyt tämän kiinalaisen, mutta siitä hän ei jäisi kiinni Jeanin hahmossa. Sitä paitsi ilmassa leijui muutakin kuin jääkaapista kadonneen mantelikanan tuoksu.

- Saammekin tänä aamuna kylmää paahtista, Storm kertoi hänelle.
- Kuinka niin?
- Paahdin hajosi.
- Hajosi? Paahdinkin?
- Niin. En käsitä, mikä tätä taloa vaivaa. Kodinkoneet hajoavat tuosta vain ja ruoat syövät itse itsensä.

Logan ei vihjannut eleelläkään, että olisi kuullut Stormin sarkastista kommenttia. Eikä näköjään vihjannut myöskään mitään edellisillan välikohtaukseen liittyvää. Mystique kaatoi itselleen kupillisen kahvia ja uskaltautui istumaan miestä vastapäätä.
- Mitään kiinnostavaa? hän kysäisi viitaten sanomalehteen. Ainakin hän voisi yrittää kääntää puhetta muihin asioihin.
- Eipä juuri, samaa asiaa pääministereistä. Eivät tunnu pääsevän lainkaan sopimukseen sen rajavartioinnin kanssa.
- Entä sarsista?
- Ainoastaan pieni maininta Kiinan tilanteesta.
- Aika omituista.
- Missä Scott on? Storm kysäisi äkkiä.
- Nukkuu vielä, Mystique vastasi.
- Loistavaa! tumma nainen puuskahti. - Taitaa olettaa, että minä valvon kahta tenttiä yhtä aikaa.
- Minä voin valvoa toista, Mystique tarjoutui oitis, sillä hän ei oikeasti hennonut mennä herättämään miestä. - Moneltako?
- Nyt kymmeneltä, Storm viittasi kelloon, joka näytti sillä hetkellä puolta. - Et sinä voi, koska sinulla on se luento. Scott lupasi mennä valvomaan matematiikan tenttiä. Kuka jumalauta käskee hänen rassata sitä skootteriaan yöt läpeensä?
- Minä menen valvomaan sitä tenttiä, Logan tokaisi äkkiä laskien lehden pöydälle.
- Ei sinun tarvitse vaivautua sen takia, että... Storm aloitti.
- Minä menen.

Loganin ääni ei sietänyt vastaväitteitä. Storm vaikeni ja mutisi jotain kiitoksen suuntaista. Kurt ei vieläkään avannut suutaan. Mystique haukkasi mietteliäänä yhtä kylmää paahtoleipää ja totesi sen maistuvan puunkaarnalle. Ääneen hän ei uskaltanut moista sanoa, sillä se olisi todennäköisesti vain kirvoittanut Stormissa uuden nalkutusryöpyn.

Hetken aikaa oli täysin hiljaista. Suorastaan painostavan hiljaista. Storm söi muutaman leivän ilman minkäänlaista päällystettä ja heitti sitten astiat tiskialtaaseen.
- Tiskaan myöhemmin, jättäkää astiat vain tuonne.
- Minähän schanoin, että voin tischkata, Kurt huomautti äänensävyllä, jota Mystique ei ollut ennen saksalaisen suusta kuullut.
- Sinä onnistuisit vain rikkomaan kaikki astiat, Storm paukautti. Se näytti riittävän Kurtille. Tämä huokaisi raivoa pidätellen, puri sahalaitaiset hampaansa lujasti yhteen ja katosi paikalta mustan savun säestämänä.

- Päästiinhän siitäkin, Storm jupisi puoliääneen. Tumma nainen pyyhkäisi käsiään housuntakamuksiin, toivotti heille hyvää päivänjatkoa - erittäin sarkastisesti - ja marssi valkoiset hiukset heiluen keittiöstä.

- Mitä täällä oikein on tapahtunut? Mystique kysyi heti, kun arveli Stormin ehtineen kuulomatkan ulkopuolelle.
- Äh, Storm ja Kurt vain riitelivät jostain.
- Riitelivät varmaan aika pahasti!
- En usko, Logan pudisti päätään. - Mutta tiedäthän sinä, rakastavaisten riidat...
- Mitä? Mystique ällistyi.
- Älä viitsi! Kai sinä nyt sen tiesit? Noilla kahdella on iät ja ajat ollut jotain pelissä.

Scott oli siis ollut oikeassa aavistaessaan, että Stormin ja Kurtin välillä oli enemmän kuin ystävyyttä.

- Eikö Storm muka ole kertonut sinulle mitään? Logan kysäisi vihjaavasti. - Te tytöthän kerrotte heti kaiken toisillenne.
- Ei hän ole kertonut mitään. Mutta totta puhuen, kyllä minä aavistelin jotain sen suuntaista.
- Haluavat kai pitää sen salassa, Logan kohautti olkiaan.
- Mutta miksi?
- Jos he pelkäävät meidän reaktioitamme. Tai sitten se on jonkinlainen Monica-Chandler -juttu: luulevat, että homma toimii, jos kukaan ei tiedä siitä.
- Kummallista, Mystique kynsi ohimoaan. - Pitäisiköhän minun kysäistä Rolta tästä?
- Odota ainakin, että hän leppyy, Logan huomautti. - Osasikin olla pahalla päällä! Joku - en minä, vaikka hän niin väittää - oli syönyt hänen kiinalaisensa lopun ja se sai hänet entistä huonommalle tuulelle.

Mies vilkaisi seinäkelloa ja totesi, että hänen olisi aika lähteä lupauksensa mukaisesti valvomaan matematiikan tenttiä. Jos hän myöhästyisi sieltä, Storm vetäisi sellaiset pultit, että kohta Xavierin hienon kartanon tilalla olisi vain savuava kuoppa. Mystique naurahti ja muisti itsekin, että oli jättänyt maantiedonkirjan yläkertaan. Hän ehtisi nipin napin käydä hakemassa sen - ja pahus vieköön, hän ei ollut ehtinyt tutkia lainkaan kasvihuoneilmiötä käsittelevää lukua. Hän oli ollut illalla niin järkyttynyt välikohtauksestaan Loganin kanssa, ettei ollut lainkaan muistanut maantiedon luentoa. Hän lohdutti itseään ajattelemalla, että hänellä oli varsin laajat pohjatiedot asiasta ja kirja olisi koko ajan vieressä apuna.

Logan lähti vastakkaiseen suuntaan käytävällä ja Mystique kiiruhti hisseille.

Huoneessa haisi vielä vaimeasti moottoriöljylle, vaikka Scott oli onneksi ennen nukkumaanmenoa käynyt suihkun puolella siistiytymässä. Mystique arveli katkun tulevan miehen takista, joka oli heitetty puolihuolimattomasti tuolin selkänojalle. Hän tarttui siihen aikomuksenaan viedä takki ulos huoneesta, vaikka yläkerran parvekkeelle tuulettumaan, kun kuuli äkkiä Scottin äänen.
- Jätä vain se siihen, kyllä minä pesetän sen.

Mies makasi käpertyneenä peiton alla, unisena ja ilmiselvästi haluttomana nousemaan ylös vielä moneen tuntiin.

- Ajattelin vain viedä sen tuultumaan, Mystique aloitti, mutta Scott huitaisi kädellään ja haukotteli.
- Anna olla, minä vien sen. Paljonko kello on?
- Kohta kymmenen.
- Perhana, minun pitäisi olla valvomassa sitä tenttiä, Scott puuskahti.
- Logan meni valvomaan sitä, Mystique kertoi.
- Todellako? Scott kysyi ja alkoi nauraa. - Jopas siitä miehestä on suopea tullut.
- Kyse taisi pikemminkin olla siitä, ettei hän halunnut suututtaa Stormia enempää. Ro oli tosi pahana. Ja periaateessa Logan pelasti sinut pulasta.
- Logan tarjoutuu pelastamaan minut pulasta! Scott nauroi. - Ehkä hän alkaa viimein tuntea omatuntonsa vaimean kolkutuksen rikottuaan moottoripyöräni lukemattomia kertoja. Tämähän kuulostaa hauskalta! Voiko päivä enää paremmin alkaa?

Mies katsoi suoraan häneen ja Mystique näki tämän ilmeen muuttuvan hitaasti. Ja hänelle hyvin epäedulliseen suuntaan. Vaikkei hän nähnyt miehen silmiä tämän viisorin takaa, hän tajusi selvästi, mitä tämän mielessä liikkui.

- Itse asiassa voi, Scott virnisti hänelle ja ojensi kätensä. - Tule tänne.
- Mitä? En minä voi, Scott, minulla alkaa kymmeneltä luento! Mystique huudahti hädissään.
- Kyllä sinä sinne ehdit. Sulje vain ovi ja tule tänne, Scott sanoi uudestaan todella vihjaavalla äänellä.
- En minä ehdi, kello on kymmentä vaille!
- Ei tämä kauaa vie. Pane ovi lukkoon ja tule tänne.

