Paikka nimeltä vapaus

Aug 25, 2009 08:42

(Ken Follett)

Millainen ihminen alkaa itkeä, kun kirjoja palauttaessa huomataan, että yksi kirjaston kirjoista (yksi tuhansista, joita olen vuosien varrella lainannut) on kastunut ja väri levinnyt kannessa? Millaista ihmistä satuttaa se, että kirja on tärveltynyt? Totta kai minä maksoin sen, mutta miten minä olen muka rikkonut sen? Missä vaiheessa?

Eilen luonani kävi vanha ystävä. Soitti pianoa ja kuuntelin ja hymyilytti. Huumorintajunsa on ennallaan ja minulla oli kieltämättä virnistyisää siinä sanaillessa. Tule toistekin.

En osaa pitää päätöksiä vieläkään. Mutta maanantaina minä todella lähden täältä ja ehkä se on vapautta. Ainakin se on askel.

Lauantaina menen Jyväskylään. Toivoisin, että joku voisi pitää minulle seuraa parin tunnin ajan, koska en tiedä, mihin aikaan se poika ilmaantuu ja kuinka pitkään se ylipäätään jaksaa minun haparoivia puheenaiheitani ja eksyviä ajatuksiani.

"Tiedätkö missä kampani on?"
"En. En minä ole ottanut sitä!"
"Etkö? Viimeaikoina olet ottanut minulta vaikka mitä, suosikkicd-levyni, kirjanmerkkini, sydämeni, suklaakeksirasiani..."
"Hei, en minä ottanut suklaakeksiras... Hetkinen. Sydämesi?"
"...hups."

ystävät, matkat, tulevaisuus, kirjat

Previous post Next post
Up