Jul 04, 2009 22:32
Joskus haluaisin peiton alle käpertyä
päänaluseksi jokin kirja
keväältä tuoksuva, sivut kahvitahroissa
varpaillakin lämmin
ei surua musertavaa olisi läsnä
kumarat askeleet sillä, mutta tänään
jos voisinkin heristää sormea ja sanoa
kipitähän siitä tiehesi!
Jos voisin leiriytyä riippukeinuun
hiljalleen antaa sen natista
auringonvalosta seppele hiuksilla
kesä solmimassa tarinoita nurmikolla
enkä huolehtisi matkoista vieraisiin
paikkoihin, joissa mikä tahansa on mahdollista
(tai mahdotonta)
en perheestä, joka ei koskaan näe tai ymmärrä
Jos voisin ottaa vesipisaroiden ropinasta
tai jaetuista hymyistä, niistä kilahtaneistakin
paloja mukaani, neuloa tilkkutäkin
sen antaisin teille, koska olette olemassa
se riittää
kesä,
hymyileminen,
minuuttirunot,
elämä