Mies osasi siis olla melkoinen mankujakin niin halutessaan. Mystiquen teki mieli rynnätä käytävään ja juosta luennolle, mutta se olisi takuulla paljastanut hänet. Kuinka usein Jean suostui tällaisiin äkillisiin päähänpistoihin?

- Jeanie... Scott aneli ja Mystique olisi voinut vaikka vannoa, että punahehkuisen viisorin takana piileksivät ihka-aidot kauriinsilmät.

Ei tämä oikeastaan paljon eronnut hänen aiemmista tehtävistään, Mystique muistutti itseään. Hänen oli pitänyt vietellä valeasussa yksi jos toinenkin kaksilahkeinen.

Mutta koskaan hänen ei ollut tarvinut mennä niin pitkälle kuin hän aikoi nyt mennä. Hän ei halunnut tätä, mutta toisaalta hän ei halunnut keskeyttää tehtävääkään. Hänellä ei ollut vielä nimeksikään tietoja Ericiä ja heitä muita koskevasta lähestymiskiellosta, hän ei voisi mokata tässä vaiheessa.

Ja mikäli hän oli oikeassa ja kyse oli yksinkertaisesti vain puutteesta, asian pitäisi kai korjaantua sillä, että hän antaisi miehelle periksi..?

- Minun pitäisi oikeasti mennä luennolle, hän mutisi, mutta huomasi jo harhailevansa ovea kohti sulkeakseen sen. Hän pyöräytti avainta lukossa tajuamatta, mihin oikein oli itseään sotkemassa, ja käveli sitten hitain askelin sängyn viereen. Scott virnisti ja ojensi kätensä häntä kohti. Hän tarttui siihen. Mies veti hänet itseään kohti, leikkisästi mutta kuitenkin sellaisella voimalla, että hän lennähti selälleen sängylle ja kiljahti hämmästyneenä.
- Scott! Kaheli!

Ehkä sinun pitäisi hymyillä.

Hän sai tiristettyä epämääräisen irvistyksen ennen kuin mies hivuttautui lähemmäksi ja painoi huulensa hänen huulilleen.

Hänen hermosolunsa olivat Jeanin, mutta aivot, johon ne kytkeytyivät olivat edelleen hänen omansa. Hän oli hetken aikaa toivonut, että hänen Jeanin ruumis reagoisi tottuneesti miesystävän kosketukseen, mutta huomasi erehtyneensä. Scott tuntui todella vieraalta, huulet hänen huulillaan, kädet hänen vartalollaan... kaikki oli hänelle täysin ennenkokematonta, mutta hänen täytyisi silti esittää tuntevansa ne kuin omat taskunsa.

Okei, hän ei pitänyt miestä mitenkään epämiellyttävänä, hän oli joutunut työssään lähestymään sellaisia kammotuksia, että meinasi tukehtua omaan oksennukseensa, mutta toisaalta tässä ei ollut mitään sellaistakaan, joka olisi toden teolla sytyttänyt hänet. Hän ei oikeastaan osannut sanoa, millainen mies olisi saanut hänet kiemurtelemaan intohimosta, sillä sellaista ei ollut vielä tullut vastaan.

Logan.

Mikä oli tuo pieni ääni hänen päässään, joka yritti lakkaamatta tyrkyttää hänelle omaa ideologiaansa? Hän oli nähnyt Loganin yhden kerran jonain muuna kuin puolivillinä alkuasukkaana; se ei merkinnyt sitä, että hän olisi mitenkään äärimmäisen viehättynyt miehestä.

Jos Logan auttaa sinua selviämään tästä tilanteesta kunnialla, ajattele häntä.

Mystique sulki silmänsä ja noudatti hetken äänen kehotusta. Hän kuvitteli ankarasti, että Scottin viisorin tilalla olisikin Loganin syvänruskea, toisaalta villi, toisaalta lempeä katse. Hän kuvitteli miehen pitkät sormet vaeltelemassa vartalollaan, tämän kapeat huulet kaulallaan, kuuman hengityksen ihollaan. Scottin epäilykset heräisivät sillä sekunnilla, kun mies huomaisi, ettei hän ollut lähellekään valmis mihinkään seksuaaliseen toimintaan, Mystique muistutti itseään. Hänen olisi saatava Jeanin ruumis heräämään, keinolla millä hyvänsä, joten hän jatkoi Logan-kuvitelmaansa. Kuinka mies riisuisi hänen paitansa ja hameensa, pujottaisi sormensa hänen alushousujensa kuminauhan alle, vetäisi ne hitaasti alas. Hän kuvitteli, kuinka mies suutelisi hänen rintojaan, ottaisi punertuneen nännin kokonaan suuhunsa, imisi ja kutittelisi sitä kielellään, ja kuinka tämän kädet lopulta harhailisivat alemmaksi, hänen vatsansa poikki, jatkaisivat kiusoittelevaa matkaansa hänen reisiensä sisäpinnoilla ennen kuin viimein löytäisivät tiensä kosteaan onkaloon niiden välissä...

Hän ei tiennyt, ollako hyvillään vai kauhistunut, tuntiessaan syvälle sisuksiinsa piiloutuneen halun nostavan päätään. Jeanin vartalo reagoi käskyyn, hän tunsi vaimeaa, mutta voimistuvaa tykytystä reisiensä välissä. Hänen vatsansa pingottui ja vastasi Scottin kosketukseen, kun hän tunsi miehen työntävän lyhyen hameen lanteiden yläpuolelle. Tästä ei tulisi mitään pitkää tai perusteellista esileikkiä, hän muistutti itseään. Hänellä oli kiire, ja Scott tiesi sen. Niinpä mies ei viivytellyt hivuttautuessaan alemmas hänen vartaloaan, vetäen hänen pikkuhousunsa mukanaan, ja kohta tämä lepäsi kyynärpäidensä varassa Jeanin pitkien, hoikkien jalkojen välissä. Mystique voihkaisi tahtomattaan tuntiessaan asiansa osaavan kielen kosketuksen: tämä oli keino, jolla hänet sai valmiiksi, vaikka mikään muu ei olisi tepsinytkään. Hän puristi taas silmänsä kiinni, maalasi mielessään kuvan siitä, kuinka mies hänen jalkojensa välissä olikin Logan ja huomasi tykytyksen sisällään muuttuvan jyskytykseksi.

Ehkä hänen pitäisi kiittää Logania tästä, Mystique ajatteli, kun Scott nousi hetken kuluttua pystympään asentoon, kiskoi alushousut jalastaan ja painoi erektionsa hänen nyt jo litimärän aukkonsa suulle. Hän olisi voinut onnitella itseään saavutettuaan tällaisen tilan täysin vieraassa kehossa vieraan miehen seurassa.

Mutta seuraavalla kerralla Eric joutuisi tekemään likaisen työn.

Mystique oli vähällä nauraa ääneen kuvitellessaan harmaahapsisen miehenroikaleen tilalleen samaiseen asetelmaan. Scottin naama olisi takuulla venähtänyt.

Hänen äänetön naurunsa muuttui tukahtuneeksi voihkaisuksi, kun hän tunsi kovan elimen työntyvän sisäänsä. Hän oli kuitenkin täysin valmis siihen eikä se sattunut millään tavalla. Hän jopa levitti enemmän reisiään ja antoi miehen painua syvemmälle, kunnes tunsi tämän tavoittavan käytävänsä pohjan, ja tunsi kiihottuvansa lisää. Ilmeisesti hän oli todella ollut puutteessa, kun touhu hoitui näin helpolla.

Ehkei päivä tosiaan alkanut niin huonosti kuin hän oli kuvitellut.

* * *

Kymmentä minuuttia myöhemmin Mystique kiiruhti alakertaan maantiedon kirja kainalossaan. Hän pysähtyi matkalla vilkaisemaan itseään peilistä ja totesi näyttävänsä todella... naidulta. Hänen hiuksensa olivat sekaisin, vaatteet rypyssä ja hänen poskillaan paloi epämääräinen puna. Sanottiin, että naisista näki, milloin nämä olivat harrastaneet seksiä, ja hän alkoi vilpittömästi uskoa siihen.

Tuskastuneena hän kiskoi hiuksensa niskaan ja kiinnitti ne löytämällään kumilenkillä. Noin, nyt hän näytti ainakin vähän valmistuneemmalta.

Seksi oli ollut.. hyvää. Ei mitenkään ylimaallisen loistavaa, mutta ei huonoakaan. Scott oli pitkään seurustelleena asiantuntija naisten suhteen ja osasi varmasti tehdä kaiken oikealla tavalla.

Nainen vain oli ollut väärä.

