(no subject)
Ilmeisesti nykyään kirjoitan lähinnä aamuisin, mutta ehkä se ei haittaa.
Tänään on taas tällainen hiljainen ja väsynyt aamu, töihin pitää lähteä puolen tunnin päästä ja mieluummin vain käpertyisin peiton alle nukkumaan, mutta niin se yleensä menee. Iltapäivällä on onneksi koulua josta pidän (dogmatiikkaa ja herttaista mystikkoprofessoria ♥) ja sen jälkeen pääsen lepäämään poikaystävän luo, se tekee hyvää.
Elämästä yleisesti: paljon kiireitä, paljon töitä, paljon hoidettavia asioita. Opiskelu etenee edelleen omalla painollaan ja minusta on tullut aika lailla sellainen kolmosen opiskelija, mutta uskon, että kunhan jotain oikeasti kiinnostavaa ilmaantuu, niitä parempiakin arvosanoja on ihan mahdollista saada. Yritän ensiviikolla panostaa eksegeettiseen analyysiin vähän enemmän, josko sekin sitten auttaisi. En tiedä miksi edes stressaan niin kauheasti, kyllä se kolmonenkin perusopinnoista riittää, mutta olen kaikesta huolimatta sen verran perfektionisti että otan itselleni liikaa paineita ja se hajottaa. Varsinkin, kun ensimmäinen vuosi meni niin paljon paremmin. Toisaalta, ensimmäisenä vuotena en käynyt jatkuvasti töissä.
Alan hiljalleen oppia saksaa ja se on hyvin huvittavaa, mutta kaiketi se uskomus siitä, että vierasta kieltä oppii kuin luonnostaan jos vain seurustelee sellaista puhuvan kanssa, pitää paikkansa. Se on oikeastaan aika kivaa. En olisi uskonut, että olen niitä ihmisiä, jotka viehättyvät vieraista kielistä, mutta tuo mies puhuu sitä niin pehmeästi ja kauniisti, etten yksinkertaisesti voi mitään. Hrr. Muutenkin olen edelleen onnellinen. On aika ilahduttavaa, että vaikka välillä hajoillaan ja riidellään, se on sellaista varmaa ja luottavaa, kun ei tarvitse pelätä, että toinen olisi heti pakenemassa.
Tänään on taas tällainen hiljainen ja väsynyt aamu, töihin pitää lähteä puolen tunnin päästä ja mieluummin vain käpertyisin peiton alle nukkumaan, mutta niin se yleensä menee. Iltapäivällä on onneksi koulua josta pidän (dogmatiikkaa ja herttaista mystikkoprofessoria ♥) ja sen jälkeen pääsen lepäämään poikaystävän luo, se tekee hyvää.
Elämästä yleisesti: paljon kiireitä, paljon töitä, paljon hoidettavia asioita. Opiskelu etenee edelleen omalla painollaan ja minusta on tullut aika lailla sellainen kolmosen opiskelija, mutta uskon, että kunhan jotain oikeasti kiinnostavaa ilmaantuu, niitä parempiakin arvosanoja on ihan mahdollista saada. Yritän ensiviikolla panostaa eksegeettiseen analyysiin vähän enemmän, josko sekin sitten auttaisi. En tiedä miksi edes stressaan niin kauheasti, kyllä se kolmonenkin perusopinnoista riittää, mutta olen kaikesta huolimatta sen verran perfektionisti että otan itselleni liikaa paineita ja se hajottaa. Varsinkin, kun ensimmäinen vuosi meni niin paljon paremmin. Toisaalta, ensimmäisenä vuotena en käynyt jatkuvasti töissä.
Alan hiljalleen oppia saksaa ja se on hyvin huvittavaa, mutta kaiketi se uskomus siitä, että vierasta kieltä oppii kuin luonnostaan jos vain seurustelee sellaista puhuvan kanssa, pitää paikkansa. Se on oikeastaan aika kivaa. En olisi uskonut, että olen niitä ihmisiä, jotka viehättyvät vieraista kielistä, mutta tuo mies puhuu sitä niin pehmeästi ja kauniisti, etten yksinkertaisesti voi mitään. Hrr. Muutenkin olen edelleen onnellinen. On aika ilahduttavaa, että vaikka välillä hajoillaan ja riidellään, se on sellaista varmaa ja luottavaa, kun ei tarvitse pelätä, että toinen olisi heti pakenemassa.