Vaarallisia unia
gave you all of my secrets
all but one
and don't you even try
the phone has been disconnected
dripping with blood
and with time and
with your advice
Poison me against the moon
Uni.
Ensin minua jahtasi rappukäytävässämme Australialainen Mies. Tulin hissillä alhaalta ja joka kerroksessa näin sen ison, punapaitaisen mahan ja pullean sirkusjohtajaposken painautuneena hissin ikkunankaistaleeseen. Ja omassa kerroksessani mies oli tulossa viimeisiä rappuja ylös. Naapuri ja minä yritettiin kummatkin avata oviamme, naapuri sai auki, minulla kesti, rimputin ovikelloa ja raavin ovea ja pääsin sisään. Isä lähti kellariin tekemään jotain ja varoitin sitä miehestä. Mies vain huusi koko ajan "I'm just an Australian man!" mutta se oli PAHA mies.
Kotona löysin hyllyn perältä Siljan vanhan karkkipussin.
Lähdin kirjastoon. Seisoin jossain hyllyn lähellä Siljan ja Minnan kanssa, katsoimme Minnan Hultsfred-kuvia. Tuli puhe sunnuntaisesta Placebo-keikasta, että Placebo olisi sunnuntaina tulossa Suomeen ja Minna ja Silja olivat menossa. Loukkaannuin, koska minua ei ollut pyydetty, yritin tasoitella että joo on siellä tommonenkin artisti mikä mua kiinnostaa (ihan kuin Placebo ei) ja Silja ja Minna olivat kylmiä ja lähtivät pois silleen että tyhmäessi.
Lähdin kirjastosta ja menin paniikkiin: en tiennyt missä olen. Kirjastossa ollessani kaikki oli muuttunut. En ollut edes Turussa, ehkä en edes Suomessa. Tajusin olevani unessa. Unikaupungissa, jossa on pelkkää pahuutta. Äiti oli kanssani, yritin hokea sille että älä jätä mua tänne yksin, unessa kaikki aina jättää yksin, ja sitten se jätti mut yksin, oltuaan ensin täysin välinpitämätön kaikista hirveistä ihmisistä joita kaduilla liikkui. Jonkun kirkon aukiolla tuhannet pahat ihmiset palvoivat jotain pahaa. Äiti yritti saada minua kapealla murhakujalle mutta en suostunut. Kaduilla oli vain pahoja miehiä ja lampaita tai vuohia.
Pääsin lopulta turvaan, sitten kun äiti oli kadonnut. Menin kaksikerroksiseen puuhökkeliin, jossa oli ehkä kolme taikanaista. Minun lisäkseni sisälle tuli kaksi tai kolme tyttöä. Meidät käskettiin mennä kukin vuorollammem huoneen nurkkaan pienen lasersäteen eteen, tavallaan röntgeniin, jossa naiset tarkastivat että tulimme viattomina. Ensimmäinen ei tullut, se muuttui oudoksi luurangonlaihaksi pitkäkasvoiseksi mieheksi. Mies hyppäsi ikkunasta ulos ennen kuin naiset vahingoittaisivat sitä, minkä jälkeen yksi naisista osoitti ikkunaruutua ja se korjaantui. Minut todettiin viattomaksi, se kolmas tyttö viattomaksi mutta sairaaksi, se pääsi jonnekin lääkittäväksi.
Sitten istuin pöydän alla ja näin kun kolme riikinkukkokoirasta käveli sisään salaa, ympärilleen vilkuillen ja kävivät kaikesta päätellen astumassa talossa asuvan riikinkukkonaaraan. Sitten koiraat juoksivat ulos ja pian naaraalla oli kolme poikasta, kaikilla hauraat, ohuet riikinkukkopyrstöt. Talon taikanaiset eivät suuttuneet vahingosta, eli nähtävästi niin kuuluikin tapahtua, koska meidät kaikki komennettiin juhlimaan alasti uuden elämän syntyä.