Ikävä märkä valahdus jalkovälissä kertoi osan miehen nesteistä palanneen takaisin. Mikä menee ylös, tulee myös aikanaan alas. Mystique paineli tympääntyneenä ensimmäiseen vastaantulevaan vessaan ja kävi hiukan siistimässä itseään. Seksin haittapuolia, niitä, joista miehillä ei ollut aavistustakaan.

Ehkäisy oli seuraava asia, joka juolahti hänen mieleensä. Ei sillä, etteikö hän olisi ajatellut sitä aiemmin, mutta vasta nyt asia oli tullut ajankohtaiseksi. Tauteja Scottilla tuskin oli, elihän tämä tiiviissä parisuhteessa ja vieläpä uskomattoman perfektionistin kanssa. Sen sijaan raskaus pelotti häntä. Pelotti järjettömästi ja joka kerta, kun hän törmäsi käytävällä juoksevaan ja kiljuvaan naperoon hänen pelkonsa vain kasvoi. Hän ei ollut varma, miten sikiölle kävisi hänen muuttaessaan muotoaan, niin pitkällä hän ei oman kehonsa tuntemisessa ollut. Se saattaisi hyvinkin abortoitua, mutta aivan samat mahdollisuudet sillä oli myös jatkaa kasvamistaan. Ehkä sikiökin muuttaisi muotoaan, koska sillä hetkellä se oli osa häntä. Mystique ei tiennyt eikä todellakaan halunnut ottaa selvää asiasta. Hän näki aivan tarpeeksi lapsia pelkästään kadulla kävellessään.

Jeanilla saattaisi olla jossain piilossa e-pillereitä - ja luultavasti olikin - mutta Mystique ei tiennyt, mitä tapahtuisi, jos hän alkaisi tuosta vain napsia niitä. Ehkä hänen pitäisi odottaa kierron oikeaa vaihetta, mutta toisaalta pillerit saattaisivat tarjota edes jonkinlaisen suojan ei-toivottua raskautta vastaan, vaikka hän söisikin niitä miten sattuu.

Luennon jälkeen hän menisi etsimään ehkäisyvälineitä.

Oppilaat eivät olleet moksiskaan hänen myöhästymisestään. Itse asiassa näillä näytti olleen verrattomasti hauskempaa ilman häntä. Nuoret mekastivat kuin huvipuistossa, taululle oli ilmestynyt rivoja piirustuksia ja katkusta päätellen Pyro oli onnistunut polttamaan jotain. Ei olisi uskonut, että kyse oli liki täysi-ikäisistä ihmisistä. Mystiqueta nauratti koko touhu, mutta Jeanin tavat omaksuen hän veti kasvoilleen ankaran ilmeen ja kolautti tahallaan luokan oven kiinni voimalla.

- Huomenta ja anteeksi, että olen myöhässä, hän sanoi ja silmäili luokkaa. Nuoret kääntyivät nopeasti kaikki oikein päin pulpeteillaan ja vastasivat kuorossa hänen tervehdykseensä.
- Haluaako joku tunnustaa tehneensä tämän taideteoksen? hän kysäisi hienovaraisesti ja osoitti taululla komeilevaa tikku-ukkotöherrystä. Kukaan ei vastannut ja vain harva uskalsi katsoa hänen suuntaansa.
- John.
- En minä sitä tehnyt! Pyro huudahti yrittäen kuulostaa viattomalta.
- Ehkä et, mutta olet onnistunut sulattamaan pyyhekumisi kiinni pulpettiin, Mystique osoitti hänen pöytäänsä. - Siitä hyvästä saat tulla pyyhkimään tuon.

Poika nousi nuristen ylös, kasteli sienen ja pyyhki taulun hapanta naamaa näyttäen.
- Usko minua, selvisit vähällä, Mystique huomautti. - Storm olisi komentanut sinut loppupäiväksi puutarhaa kitkemään.

Pyro palasi paikoilleen muiden virnuillessa vahingoniloisina. Mystique tutki kasvoja ja laski, kuinka monta niistä hän tunnisti. Ainakin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

- Aikooko joku kysyä minulta, mitä on otsonikato?

Kukaan ei liikahtanutkaan.

- Hyvä. Menemme siis eteenpäin. Seuraavana on vuorossa sitten kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka kuten sanoin olisi pitänyt olla sijoitettuna tämän kirjan alkupuolelle. Aloitetaan taas kyselyllä. Selittäkää minulle ensiksikin, mikä on kasvihuoneilmiö.

Useampi käsi nousi. Hyvä. Mystique antoi punatukkaisen ranskalaispojan, Remy Le Beaun, vastata.
- Gasvi'yöneilmiözzä ilmage'ä imee itzeenzä maanpinnazta 'eijaztyvää pitkäaaltoizta zäteilyä ja palauttaa zitä tagaizin maanpinnalle. Gazvi'yöneilmiö ma'dolliztaa elämän maapallolla.
- Aivan. Kirjassanne on karkeasti piirretty kuva tästä. Ja kuten Remy totesikin, kasvihuoneilmiö mahdollistaa sen, että tällä planeetalla ylipäätään on elämää. Kasvihuoneilmiö itsessään siis ei ole mikään uhka, mutta sen voimistuminen on. Jos maapallon keskilämpötila nousee parillakin asteella, kuten on ennustettu, se aiheuttaa jo laaja-alaisia ympäristökatastrofeja, joilla on vaikutusta koko maapallon elämään. Ensinnäkin aavikoituminen lisääntyy ja meren-pinta kohoaa, jolloin eliöiden elinpinta-ala pienenee huomattavasti. Ja ottaen huomioon sen, että tämä pallo on jo nyt ylikansoitettu, siitä ei voi seurata mitään hyvää. Olette varmasti kuulleet puhuttavan napajäätiköiden sulamisesta.

Oppilaat nyökkäsivät.

- Tästä on esitetty useita teorioita, mutta - kuten kirjassanne on mainittu - se ei ole seurauksista suurin. Jotta Etelämantereen jäätiköt sulaisivat, lämpötilan pitäisi nousta lähes kahdellakymmenellä asteella ja silloinkin sulamiseen kuluisi vuosisatoja. Päinvastoin on esitetty, että lumisateet lisääntyisivät ja näin ollen jäätikkö laajenisi. Merenpinnan nousi ei siis johtuisikaan ensisijaisesti napajäätiköiden sulamisesta, kuten lehdissä usein mainostetaan. Sen sijaan valtameret laajenevat lämmetessään, jolloin pinta tietysti nousee. Keskimääräisen arvion mukaan noin 80 senttiä. Se voi kuulostaa vähäiseltä, mutta sen vaikutuksesta kaikki alavat rannikkoalueet, samoin kuin monet matalat korallisaaret, jäisivät tulvan alle.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Luento sujui häneltä jo kuin rutiinilla, ja oppilaat vaikuttivat aivan yhtä yhteistyöhaluisilta kuin edellisenäkin päivänä, Pyrokin. Tämä jopa yritti kaivertaa sulattamaansa kumia irti pulpetista, kunnes Mystique joutui huomauttamaan, että jatkuva raaputus ja kirskunta häiritsivät tuntia.

Hän päätti luennon kymmenen minuuttia etuajassa ja lupasi, että seuraavan päivän tunti olisi viimeinen, silloin käsiteltäisiin pintapuolisesti universaalisia uhkia, meteoriitteja ja sen sellaisia, minkä jälkeen perjantaina olisi tentti.

- Tiedän, että sanoin tulivuorien olevan viimeinen koealueen osa, Mystique aloitti ja toivoi Jeanin todella sanoneen niin. - Mutta tässä ei ole kuin pari sivua ylimääräistä ja kaikki ovat luultavasti olleet valveilla tunnilla... eroosio on viimeinen koealueeseen tuleva asia.

Hän oli odottanut luokan nurisevan enemmän; kuului vain pari harmistunutta tuhahdusta, mutta suurin osa ei ollut millänsäkään. Hyvä niin, sillä hän oli mielestään opettanut asiat riittävän hyvin. Jos nuoret olivat kuunnelleet tunnilla, nämä osaisivat asiat.

Toivottavasti Jeanilla oli tietokoneella tallessa valmis tentti. Tämä oli todennäköisesti uskonut sen Stormin tai jonkun toisen haltuun, mutta nyt Mystique voisi tehdä siihen pieniä muutoksia. Otsonikadon hän ainakin kuulustelisi perusteellisesti.
- Huomiseen sitten. Voitte mennä.

