Teepussitaiteilusta, analyysiesseistä, formulaelokuvasta ja vähän muustakin
Minulla on nyt uusi harrastus. Olen ajatellut ryhtyä tekemään teepusseja. Ensimmäiseen erään tulee vihreää ja mustaa teetä ainakin mintulla, appelsiininkuorella, kanelilla ja mustaherukan lehdillä höystettynä. (Ei noilla kaikilla mausteilla kerralla, tietenkään.) Tilasin eilen illalla heräteostoksena 200 täyttöpussia ja suunnitelmanani on tehdä joululahjaksi sellaisia kymmenen teepussin pakkauksia itse maustetuilla ja nimikoiduilla teepusseilla, jotka vielä pakkaan jotenkin kivasti. Ensimmäiseen erään tilasin tällaisia teelaatuja:
Idulgashena luomu, Kuuluisassa Ceylonin Uva-maakunnassa kasvatettua mustaa luomuteetä. Voimakas musta tee, joka sopii juotavaksi maidonkin kanssa.
Fog Tea Organic, Makea, raikas ja hieman kukkainen kiinalainen vihreä luomutee.
Yunnan FOP Green Tea, Vihreä tee kuuluisasta Yunnanin maakunnasta. Kukkainen erikoisuus, jossa voi maistaa Yunnanin mietoa viljaisuutta.
Keemun Congou, Kiinalainen maultaan mieto ja raikas vihreä tee. Harvinaisuus Anhuista.
Earl Grey Organic, Klassinen bergamotilla maustettu musta tee laadukkaana luomuversiona.
Olen ihan innoissani tästä projektista!
Sen sijaan yhtä innoissani en ole siitä, että viikoittain pitää kirjoittaa kaksi analyysiesseetä. Kirjoitin jo yhden Lukianoksen Satiireista, nyt pitäisi kirjoittaa Catharina Gripenbergin runoteoksesta Sinä siellä kaukana näytät tutulta. Itse esseiden kirjoittaminen ei ole vaikeaa, aloittaminen lähinnä on.
Huomenna aion mennä imitaatiopeliin, jossa pitää samaistua ei-uskonnollisen henkilön rooliin. Keskiviikkona on lentokenttäluvan kuvaus ja Kiasmassa Queer-elegioita -niminen näytelmä- ja tanssiesitys, johon taiteiden tutkimuksen fuksit tekevät ekskursion. Perjantaina on kv-vaihtari-ilta ja torstaina olisi kotimaisen kirjallisuustieteen opiskelijoiden bileet. Perjantaina alkaa myös käytännön työssäoppiminen turvatarkastajan työhön, se jännittää aika paljon mutta uskoisin selviäväni.
Käytiin viikonloppuna katsomassa meripojan kanssa Rush, en sinällään ole kiinnostunut formuloista mutta tykkäsin elokuvasta kyllä kovasti. Daniel Brühl on yksi niitä harvoja saksalaisia näyttelijöitä jotka tiedän nimeltä ja hänestä myös näyttelijänä kovasti tykkään, Goodbye Lenin! että Die fetten Jahre sind vorbei ovat loistavia elokuvia. Ja on Chris Hemsworthkin aika karismaattinen.
Elämä on edelleen raiteillaan. Saatan saada valoherätyskellon halvalla, ellei kukaan muu mörkö ehdi huutaa sitä huutonetistä kalliimmalla hinnalla (joo, tosi jännittäviä kuulumisia, mutta kun olen halunnut valoherätyskellon jo pitkään). Eilen lähdin Kotkasta, halasin meripoikaa hyvästiksi aurinkoisella bussipysäkillä ja heti kun bussi oli ehtinyt ajaa viitisen minuuttia, alkoi sataa kaatamalla vettä. Minun oli ikävä, joten säätilan muutos sopi mainiosti mielentilaan.
On asioita, joissa haluaisin vielä oppia paremmaksi. Pitäisi oppia antamaan enemmän tilaa, pitäisi oppia ikävöimään vähemmän (koska etäisyys, sekä päivissä että kilometreissä nyt vain on sellainen asia johon meripojan kanssa seurustella pitää tottua) ja keskittyä elämään jokainen päivä siitä lähtökohdasta, että sillä on jotain annettavaa. Ehkä tuon analyysiesseenkin kirjoittamisella on. Taidan kokeilla.