(no subject)
En tiedä onko mulla paljonkaan kerrottavaa mutta vähän on ja kerron silti.
Olin viikon Päiväkummussa vapaaehtoisena. Opin ampumaan ilmakiväärillä (ammuin ehkä kuuden metrin päästä jonkin tolpan nokasta limsatölkin alas ensimmäisellä laukauksella), kävin kalastamassa hassujen ihmisten kanssa (saatiin yksi ahven, fileoin sen ja paistoin), katsoin Kummelia (sataa kertaa saman sketsin) ja siivosin ja kitkin ja taittelin mustia kankaita pojan kanssa (se oli jotenkin hassua, tehdä jotain niin kodikasta yhdessä ja silti olla hermostunut). Torstain ja perjantain välisenä yönä ajettiin muistomerkille. Poika myös kritisoi kovasti sitä kun sanoin olevani keskiverto. Opin lukemaan uutisia säännöllisesti ja oli myös mainiota lukea pitkästä aikaa Raamattua porukalla ja laulaa tuttuja lauluja. (Sillä on edelleen ihan liian kaunis ääni.)
Oikeastaan koko viikkona ei tapahtunut mitään kovin erikoista, se on toisaalta hyvä ja toisaalta ehkä hymyilyttää, kun jatkuvasti olin varpaillani kun pelkäsin, että tilanne keikahtaa väärään suuntaan. Ei se tainnut keikahtaa mihinkään, vaikka nyt onkin hassu olo ja mietityttää, että mihin suuntaan tästä kasvetaan ja millainen ihminen minusta tulee ja onko tällä koko jutulla loppujen lopuksi mitään loppuratkaisua joka olisi onnellinen. Ehkei sitä tarvitse ajatella. Ja heitettiin tikkaa ihan huonosti. Ja pelattiin jalkapalloa jossa olin uskomattoman surkea. Ja siirrettiin Puoti talvipaikkaan ja siinä sivussa onnistuttiin lastaamaan maitokärryt liian täyteen ja kun yritettiin mäkeä ylös, satamiljoonaa Kismetiä ja limsapulloa uhkasi tulvia päin näköä.
Ai niin. Muokattiin myös Wikipediaa ja pelattiin jotain hämmentäväisää Wikipediafilosofiapeliä ja katsottiin Pasilaa. Ja pojan tulkinta Andy Suonsilmän Karrelle palaneesta enkelistä on kyllä mitä mainioin. Eilen se ajoi minut kotiin ja kävi mökötuvassa (koska käskin) ja sain mukaan kaksi kananmunaa ja leivontamargariinia. Ja kysyi sentään, että tulenko Ristirockiin - en kai pääse, koska on töitä. Mutta odottaminen alkaa luonnistua paremmin kuin ennen.
Ilmoittauduin yliopiston ensimmäisen periodin kursseille, luvassa on ainakin hepreaa, Vanhan Testamentin eksegetiikkaa, keskiajan kirkkohistoriaa (♥) ja dekkarikurssi. Opiskeluakin on taas alkanut kaivata, en vieläkään tiedä mitä minusta ainakin aion oppia paljon ja yrittää pysytellä onnellisena.
Olisipa elämä vähän vähemmän monimutkaista ja ihmiset samoin. Ensikesänä uudelleen.
Olin viikon Päiväkummussa vapaaehtoisena. Opin ampumaan ilmakiväärillä (ammuin ehkä kuuden metrin päästä jonkin tolpan nokasta limsatölkin alas ensimmäisellä laukauksella), kävin kalastamassa hassujen ihmisten kanssa (saatiin yksi ahven, fileoin sen ja paistoin), katsoin Kummelia (sataa kertaa saman sketsin) ja siivosin ja kitkin ja taittelin mustia kankaita pojan kanssa (se oli jotenkin hassua, tehdä jotain niin kodikasta yhdessä ja silti olla hermostunut). Torstain ja perjantain välisenä yönä ajettiin muistomerkille. Poika myös kritisoi kovasti sitä kun sanoin olevani keskiverto. Opin lukemaan uutisia säännöllisesti ja oli myös mainiota lukea pitkästä aikaa Raamattua porukalla ja laulaa tuttuja lauluja. (Sillä on edelleen ihan liian kaunis ääni.)
Oikeastaan koko viikkona ei tapahtunut mitään kovin erikoista, se on toisaalta hyvä ja toisaalta ehkä hymyilyttää, kun jatkuvasti olin varpaillani kun pelkäsin, että tilanne keikahtaa väärään suuntaan. Ei se tainnut keikahtaa mihinkään, vaikka nyt onkin hassu olo ja mietityttää, että mihin suuntaan tästä kasvetaan ja millainen ihminen minusta tulee ja onko tällä koko jutulla loppujen lopuksi mitään loppuratkaisua joka olisi onnellinen. Ehkei sitä tarvitse ajatella. Ja heitettiin tikkaa ihan huonosti. Ja pelattiin jalkapalloa jossa olin uskomattoman surkea. Ja siirrettiin Puoti talvipaikkaan ja siinä sivussa onnistuttiin lastaamaan maitokärryt liian täyteen ja kun yritettiin mäkeä ylös, satamiljoonaa Kismetiä ja limsapulloa uhkasi tulvia päin näköä.
Ai niin. Muokattiin myös Wikipediaa ja pelattiin jotain hämmentäväisää Wikipediafilosofiapeliä ja katsottiin Pasilaa. Ja pojan tulkinta Andy Suonsilmän Karrelle palaneesta enkelistä on kyllä mitä mainioin. Eilen se ajoi minut kotiin ja kävi mökötuvassa (koska käskin) ja sain mukaan kaksi kananmunaa ja leivontamargariinia. Ja kysyi sentään, että tulenko Ristirockiin - en kai pääse, koska on töitä. Mutta odottaminen alkaa luonnistua paremmin kuin ennen.
Ilmoittauduin yliopiston ensimmäisen periodin kursseille, luvassa on ainakin hepreaa, Vanhan Testamentin eksegetiikkaa, keskiajan kirkkohistoriaa (♥) ja dekkarikurssi. Opiskeluakin on taas alkanut kaivata, en vieläkään tiedä mitä minusta ainakin aion oppia paljon ja yrittää pysytellä onnellisena.
Olisipa elämä vähän vähemmän monimutkaista ja ihmiset samoin. Ensikesänä uudelleen.