Mystique odotti, että viimeinenkin oppilas oli häipynyt luokasta ja poistui itse viimeisenä. Hänellä oli muutenkin asiaa tietokoneelle, sillä hän toivoi edelleen löytävänsä sen laajoista tiedostoista edes jonkinlaisen maininnan "lähestymiskiellosta" (koko monimutkainen jupakka oli hänen mielessään kiteytynyt tähän yhteen sanaan, jota Charles Xavierkin oli käyttänyt Ericiin törmätessään), joten hän voisi samalla hiukan vilkaista maantiedon tenttiä. Sillä hetkellä häntä ei kyllä innostanut lainkaan lukittautua tunkkaiseen laboratorioon tuijottamaan silmät ristissä tietokoneen näyttöä. Ei, sen huvin hän säästäisi iltapäivälle. Ensimmäiseksi hän menisi kääntämään Jeanin varastot ylösalaisin löytääkseen e-pillerit ja sen jälkeen hän painuisi rentouttavaan vaahtokylpyyn.

Scottia ei taaskaan näkynyt. Tämä oli sijannut heidän mylläämänsä vuoteen ja toivon mukaan oli pahoittelemassa Stormille unohtamaansa matematiikan tenttiä. Koko talossa tuntui leijuvan vihamielinen ilmapiiri, kun Ro oli pahalla päällä.

Mystique tempaisi auki muutaman yöpöydän laatikon ja penkoi niitä välittämättä olla vähääkään järjestelmällinen. Laatikot olivat täynnä kaikenlaista joutavanpäiväistä romua ja Mystique uskoi keksineensä Jeanin synkän salaisuuden. Tämän hulluutta hipovan järjestelmällisyyden vastapainoksi ainakin pariin laatikkoon oli täytynyt piilottaa täysin tarpeettomia asioita, kuten vuosien takaisia ostoskuitteja, tummuneita rihkamakoruja, käpristyneitä pelikortteja ja kulahtaneita hiusdonitseja. Huvittavaa vain oli se, että kaikki hyödyttömät esineet olivat olleet kauniissa järjestyksessä. Eivät olleet enää.

Hän ei kuitenkaan löytänyt pillereitä ja paiskasi raivostuneena laatikot kiinni. Oliko Jean ottanut koko varastonsa mukaansa Ranskaan?

Hän pohti hetken aikaa, mitä voisi tehdä asian edistymiseksi. Pillerit hänen oli saatava tai muuten kävisi hullusti, varsinkin jos hän aikoi oleilla kartanossa koko kuukauden ajan. Nyt oli vasta kolmas päivä ja hän oli päätynyt harrastamaan seksiä Scottin kanssa. Kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaan hän tulisi tekemään sen vielä monta kertaa ennen kuin tehtävä olisi pulkassa.

Äkkiä hänelle valkeni. Jeanhän oli lääkäri! Tämä huolehti varmasti myös nuorten terveydenhuollosta ja todennäköisesti joutui määräämään e-pillereitä vanhimmille oppilaille. Tällä saattaisi hyvinkin olla joitain näytepakkauksia kartanon lukuisiin lääkekaappeihin piilotettuna.

Helpottuneena Mystique lähti kohti sairaalasiipeä. Hän muistutti itseään myös siitä, että vaikkei Jeanillä olisikaan valmiina pilleripakkauksia, hän saisi lääkärinvaltuuksillaan niitä suoraan apteekistakin.

Hänen ei tarvinnut vaivautua apteekkiin asti, sillä aikansa sairaalapuolen varastoja tongittuaan hän sai käsiinsä näytteitä useista eri pillerimerkeistä. Yasminilla ainakin oli hyvä maine ja tunnetusti vähän sivuvaikutuksia, joten hän otti mukaansa yhden kuukaudeksi tarkoitetun pakkauksen ja survoi tyytyväisenä loput kaappiin. Päästyään takaisin makuuhuoneeseen hän painoi folion läpi yhden kaksoiskuperan tabletin ja heitti sen suuhunsa. Olivat sivuvaikutukset sitten kuinka kauheita tahansa, ainakin ne raskauden voittivat. Pilleripakkauksen hän työnsi Jeanin yöpöydän laatikkoon, sillä omituisesta tavarakokoelmasta päätellen kyseessä oli hyvin yksityinen paikka ja luultavasti kielletty Scottiltakin.

Ajatus kuumasta ja rentouttavasta vaahtokylvystä sukelsi taas hänen mieleensä. Hänellä ei käsittääkseen ollut sille päivälle muuta pakollista ohjelmaa, joten hän voisi hetkeksi sulkeutua pois muiden silmistä ja vain lojua eteerisen höyryn ja kuplien keskellä. Mystique keräsi pyyhkeen ja muut tavarat ja lähti huoneesta aikomuksenaan vallata kylpyamme ainakin tunniksi. Scottin ja Jeanin huoneessa ei sellaista ylellisyyttä ollut, mutta hän oli nähnyt yhden kauniisti koristellussa kylpyhuoneessa alakerrassa, aivan sen hulppean takkahuoneen yhteydessä, jossa he olivat ensimmäisenä iltana syöneet kiinalaista. Se kylpyhuone ilmeisesti olikin vain varttuneemmille tarkoitettu, oppilailla oli omat pesutilansa.

Paikalle saapuessaan Mystique kuitenkin huomasi huoneen olevan varattu. Ainakin päätellen vaaleanpunaisesta höyrystä ja pökerryttävästä tuoksujen sinfoniasta, jotka leijailivat takkahuoneeseen kylppärin oven alta. Yllättyneenä hän koputti oveen.
- Hoi, kuka siellä on?

Huoneesta kuului pelästynyttä loiskintaa ja vaimeita kuiskauksia.
- Jean! Älä... älä nyt tule tänne! kuului Stormin hätääntynyt ääni.
- Miten minä voisin, kun ovi on lukossa? Mystique naurahti. - Oletko sinä yksin?
- Tuota.. juu, tavallaan. Olen.

Eli ei ollut. Mystique erotti kaiken supinan keskellä saksalaisen aksentin ja hymyili itsekseen. Storm ja Kurt olivat tehneet sovinnon. Ehkä nyt talossa vallitsisi taas rauha.

- Ei mene enää kauan, Storm jatkoi.
- Ole vain niin kauan kuin haluat, minä käyn vaikka sitten illalla, Mystique lupasi nauruaan pidätellen ja hipsi tiehensä pohdiskellen, jättäisivätkö kaksi tunnelmahirmua hänelle lainkaan kylpyvaahtoa.

Käytävän puolella hän törmäsi Loganiin - kirjaimellisesti. Hän oli lähtenyt huoneesta pää taaksepäin kääntyneenä, luoden vielä viimeisiä silmäyksiä suljettuun kylpyhuoneen oveen, eikä ollut huomannut miestä lainkaan. Niinpä hän tömähti suoraan päin tämän leveää rintakehää.
- Ouh! Anteeksi, Logan.
- Ei mitään, Jean, mies vastasi yllättyneenä. - Mitä sinä täällä kuljeskelet pyyhkeen kanssa? Ja mikä on noin hauskaa?

Mystique huomasi kasvoilleen unohtuneen virnistyksen ja naurahti.
- Nuo kaksi tuolla, hän kuiskasi ja osoitti kylpyhuoneen suuntaan.
- Ketkä? Logan kysyi tiiraillen höyrypilveä, josta päätellen oven takana oli meneillään oikea turkkilainen sauna.
- Ro ja Kurt, Mystique hihitti. - Taisivat jo sopia riitansa, ainakin kylpyvaahdon määrästä päätellen.
- Hmm, Logan kohotti kulmiaan. - Haistoin tuon karhunvatukan kolmosluokkaan asti, kun olin itse valvomassa tenttiä. Luulin, että joku oppilaista oli ruiskutellut reilummanpuoleisesti hajuvettä.
- Ro yritti väittää olevansa yksin ja minä annoin hänen jäädä siihen uskoon, etten tajunnut asioiden oikeaa laitaa.
- Nopeastipa Storm ehti valvomasta sitä englannin tenttiä. Ja mitä luulet, kauankohan nuo meinaavat jatkaa tuota?
- Jos Frendeihin on uskomista, niin kauan, että joku meistä paljastaa tietävänsä.
- Olisipa hupaisaa yllättää heidät jostain salaisesta kohtaamisesta.
- Olisiko? Mystique huomautti nuhtelevasti. Hänestäkin se olisi hupaisaa, mutta Jeanin suusta sellaista kommenttia tuskin kuuli.
- Totta kai olisi. Mieti nyt: törmäät vahingossa epäkulinaristiseen asetelmaan keittiön pöydällä.
- En halua törmätä sellaiseen! Mystique huudahti. - Voi helvetti, Logan! Kiitos sinun, alan tästä lähin koputtaa jokaiseen vastaantulevaan oveen, jotta voin varmistua siitä, ettei oven takana odota mikään lapsilta kielletty näytelmä.
- Minä ainakin aion hiipiä jokaisen oven taakse ja paukauttaa sen auki, kun sisälläolijat vähiten odottavat, Logan vastasi ylpeänä. - Silloin voi päästä näkemään monia mielenkiintoisia asioita.
- Näyttää siltä, että minun täytyy myös alkaa lukita kaikki ovet jäljessäni, Mystique mutisi ajatellen edellistä iltaa.
- Toivottavasti ei, Red. Sinun perässäsi hiiviskely on erittäin palkitsevaa.

