Varvastanssia
Tämä viikko on ollut kuin varpaisillaan tanssimista. Olen yrittänyt vältellä sitä että ajattelisin liikaa aurinkopoikaa ja tulevaa ja keskittynyt muihin asioihin, kuten työhön, lukemiseen, elokuviin, muihin ihmisiin. Olen kuullut, että en näytä nörtiltä ja olen kaunis - hämmentävä kombinaatio, koska aiemmin aina olen mieltänyt itseni nörttitytöksi.
Eilen kävin Ropeconissa. Ostin kuivajäätelöä ja hassuja japanilaisia jutukkeita ja osallistuin viiden tunnin roolipeliin, joka oli paras jossa olen ikinä ollut. Hahmoni oli näyttelijätär, Morrigan Mortensen, ja se ilmeisesti pärjäsi tyyliin kaikessa mahdollisessa. (Paitsi että joutui lopulta uhratuksi, krhm.) Nautin pelistä tosi paljon ja totesin, että Cthulhu-maailma on aika siisti roolipelimaailma, täytyy toivoa että mahdollisuuksia siihen tutustumiseen tulisi vielä lisääkin. Ehkä syksyn tullen täytyisi todella aktivoitua yliopiston roolipelisysteemeissä.
Opiskelu alkaa kuukauden päästä, se on aika mahtavaa. Minulla on jo ehtinyt olla ikävä yliopistoa. Olen myös päättänyt jäädä töihin R-kioskille satunnaisavuksi. Alan osata ja työkään ei stressaa enää niin paljoa.
Doctor Who on mahtava sarja, I Am Number Four oli jäätävä elokuva mutta ihan viihdyttävä, rakastan kirjoja ja kesää on vielä kuukausi jäljellä. Siitä kuukaudesta kaksi viimeistä viikkoa minulla on lomaa.
Loppujen lopuksi asiat ovat siis hyvin. Lisäksi edellinen merkintäni sai seitsemän kommenttia ihanilta ihmisiltä, kiitän siitä kovasti. Ne auttoivat, nyt on jo toiveikkaampi mieli. Riippumatta siitä mikä on loppuratkaisu, minä selviän kyllä. Elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää, että se ei kaadu yhteen vastoinkäymiseen. Toisaalta en heitä toivoakaan vielä, koska uskon, että rakastaminen on laji, jota voi opetella, mutta jossa pitää olla kovin kärsivällinen.
Eilen kävin Ropeconissa. Ostin kuivajäätelöä ja hassuja japanilaisia jutukkeita ja osallistuin viiden tunnin roolipeliin, joka oli paras jossa olen ikinä ollut. Hahmoni oli näyttelijätär, Morrigan Mortensen, ja se ilmeisesti pärjäsi tyyliin kaikessa mahdollisessa. (Paitsi että joutui lopulta uhratuksi, krhm.) Nautin pelistä tosi paljon ja totesin, että Cthulhu-maailma on aika siisti roolipelimaailma, täytyy toivoa että mahdollisuuksia siihen tutustumiseen tulisi vielä lisääkin. Ehkä syksyn tullen täytyisi todella aktivoitua yliopiston roolipelisysteemeissä.
Opiskelu alkaa kuukauden päästä, se on aika mahtavaa. Minulla on jo ehtinyt olla ikävä yliopistoa. Olen myös päättänyt jäädä töihin R-kioskille satunnaisavuksi. Alan osata ja työkään ei stressaa enää niin paljoa.
Doctor Who on mahtava sarja, I Am Number Four oli jäätävä elokuva mutta ihan viihdyttävä, rakastan kirjoja ja kesää on vielä kuukausi jäljellä. Siitä kuukaudesta kaksi viimeistä viikkoa minulla on lomaa.
Loppujen lopuksi asiat ovat siis hyvin. Lisäksi edellinen merkintäni sai seitsemän kommenttia ihanilta ihmisiltä, kiitän siitä kovasti. Ne auttoivat, nyt on jo toiveikkaampi mieli. Riippumatta siitä mikä on loppuratkaisu, minä selviän kyllä. Elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää, että se ei kaadu yhteen vastoinkäymiseen. Toisaalta en heitä toivoakaan vielä, koska uskon, että rakastaminen on laji, jota voi opetella, mutta jossa pitää olla kovin kärsivällinen.