HMM.
all but one
and don't you even try
the phone has been disconnected
dripping with blood
and with time and
with your advice
Poison me against the moon
Uni.
Ensin minua jahtasi rappukäytävässämme Australialainen Mies. Tulin hissillä alhaalta ja joka kerroksessa näin sen ison, punapaitaisen mahan ja pullean sirkusjohtajaposken painautuneena hissin ikkunankaistaleeseen. Ja omassa kerroksessani mies oli tulossa viimeisiä rappuja ylös. Naapuri ja minä yritettiin kummatkin avata oviamme, naapuri sai auki, minulla kesti, rimputin ovikelloa ja raavin ovea ja pääsin sisään. Isä lähti kellariin tekemään jotain ja varoitin sitä miehestä. Mies vain huusi koko ajan "I'm just an Australian man!" mutta se oli PAHA mies.
Kotona löysin hyllyn perältä Siljan vanhan karkkipussin.
Lähdin kirjastoon. Seisoin jossain hyllyn lähellä Siljan ja Minnan kanssa, katsoimme Minnan Hultsfred-kuvia. Tuli puhe sunnuntaisesta Placebo-keikasta, että Placebo olisi sunnuntaina tulossa Suomeen ja Minna ja Silja olivat menossa. Loukkaannuin, koska minua ei ollut pyydetty, yritin tasoitella että joo on siellä tommonenkin artisti mikä mua kiinnostaa (ihan kuin Placebo ei) ja Silja ja Minna olivat kylmiä ja lähtivät pois silleen että tyhmäessi.
Lähdin kirjastosta ja menin paniikkiin: en tiennyt missä olen. Kirjastossa ollessani kaikki oli muuttunut. En ollut edes Turussa, ehkä en edes Suomessa. Tajusin olevani unessa. Unikaupungissa, jossa on pelkkää pahuutta. Äiti oli kanssani, yritin hokea sille että älä jätä mua tänne yksin, unessa kaikki aina jättää yksin, ja sitten se jätti mut yksin, oltuaan ensin täysin välinpitämätön kaikista hirveistä ihmisistä joita kaduilla liikkui. Jonkun kirkon aukiolla tuhannet pahat ihmiset palvoivat jotain pahaa. Äiti yritti saada minua kapealla murhakujalle mutta en suostunut. Kaduilla oli vain pahoja miehiä ja lampaita tai vuohia.
Pääsin lopulta turvaan, sitten kun äiti oli kadonnut. Menin kaksikerroksiseen puuhökkeliin, jossa oli ehkä kolme taikanaista. Minun lisäkseni sisälle tuli kaksi tai kolme tyttöä. Meidät käskettiin mennä kukin vuorollammem huoneen nurkkaan pienen lasersäteen eteen, tavallaan röntgeniin, jossa naiset tarkastivat että tulimme viattomina. Ensimmäinen ei tullut, se muuttui oudoksi luurangonlaihaksi pitkäkasvoiseksi mieheksi. Mies hyppäsi ikkunasta ulos ennen kuin naiset vahingoittaisivat sitä, minkä jälkeen yksi naisista osoitti ikkunaruutua ja se korjaantui. Minut todettiin viattomaksi, se kolmas tyttö viattomaksi mutta sairaaksi, se pääsi jonnekin lääkittäväksi.
Sitten istuin pöydän alla ja näin kun kolme riikinkukkokoirasta käveli sisään salaa, ympärilleen vilkuillen ja kävivät kaikesta päätellen astumassa talossa asuvan riikinkukkonaaraan. Sitten koiraat juoksivat ulos ja pian naaraalla oli kolme poikasta, kaikilla hauraat, ohuet riikinkukkopyrstöt. Talon taikanaiset eivät suuttuneet vahingosta, eli nähtävästi niin kuuluikin tapahtua, koska meidät kaikki komennettiin juhlimaan alasti uuden elämän syntyä.
HMM.