Mystique pyöräytti silmiään miehelle.
- Logan, mitä jos hankkisit itsellesi jonkin uuden harrastuksen hiukan piristämään päiviesi sisältöä? Siis jonkin muun kuin kanssaihmisten tirkistelyn. Tuntuu, ettei sinulla oikeasti ole tarpeeksi ohjelmaa pitämässä sinua poissa pahanteosta. No, joka tapauksessa, olin menossa kylpyyn, mutta tuo huone on näköjään varattu loppupäiväksi, hän kohautti olkiaan pahoittelevasti.

- Saat kyllä käyttää minun kylpyammettani, jos haluat, Logan lupasi.

Mystique katsoi miestä ja arvioi ehdotusta. Oliko kyseessä flirtti? Ei, Loganin kasvot olivat peruslukemilla.

- Niin, sinun kylpyhuoneessasi, jonka oven saat tiirikoitua auki.
- Kyllä. Niinhän minä aina teen, Logan heitti. - Lainaan kylpyammettani naisille ja murtaudun sisään joka kerta, kun olen varma, että he ovat alasti.
- Ja joka kerta siitä seuraa kiihkeää toimintaa kuplien keskellä.
- Nimenomaan. Naiset eivät voi vastustaa sitä. Heidän mielestään on äärimmäisen kiihottavaa, että mies hyökkää sisään juuri, kun he ovat päässeet pitkäkseen kylpyammeeseen.
- Logan, onko yhdelläkään sinun kuvitelmallasi mitään tekemistä todellisuuden kanssa?
- Useimmilla kyllä.

Mystique seisoi ja tuijotti miestä hetken kädet lanteilla. Lopulta Logan hymyili väsyneesti.
- Kuule, Red. Minä olen nyt lähdössä kaupunkiin. Olen siellä luultavasti iltaan asti. Voit aivan rauhassa vanua vannassa vaikka koko päivän, kukaan ei häiritse sinua.
- Varmastiko?
- Aivan varmasti. Kunhan et huku sinne, ettei Storm keksi syyttää minua siitäkin.
- Minä vähän luulen, ettei Ro edes huomaisi minun hukkumistani. Hän taitaa olla tällä hetkellä melko kiireinen toisaalla.
- Okei, sanotaan näin: minä en halua paukauttaa ovea auki ja löytää hukkunutta naista kylpyammeestani. Lupaatko pysyä pinnalla?
- Lupaan, Mystique hymyili.
- Sitten kylpyhuone on käytettävissäsi, Logan taputti häntä olkapäälle. - Minä menen nyt.
- Pidä hauskaa.
- Sen voit uskoa.

Mystique katseli hetken miehen loittonevaa selkää, pudisti päätään heidän käymälleen käsittämättömälle keskustelulle ja lähti sitten eteenpäin käytävää. Hän oli iloinen asioiden saamasta käänteestä, sillä hän halusi toden teolla vain päästä hetkeksi pulahtamaan kuumaan, rentouttavaan veteen. Ja mikäli Logan oli ollut tosissaan kaupunkireissunsa suhteen, hän voisi lekotella ammeessa niin kauan kuin haluaisi.

Hänellä kesti hetken löytää Loganin huone, mutta etsintä oli palkitseva. Amme tämän kylpyhuoneessa oli jopa suurempi kuin yhteisissä tiloissa. Mitä mies oli tehnyt ansaitakseen tämän? Jos hän olisi asunut vakituisesti tässä lukaalissa, hän olisi nostanut suunnattoman metelin huoneiden epäreilusta jaosta. Loganin luukku oli paljon isompi kuin Jeanin ja Scottin makuuhuone ja vieläpä varustettu kylpyammeella. Huone oli myös yllättävän siisti miehen omistamaksi. Joko Loganilla kävi siivooja tai sitten tämä kiristi oppilaita huhkimaan puolestaan.

Mystique heitti tavaransa kylpyhuoneen tuolille ja katseli ympärilleen. Hän ei olisi voinut olla epäluuloisempi tällaisten tarjousten suhteen ja hänen täytyi tarkistaa jokainen nurkka varmistuakseen, ettei mihinkään ollut piilotettu kameraa. Kylpyhuonekin oli harvinaisen puhdas, kaakelit kiilsivät valkoisina eikä ammeessa ollut minkäänlaisia likareunoja. Hyvä niin, hän oli jo varautunut siihen, että joutuisi ensimmäiseksi desinfioimaan paikat. Varan vuoksi hän huuhtaisi ammeen ja pani sitten veden valumaan kääntäen hanan niin kuumalle kuin saattoi. Logan ei omistanut minkäänlaista kylpyvaahtoa eikä häntä huvittanut kaataa vannaan miehelle tuoksuvaa suihkugeeliä, joten hän joutui tyytymään pelkkään veteen.

Saatuaan ammeen täyteen hän riisui vaatteensa ja vajosi tyytyväisenä vannaan. Hän oli jo huomannut aikaisemmin, että Jeanin vartalo koki veden eri tavalla kuin hänen omansa. Vesi oli kuumempaa ja tuntui tunkeutuvan jokaiseen sopukkaan, kun hänellä ei ollut suomuja suojaamassa ihoa. Mystique odotti hetken, kunnes tottui veteen ja uskalsi vasta sitten liikkua. Kylpy oli todella rauhoittava ja hän saattoi hetkeksi uppoutua ajatuksiinsa pelkäämättä kenenkään häirintää. Hänestä tuntui, että hän onnistui jopa hetkeksi nukahtamaan, sillä havahtuessaan hän huomasi kellon olevan jo puoli kahden tienoilla ja vesi ammeessa oli muuttunut erittäin haaleaksi.

Kylvyn jälkeen hän kävi pikaisesti syömässä ja harhaili sitten keittiöön aikomuksenaan keittää itselleen kupillinen vahvaa kahvia, jotta hän jaksaisi räpeltää iltapäivän tietokoneen kimpussa. Hän pitäisi etsiä lisää tietoja valkosoluista ja lähestymiskiellosta ja samalla hän voisi hiukan sorkkia Jeanin laatimaa maantiedon tenttiä.

Keittiössä oli melkein tungosta hänen astuessaan ovesta sisään. Scott tuskaili taas astianpesukoneen kimpussa, Storm mäkätti hänelle liian myöhään nukkumisesta ja paahtimen korjaamisesta (tosin nainen oli paljon hyväntahtoisempi kuin aamulla) ja Kurt pelasi korttia Bobbyn, Roguen, Pyron ja Jubileen kanssa. Ilokseen Mystique huomasi, että kahvinkeitin kuului vielä keittiön ehjäksi lukeutuviin esineisiin ja joku muu oli jo keksinyt keittää sumppia. Musta neste täytti juuri poristen pannua.

- Hei, Jean tuli! Storm huomasi ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Tumma nainen oli huomattavasti paremmalla tuulella sovittuaan riitansa Kurtin kanssa. Sininen saksalainenkin tervehti häntä iloisesti ja jatkoi peliään nuorten kanssa.

- Mikä kokous täällä on? Mystique kysäisi huvittuneena.
- Astianpesukoneenkorjaustalkoot, Storm vastasi.
- Joihin on tähän mennessä ollut vain yksi osallistuja, Scott huomautti sarkastisesti lattianrajasta.
- Minkäs teet, kun sinä olet ainoa, joka niiden päälle ymmärtää jotain?
- Enpä olisi niin varma, mies tuhahti ja viskasi turhautuneena ruuvimeisselin kädestään. - En oikeasti käsitä, mikä tätä konetta vaivaa. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta se ei vain toimi.
- Oliko pistoke seinässä, kun kokeilitte?
- Tietysti. Kone ei vain inahdakaan.
- Näytäpäs, Mystique sanoi ja kumartui tutkimaan laitetta. - Tietääkö kukaan, mitä tällä tehtiin ennen kuin se hajosi?
- Minä pesin sillä koneellisen ihan normaalisti, Storm kertoi. - Sen jälkeen se ei ole enää toiminut.
- Olihan sinulla hana päällä?
- Oli.
- Pitikö se mitään kummaa ääntä?
- Ei.
- Annas kun katson, Mystique viittasi Scottia siirtymään syrjään ja noukki ruuvimeisselin lattialta. Tajuamatta, että kaikki seurasivat hänen toimiaan silmä kovana, hän ruuvasi auki astianpesukoneen kannen ja kurkisti sen sisään. Hän oli joutunut toisinaan korjaamaan mitä kummallisimpia laitteita Ericin huushollissa (johtuen siitä, että Toad ja Sapelihammas olivat täysiä tunareita) ja huomannut, että niiden kaikkien toimintaperiaate oli varsin samankaltainen. Hän oli kehittynyt vuosien kuluessa aika taitavaksi yleiskorjaajaksi.

