"-- enkä tiedä, kumpi on minulle kalliimpaa, elämän varjo vai valon kaipuu." (nestemäiset taivaat)
Luin Nestemäiset taivaat. Olisin itse voinut kirjoittaa sen. Tunnistin.
Lisäksi päähenkilö kuoli kesken lauseen, mikä on erittäin järkyttävää ja jokseenkin hupaisaa.
Ulkona on liian kuuma. Mutta tuoksun hyvälle, minun ja Siljan salaiselta Lontoon karkkikesäjutulta. Hahaa. Sisälläkin on liian kuuma.
Aamulla heräsin niin että poskelleni oli nukahtanut mopsin pää.
Pidän vieraiden ihmisten tyhjissä asunnoissa oleskelusta. Yöpymisestä. Vaahtokylvyistä, kerrankin kun pääsee, vaikka se ei koskaan ole täydellistä. Ei saa hyvää asentoa. Kuuntelin Wojciechiä ja se oli kyllä rentouttavaa.
Katsottiin Siljan kanssa Survivor ja kuunneltiin Simon ääntelyjä koko päivä, ilta.
Silja otti maitolasin viereensä yöksi.
Keksimme uuden synopsiksen. Uusien, parempien ideoiden keksimisellä on se varjopuoli, että kaikki vanhat ideat alkavat tuntua todella naurettavilta.
Mutta tärkeintä on kai kehitys. Tai joku sellainen. Edistyminen.
Minulla on pöydällä digikamera, muumimehujäämuotin tyhjä tikku, cd-säilytyskotelo, melkein tyhjä saippuakuplapullo ja värikäs pyöränkello.
Ostin edellispäivänä uuden ystäväkirjan ja kalenterin. Vanhassa ystäväkirjassa on enää, vielä 8 sivua jäljellä. Kukahaluaa.
Ai niin. Silja antoi minulle puunistutusohjeet. Olinkin aikeissa. Tietenkin Silja tiesi sen. Minun.
Hajuvesikin on melkein loppu.
Seuraavaksi luen Salka Valkan. Ellei se ole tylsä.
Simo
Lisäksi päähenkilö kuoli kesken lauseen, mikä on erittäin järkyttävää ja jokseenkin hupaisaa.
Ulkona on liian kuuma. Mutta tuoksun hyvälle, minun ja Siljan salaiselta Lontoon karkkikesäjutulta. Hahaa. Sisälläkin on liian kuuma.
Aamulla heräsin niin että poskelleni oli nukahtanut mopsin pää.
Pidän vieraiden ihmisten tyhjissä asunnoissa oleskelusta. Yöpymisestä. Vaahtokylvyistä, kerrankin kun pääsee, vaikka se ei koskaan ole täydellistä. Ei saa hyvää asentoa. Kuuntelin Wojciechiä ja se oli kyllä rentouttavaa.
Katsottiin Siljan kanssa Survivor ja kuunneltiin Simon ääntelyjä koko päivä, ilta.
Silja otti maitolasin viereensä yöksi.
Keksimme uuden synopsiksen. Uusien, parempien ideoiden keksimisellä on se varjopuoli, että kaikki vanhat ideat alkavat tuntua todella naurettavilta.
Mutta tärkeintä on kai kehitys. Tai joku sellainen. Edistyminen.
Minulla on pöydällä digikamera, muumimehujäämuotin tyhjä tikku, cd-säilytyskotelo, melkein tyhjä saippuakuplapullo ja värikäs pyöränkello.
Ostin edellispäivänä uuden ystäväkirjan ja kalenterin. Vanhassa ystäväkirjassa on enää, vielä 8 sivua jäljellä. Kukahaluaa.
Ai niin. Silja antoi minulle puunistutusohjeet. Olinkin aikeissa. Tietenkin Silja tiesi sen. Minun.
Hajuvesikin on melkein loppu.
Seuraavaksi luen Salka Valkan. Ellei se ole tylsä.
Simo