Erään tiistaiaamun tarina
Se on hieno fiilis kun herää viideltä, kävelee jäätävässä ilmassa bussipysäkille, bussi on rikki ja odottaa seuraavaa paniikissa siitä että myöhästyy töistä, selviää lopulta perille ja toteaa, että aijaha, avainlätkäni ei avaakaan ovea. Siitä sitten soittamaan paniikissa esimiehelle, joka toteaa, että "Eihän tänään ollut sun aamuvuoro." Ja sen jälkeen sitten jutellaan hetki sen kanssa, jonka vuoro on - ja tyyppi oli muuten kohtuullisen töykeä, ei suostunut edes tarkistamaan vuorolistasta että oisko mulla esim. iltavuoro tai mitään vaan vaan heitti mut suoraan ulos, vaikka sanoin, että oon tullut Puistolasta asti ja mulla ei oo kännykässä tallennettuna mitään henkilöstöpalveluiden numeroita - ja lähdetään bussipysäkille, missä odotetaan kylmässä vartti.
Lopulta selvitään kotiin, jossa soitetaan henkilöstöpalveluihin ja todetaan, että jaahas, ei tällä viikolla sit näemmä oo tosiaan yhtään vuoroa. Jepjep, hyvää huomenta vaan.
Toisaalta, always look on the bright side of life: mulla ei ollutkaan töitä tänään, joten nyt ei oo ärrätöitä kolmeen viikkoon. JESH! Ja pääsen takaisin nukkumaan. Wohoo, jospa sitä ehtisi tänään sitten sinne kouluunkin...
Lopulta selvitään kotiin, jossa soitetaan henkilöstöpalveluihin ja todetaan, että jaahas, ei tällä viikolla sit näemmä oo tosiaan yhtään vuoroa. Jepjep, hyvää huomenta vaan.
Toisaalta, always look on the bright side of life: mulla ei ollutkaan töitä tänään, joten nyt ei oo ärrätöitä kolmeen viikkoon. JESH! Ja pääsen takaisin nukkumaan. Wohoo, jospa sitä ehtisi tänään sitten sinne kouluunkin...