Scott oli tähän asti vain sorkkinut koneen moottoria eikä ollut löytänyt siitä vikaa. Kyse oli siis luultavasti vain siitä, ettei käsky mennyt perille.

Aivan. Mystique näki heti, että start-nappulaan kytketty johto oli irronnut liitoskohdastaan. Sen saisi helposti paikoilleen. Hän pani ruuvimeisselin syrjään, varmisti, että töpseli oli irti seinästä ja yhdisti johdot takaisin kytkimeen. Sitten hän sulki kannen, ruuvasi sen tukevasti takaisin paikoilleen ja nousi ylös.
- Kokeillaanpa. Kytkekää se seinään.

Storm työnsi pistokkeen paikoilleen. Mystique ohjelmoi koneeseen esipesun, avasi hanan ja painoi startia. Hänen huulilleen levisi tyytyväinen hymy, kun kone hurahti käyntiin.
- Jean korjaschi schen! Kurt innostui niin, että huitaisi hännällään pelikortit lattialle.

Scott, jonka suu oli unohtunut auki hämmästyksestä, nousi hitaasti seisomaan ja katsoi häntä.
- Jean, mistä lähtien sinä olet osannut korjata astianpesukoneita?
- En tiedä, Mystique kohautti viattomasti harteitaan. - Tästä päivästä lähtien?
- Uskomatonta! Loistavaa! Storm taputti käsiään. - Jean, katsoisitko myös leivänpaahdinta?
- Mitä jos joisin ensin kahvit? hän kysyi irvistäen. - Eiköhän Scott osaa korjata sen.
- En tiedä, mies vastasi kohauttaen olkiaan. - En ole vielä ehtinyt katsoa sitä. Enkä luultavasti ehdikään. Minun piti kertoa sinulle, Jean, että lähden joksikin aikaa Chicagoon.
- Ai, mitä sinä siellä? Mystique kysyi ihmeissään.
- Sarah, se idiootti, on järjestänyt itsensä hankaluuksiin jonkun meksikolaisen paskiaisen kanssa. Minun on mentävä hieman setvimään asioita.
- Tarvitsetko apua? Mystique kysyi miettien samalla hyvää tekosyytä, jolla saisi pysyttyä kartanossa, mutta Scott vastasikin kieltävästi.
- En, kiitos. Taitaa olla parasta, että selvitämme tämän perheen kesken.
- Ilman muuta. Tietysti, Mystique nyökytteli vakavana ja pohti, kuka oikein oli Sarah. Ilmeisesti tämä oli jotain sukua Scottille.
- Lähden nyt iltapäivällä. Pahoittelen, kun tämä tuli näin äkkiä, mutta kuulin itsekin vasta äsken. Äiti soitti tunti sitten ja kuulosti hysteeriseltä, Scott puristi kätensä nyrkkiin ja huokaisi alistuneesti. - Miksi juuri minun siskoni on tuollainen typerys? Vanhemmat luulivat aikoinaan, että minun mutanttigeenini aiheuttaisivat heille ongelmia, mutta kyllä se taitaa olla Sarah, jolle kuuluu kunnia siitä, että äitini tukka harmaantui nelikymppisenä.

Ahaa, Sarah oli siis Scottin sisko. Ja kaikesta päätellen tämä ei ollut mutantti. Mystiquelle sopi paremmin kuin hyvin, että Scott häipyisi hetkeksi maisemista. Kaikkein vaikeinta hänelle oli esittää vuosien takaista tyttöystävää, matkia tämän puhetapaa, eleitä, ajatuksenjuoksua ja makuuhuonekäyttäytymistä kaikenlaisia pikku oikkuja myöten. Scott oli ollut hankalin tapaus. Stormkin tunsi Jeanin hyvin, mutta luojan kiitos, tämän kanssa hänen ei sentään tarvinut harrastaa seksiä.

- Tietenkin sinun on mentävä, Mystique sanoi osaaottavasti.
- En viivy toivottavasti kuin pari päivää, mutta... tiedät siskoni. Koskaan ei voi arvata, mitä hän keksii seuraavaksi.
- Niin, Mystique nyökytteli. - Ole vain niin kauan kuin tarve vaatii. Onko sinulla luentoja tai tentinvalvomisia jäljellä? Minä voin hoitaa ne.
- Ei minulla ollut kuin yksi luento huomenna, mutta Kurt lupasi jo tuurata, Scott viittasi saksalaisen suuntaan.
- Minun puolestani luennon olisi voinut perua, Pyro mutisi pöydän päästä.
- Totta kai, Storm nyökkäsi pojan suuntaan ja alkoi kattaa pöytää samalla. - Jean, otatko jääkaapista sen täytekakun?

Mystiquen teki mieli kysyä, miksi tarjolla oli kakkuakin, mutta syy saattoi olla jokin Jeanin hyvin tietämä. Toivottavasti ainakaan Scottilla ei ollut syntymäpäivää, sillä sen unohtaminen oli tyttökaverilta anteeksiantamatonta.
- Onko meillä kakkuakin? Kurt kysyi onneksi hänen puolestaan.
- On, Storm nyökkäsi. - Jubileella on syntymäpäivä.
- Ai, onnekschi olkoon! Kurt onnitteli vieressään istuvaa mustatukkaista tyttöä. - Paljonko täytät?
- Kahdeksantoista, Jubilee kertoi hymyillen ujosti.
- Onnea! sanoi Mystiquekin ja kumartui poimimaan jääkaapista suuren, koristeellisen täytekakun.
- Kiitos, tohtori Grey. Ai niin, ja kiitos siitä artikkelista.
- Eipä kestä. Oliko siitä mitään apua?
- Oli, aika paljonkin itse asiassa, Jubilee vahvisti. - Ajattelin keskustella siitä professorin kanssa sitten kun hän palaa.
- Onko professori muuten ottanut sinuun yhteyttä, Jean? Scott kysyi äkkiä.
- Öö, ei. Ei sen jälkeen, kun ilmoitin, että matkani peruuntui.
- Professori ottaa yhteyttä, kun katsoo sen tarpeelliseksi. Turha siitä on huolehtia, Storm huitaisi kädellään. - Nyt kaikki pöytään ennen kuin kahvi menee piloille.

Kaikki tottelivat Stormia, jonka Mystique koki eräänlaiseksi emäntähahmoksi talossa. Vaikka nainen pukeutuikin kalliisiin muotivaatteisiin ja näytti ulospäin ihmiseltä, joka ei edes tiennyt, miten päin soppakauhaa pideltiin, Storm oli usein jakelemassa määräyksiä keittiön puolella. Tämä oli erittäin voimakastahtoinen ja mielellään tilanteen johdossa. Nytkin tumma nainen kaatoi heille kaikille kahvia ja toi pöytään vielä kakkulapion.

- Jubes, pahoittelen, ettei meillä ole kynttilöitä.
- Ei todellakaan haittaa, Jubilee vakuutteli. - Tämäkin on ihan liikaa.
- Hiljaa tai vievät vielä kakun pois, Pyro sähähti ja oli jo tarttumassa kakkulapioon, kun Mystique tuli väliin.
- Pysy hetki aloillasi, ahne poika! Nämä ovat Jubileen synttärit!

Pyro veti nopeasti kätensä takaisin eikä uskaltanut vastata hänelle. Mystique torui itseään möläytyksestään, mutta hän oli menettänyt kontrollin kieleensä nähdessään pojan röyhkeyden. Bobby ja Rogue kätkivät virnistyksensä, mutta onneksi kukaan muu ei näyttänyt kiinnittäneen asiaan huomiota.
- Jubes, ole hyvä vain ja leikkaa kakkusi, Storm viittasi tytön suuntaan, joka tarttui innoissaan kakkulapioon. - Valitettavasti en usko, että kellään meistä on tarpeeksi ääntä laulaa sinulle.
- Luoja, se tästä vielä puuttuisi... Pyro mutisi. Mystique silmäisi poikaa varoittavasti ja tämä sulki nopeasti suunsa. Toisaalta hän piti tämän omapäisyydestä, mutta toisaalta poika suorastaan kerjäsi turpaansa. Hän vannoi, että mikäli ei olisi ollut Jeanin hahmossa, Pyro olisi saanut ympäri korvia.

Jubes sai kammettua lautaselleen viipaleen kakkua, ja Storm lupasi Pyron leikata seuraavaksi. He söisivät, mitä nuorilta jäi - tietenkin sillä ehdolla, ettei John ahmisi puolta kakkua yksinään. Kun kaikilla oli kakkua ja kahvia edessään, Scott aloitti äkkiä uudesta aiheesta:
- Eikö teistäkin ole omituista, ettei Magneto ole yrittänyt mitään?

