Talviöinä kuuntelin hänen hengitystään ja eksyin sen höyryyn

Jul 26, 2009 16:52

Tänään haluaisin kirjoittaa jotain lyyrisesti kaunista. Olen jo pidemmän aikaa ikävöinyt Sulkainsitojaa, ensimmäistä romaania joka oli romaanimittainen ja oikeasti edes jollain tapaa toimiva. Yhä vieläkin rakastan sitä kohtausta, jossa Helkor ja Jaenedus varastavat lyhtypylvään Turusta jostakin puutalokorttelista.

Tänään päiviä on jäljellä 348. Hiljalleen määrä kelautuu alaspäin ja tiedän, että ennemmin tai myöhemmin koko sotkuinen vyyhtikin ratkeaa. Tänään juttelin hetken, lähinnä minulle referoitiin pernan toiminta. Hymyilytti. En häirinnyt sen pidempään - tiistaina olen antanut itselleni luvan soittaa. Olenhan lähdössä Uppsalaan, ja viisi päivää ilman yhteyksiä siihen poikaan tuntuisi hassulta.

Loma tekee minulle hyvää. Aamulla nukuin myöhään. Vierailin ystävillä ja puhuin kapitalistisesta Kiinasta, interreilaamisesta, Siperian radasta, kummallisesta hybridistä joka oli puoliksi kimalainen ja puoliksi kovakuoriainen. Mustikkapiirakka maistui syksylle ja aurinko lämmitti polvia.

ystävät, syksy, romaanit, kirjoittaminen, kesä, 362

Previous post Next post
Up