Mystique oli vähällä nielaista kahvia väärään kurkkuun. Hän yskäisi ja kääntyi katsomaan miestä, joka vain odotti muiden kommentoivan asiaa.

- Ehkä hän ei ole vielä tajunnut, mitä on tekeillä, Storm kohautti olkiaan.
- Kyllä hän jotain tietää, koska professorihan sanoi, että mainitsi asiasta Magnetolle.
- Nii-in, Storm myönsi ja meni mietteliään näköiseksi. Mystiquesta tuntui, että hänen olisi pakko sanoa jotain ennen kuin hänen vaitiolonsa alkaisi näyttää hälyttävältä.
- Toivottavasti hän ei taas suunnittele mitään älytöntä hanketta, hän mutisi.
- Toivottavasti, Scott nyökkäsi. - Minä olisin odottanut hänen ainakin lähettävän muutamat kätyrinsä tänne riehumaan.
- Ei, Mystique pudisti päätään. - Magnetolla on tietynlainen kunnioitus tätä paikkaa kohtaan. Meille on ihan sama, mutta hän ei koskaan hyökkäisi koulua vastaan.
- Jean on oikeassa, Storm nyökkäsi. - Minä luulen, että Magneto ensin tutkii tätä asiaa tarkkaan ja iskee sitten - jos iskee. Kysehän on kuitenkin professorista.

Voi ei, jatkakaa nyt tästä puheenaiheesta!

- En usko, että Magneto koskaan vahingoittaisi professoria, Mystique sanoi tuijottaen kakkupalaansa.
- En olisi siitä niinkään varma, Scott huomautti.

Mystiquen teki mieli tokaista, ettei Eric mieluummin menisi vankilaan kuin koskaan satuttaisi Xavieria. Huolimatta siitä, että he olivat nyt vastakkaisilla puolilla, Eric piti Charlesia yhä hyvänä ystävänään. Hän ei voinut kuitenkaan kuulostaa liian varmalta asiastaan.

- Entä jos Magneto hyökkää sinun kimppuusi, Jean? Scott jatkoi - Hän voi kuvitella, että sinulla on jotain tekemistä asian kanssa.

Eric miettii ensin ja tekee sitten, tollo!

- Minun mielestäni se on aika epätodennäköistä, hän vain vastasi. Scott kohautti olkiaan.
- Onko meidän pakko puhua täschtä Jubileen schynttäreillä? Kurt kysäisi äkkiä.
- Ei todellakaan ole, Storm vastasi napakasti, mikä tarkoitti sitä, että nuorilla oli nyt oikeus juhlia Jubileeta rauhassa ja aikuiset voisivat keskustella huolistaan jonain muuna ajankohtana. Mystiqueta harmitti, että tilaisuus saada tietää jotain lähestymiskiellosta oli taas karannut hänen ulottuviltaan, mutta Jean jos kuka olisi takuulla sitä mieltä, etteivät tällaiseet puheet sopineet lasten kuultavaksi. Hän oli sentään oppinutkin jotain sillä kerralla: estosta vastasi ilmeisesti pelkästään professori itse, muilla ei ollut sen kanssa tekemistä.

Kurtin ja Stormin päätöksestä he puhuivat sen jälkeen ainoastaan kepeistä asioista. Syötyään Scott ilmoitti, että menisi pakkaamaan tavaransa ja Mystique tarjoutui auttamaan miestä. Scottin lähdettyä hän voisi roikkua tietokoneella niin kauan kuin vain jaksaisi ja Stormin pyynnöstä hän oli luvannut myös jossain välissä vilkaista leivänpaahdinta.

* * *

Mystique tuijotti tietokoneen ruutua, kunnes tunsi saaneensa tarpeekseen. Hän ei ollut vieläkään löytänyt sen tiedostoista kerrassaan mitään tehtäväänsä auttavaa ja se sai hänet erittäin turhautuneeeksi. Tätä menoa hänellä ei olisi Ericille mitään raportoitavaa ja kaiken muun lisäksi hän olisi nähnyt valtavasti vaivaa turhan takia. Jos johonkin asiaan piti olla tyytyväinen, niin siihen, että nyt hänellä viimeinkin taisi olla tarpeeksi tietoa Loganin valkosoluja koskevaa tarinaa varten. Siksi toiseksi hän oli löytänyt Jeanin laatiman maantiedon tentin ja hiukan muokannut sitä omia mieltymyksiään vastaavaksi.

Mystique hieroi silmiään ja sulki koneen. Hänen täytyi muistuttaa itseään, että aikaa oli edelleenkin yllin kyllin. Mitä hän oikein oli odottanut? Että hän marssisi sisään kartanon ovista ja ihmiset alkaisivat samantien selittää hänelle, millaisen lähestymiskiellon Xavier oli järjestänyt Eric Lensherrin pään menoksi? Bonuksena kenties kertoisivat, miten siitä pahuksen estosta pääsi eroon? Tässä talossa kaikki tiesivät, mistä oli kyse. Heillä ei ollut mitään tarvetta määritellä asiaa tarkemmin.

Eikä Eric olettanutkaan, että hän palaisi parin päivän jälkeen täynnä tietoa siitä, miten professori oli onnistunut luomaan eston suuren Magneton, hänen kätyreidensä ja valtion virkamiehen välille. Mikäli hän ei kuukauden jälkeenkään tietäisi asiasta tämän enempää, silloin Ericillä olisi oikeus olla pettynyt. Mystique rauhoittui ja päätti unohtaa tehtävänsä siksi illaksi. Hän voisi mennä vaikka hetkeksi takkahuoneeseen katselemaan telkkaria ja napostelemaan jotain pientä.. vain oleskelemaan. Hermostuneena hän saattaisi käydä todella varomattomaksi ja tällainen touhu jos mikä kävi jatkuvasti hermoille. Yksi vapaailta ei voisi tehdä kuin hyvää.

Hän kuuli jo käytävän puolelle, että takkahuoneen töllötin olikin valmiiksi päällä. Kukaan oppilaista siellä ei voinut olla, paitsi kaikkea kapinoiva Pyro, mutta tämän hän häätäisi pikkurillinsä heilautuksella. Stormin ja Kurtin hän oletti vetäytyneen makuuhuoneen puolelle, joten ainoaksi täysikasvuiseksi vaihtoehdoksi taisi jäädä...

Logan.

Hän tunnisti miehen tämän takaraivosta. Mystique tiesi, että Logan kuuli hänen tulonsa, mutta tämä ei osoittanut sitä eleelläkään. Tämä istui sohvalla, selin ovelle päin ja näytti päätyneen samoihin suunnitelmiin kuin hänkin: kiireetön ilta television ääressä.

Mystique seisahtui sohvan taakse ja risti kätensä.
- Hei, joko sinä palasit?

Loganin pää nytkähti hänen suuntaansa.
- Vähän aikaa sitten.
- Missä kävit? Mystique tiedusteli, vaikka oletti, ettei mies vastaisi hänelle. Logan osasi olla turhauttavan salaperäinen tekemisiensä kanssa.
- Kaupungissa.
- Näkyikö siellä mitään ihmeitä?

Mies vilkaisi häntä huvittuneena.
- Ei, olisiko pitänyt?
- En minä tiedä. Sinä siellä kävit.
- Ei, ei siellä näkynyt "mitään ihmeitä". Samaa vanhaa, Logan kohautti olkiaan.

Mystique kiersi käsinojan kohdalle ja vilkaisi tarkemmin tv:ssä pyörivää ohjelmaa.
- Mitä katselet?
- Jotain ääliömäistä reality-sarjaa.
- Ihmissuhde vai seikkailu? Mystique kysyi ja istahti sohvalle miehen viereen.
- Sekä että. Todella tökeröä viihdettä. Eivätkö nämä jo pursuile ihmisiltä korvista ulos?
- Luulisi ainakin. Miksi sitten katsot sitä?
- Ei ole kummempaakaan tekemistä, Logan kohautti olkiaan. - Ja siellä pitäisi kohta alkaa Frendit.
- Ai, kiva. Katsellaan sitä.

Kyseessä oli taas jokin Löydä-ensimmäisenä-ulos-metsästä-ja-juonittele-kilpakumppaniesi -pään-menoksi -törttöily. Mystique ei voinut sanoa koskaan pitäneensä tämän tyyppisistä sarjoista. Alussa ne olivat merkinneet pientä vaihtelua tv-tarjontaan, mutta nyt joka toinen ohjelma oli jokin tosielämään perustuva. Frendejä hän sen sijaan katseli mielellään.

- Kävitkö sinä siellä kylvyssä? mies kysyi äkkiä.
- Jep. Kiitoksia vain ammeen lainasta, Mystique hymyili.
- Ilo oli minun puolellani.
- Mitä tuo tarkoitti? Oletko piilottanut sinne videokameran tai jotain?
- Ehkä.
- Et ole, Mystique tokaisi. - Minä kävin läpi koko huoneen. Ei kameroita eikä mikrofoneja.
- Pahus, Logan nauroi.
- Sinun kohdallasi sellaista osaa epäillä.
- Kuulepas nyt, Jeanie, mies katsoi häntä huvittuneena. - Kaikista mahdollisista huhupuheista huolimatta minä en nauti tirkistelystä. Minua ei kiinnosta vakoilla muiden ihmisten elämää.
- Ja silti katselet tällaisia sarjoja, Mystique nyökytteli tietäväisenä.
- Sanoinhan, että tämä ohjelma on kuvottava.
- Niin, mutta...

Yhtäkkiä se iski häneen. Terävä, raastava, murskaava kipu pyyhkäisi hänen ruumiinsa yli, saaden hänet taipumaan kaksin kerroin sohvalla. Hänen ihoaan pisteli ja kirveli, hänen ohimojaan viilsi kuin joku olisi tökkinyt niihin veitsellä ja hänen sisälmyksiään raastoi kuin ne olisivat olleet tulessa. Mystique päästi hämmästyneen huudon ja yritti käsittää, mitä hänelle oikein tapahtui. Hetki sitten hän oli ollut aivan kunnossa, edes nälkä ei ollut vaivannut häntä. Ja nyt tuntui kuin hän voisi hetkellä millä hyvänsä syttyä palamaan.

- Jean? Mikä sinulla on? Oletko kunnossa?

Logan tarttui häntä varovasti olkapäästä. Mystique ei tiennyt, mitä vastata, mutta hän tiesi, että paljastaisi kohta itsensä, ellei pääsisi äkkiä johonkin piiloon.
- Naistenvaivoja, hän mutisi painaen käsillä vatsaansa ja toivoi, että mies tyytyisi selitykseen.
- Mihin sinulla sattuu? Vatsaanko?
- Vähän vain kouristelee, hän vastasi ja tajusi kuulostavansa naurettavalta. Hänen kasvonsa olivat tuskan vääristämät, hänen koko ruumiinsa tärisi ja hän tunsi tuskanhien valuvan hitaasti otsaansa ja nenänvartta pitkin. Hän ei todellakaan näyttänyt siltä, että hänen vatsaansa "vähän vain kouristeli" - hän näytti siltä, miltä hänestä tuntuikin: hänen sisällään riehui helvetti.

- Voinko minä tehdä jotain? Logan kysyi huolestuneena.
- En tiedä, Logan, hän puristi silmänsä kiinni ja tajusi kyynelten valuvan tuuheiden ripsien lomasta. Ja samassa hän tunsi valtavan pahoinvoinnin aallon kasvavan nopeasti sisällään.
- Minun on päästävä vessaan, hän ähkäisi, nousi nopeasti ylös sohvalta ja kiiruhti kylpyhuoneeseen yhä kaksinkerroin taipuneena.

Huoneessa tuoksui yhä voimakkaasti Stormin ja Kurtin käyttämälle kylpyvaahdolle. Tavallisesti Mystique piti karhunvatukan aromista, mutta nyt se sai hänet voimaan entistäkin huonommin. Hän paukautti oven kiinni, käänsi avainta lukossa ja lysähti lattialle. Hänen päässään pyöri niin, ettei hän nähnyt enää selvästi eteensä, hänen sydämensä hakkasi todella lujaa, luonnottoman epäsäännöllisesti ja pelottavasti, ja hiki pusertui hänen jokaisesta ihohuokosestaan samaan aikaan, kun hänen vatsansa kramppasi ensimmäisen kerran.

Hän ehti nipin napin saada päänsä wc-pöntön ylle ennen kuin kuuma neste roiskahti hänen kurkustaan. Siinä meni hänen päivälliseksi syömänsä kana, kakku, kahvi, vesi, kaikki. Hän oksensi, kunnes oli vakuuttunut, ettei yhtään mitään ollut enää jäljellä. Hänen vatsansa oli enää pieni värisevä, kokoonpuristunut mytty, joka kramppasi edelleen, mutta mitään ei tullut enää ulos. Sappineste poltti hänen kurkussaan ja suussaan ja hän oli varma, että hän näytti kävelevältä ruumiilta. Silmiä kirveli edelleen eikä olo helpottunut lainkaan. Mystiquen mieleen juolahti hetkeksi kysymys siitä, mitä Logan sanoisi, jos hän pyörtyisi kylpyhuoneen lattialle. Mies soittaisi varmasti ambulanssin hakemaan hänet, kertoisi kaikille, professorillekin, ja sitten kaikki paljastuisi. Hän räpytteli silmiään maatessaan selällään kylpyhuoneen lohduttavan kylmällä lattialla ja yritti nähdä selvästi. Ei onnistunut, hänen silmissään risteili ainoastaan sekavia kaksoiskuvia ja hän tajusi hämärästi, että Logan koputti oveen.
- Minä olen ihan kunnossa, hän huudahti yrittäen kuulostaa reippaalta. - Odota hetki.

Hän ei saanut selvää Loganin vastauksesta. Mikä helvetti häntä vaivasi? Tällainen kipu ei voinut johtua sen paremmin pillereistä kuin hänen syömästään ruoasta. Se ei keskittynyt vatsan seudulle vaan raateli hänen koko ruumistaan, kidutti häntä päästä varpaisiin. Tuntui kuin tuhat kynttä olisi hitaasti repinyt häntä auki.

Hän teki sen ainoan teon, josta toivoi olevan edes jotain apua. Riski, että Logan päättäisi murtautua kylpyhuoneeseen, oli olemassa, mutta sekin alkoi tuntua hänestä paremmalta vaihtoehdolta kuin kestää kiduttavaa tuskaa yhtään kauempaa. Mystique veti syvään henkeä ja muutti muotoaan.

Hän hädin tuskin pystyi siihen, niin hirveä häntä raastava kipu oli, ja hän pelkäsi, ettei pystyisi enää muuttumaan takaisin Jeaniksi. Hän tarkasteli sinisiä suomuja käsissään ja vaisu hymy kohosi hänen huulilleen. Hän oli tainnut todella ikävöidä omaa vartaloaan.

Jeanin kokoa olevat vaatteet kiristivät rintojen ja lantion kohdalta, mutta Mystiquella ei ollut voimaa kiskoa niitä yltään. Hän makasi viileällä kaakelilattialla, keskittyen vain vetämään ilmaa keuhkoihinsa. Ja hän huomasi, että veitsenterävä kipu alkoi hitaasti laantua.

Ensin se hävisi hänen iholtaan, polte ja pistely haihtuivat ilmaan kuin kylmää vettä olisi kaadettu hänen päälleen, sitten vähitellen katosi viiltely ohimoista, kouristelu sisäelimistä ja kaksoiskuvat silmistä. Jäljelle jäi muutamia hikipisaroita, jotka haihtuivat nopeasti hänen siniseltä, hengittävältä iholtaan, karhea sappinesteen polttelu kurkkuun ja ontto tunne vatsaan, mutta muuten Mystique tajusi olevansa kunnossa. Huone oli lakannut pyörimästä, karhunvatukan tuoksu ei enää kuvottanut häntä ja hän kykeni ajattelemaan taas selvästi.

Järisyttävä kipu oli mitä ilmeisimmin johtunut Jeanin hahmosta, sillä se oli kadonnut heti hänen muututtuaan takaisin omaksi itsekseen. Koskaan aiemmin hänelle ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa, joten ainoa mahdollisuus oli, ettei hänen ruumiinsa kestänyt niin pitkää oleskelua vieraassa hahmossa. Kauanko muodonmuutoksesta oli? Ei edes kolmea vuorokautta ja silti se oli hänen ennätyksensä. Mystique hieroi nenänvarttaan ja mietti, kuinka paljon tämä tulisi vaikeuttamaan asioita. Ehkä ei mitenkään, mikäli hän pystyisi normaalisti muuttumaan Jeaniksi ja pysyttelemään tämän hahmossa kolme päivää. Parin vuorokauden välein hänen täytyisi vain muuttua hetkeksi omaksi itsekseen ja näin isossa talossa se tuskin tuotti ongelmia.

- Jean, oletko hengissä? kuului äkkiä Loganin huuto oven toiselta puolelta.
- Olen minä, Mystique vastasi Jeanin äänellä. - Tulen ihan heti.
- Haluaisitko jotain? Särkylääkettä?
- En usko, että se pysyy sisällä, Mystique arveli. - Mutta Logan, olisitko niin kiltti, että hakisit minulle mehua?
- Selvä.