Jay Baruchelista, oravista ja vähän kaikesta taas kerran
Click to viewAjattelin aloittaa tuolla, koska kävin eilen katsomassa Noidan oppipojan ja elokuvan eeppisin hetki oli suunnilleen se, kun aikuinen päähenkilö alkoi puhua ja oivalsin, että TUO ON HIKOTUS. Hmm, sen jälkeen olinkin sitten loppuajan paljon iloisempi ja jotenkin, no, enemmän innoissani. Ei se missään nimessä hyvä elokuva ollut, mutta erittäin viihdyttävä, ja siellä täällä oli ihan hauskoja oivalluksia.
Tänään menen luovuttamaan verta. Olen rakastunut siihen tosiasiaan, että jatkossa pääsen matkustamaan junalla niin usein - olen tajunnut, että vartissa ehtii aina lukea vähän ja tarkkailla ihmisiä ja kirjoittaa ja vaikka mitä. Ehkä ryhdyn kirjoittamaan kirjeitä junamatkoillani. En tiedä, joka tapauksessa on upeaa huomata, että päivittäin minulla on suunnilleen puoli tuntia aikaa, jonka voin käyttää melkein mihin tahansa sitä tarkemmin suunnittelematta.
Helsingissä on paljon kaikkea upeaa. Eilen kävelin erään galleriamainosikkunan ohi ja ihastelin maalauksia ikkunassa. Siellä oli mies, joka muuttui linnuiksi, ja lintuja lumihangella ja kaikkea muuta hienoa. Tykkäsin siitä tyylistä hyvin paljon.
Tänään saan kameran. Aion kuvata vähän huonettani ja muuta ja laittaa kuvia tänne. Äsken näin oravan kiipeämässä puunrunkoa pitkin. Se tuntui kotoisalta, aivan kuin olisin ollut taas Kauniaisissa.
Maanantaina alkaa opiskelu ja minua vähän jännittää, mutta kaikki esivalmistelut on ainakin tehty, joten eiköhän tästä selvitä. Ai niin, löysin Helsingistä lautapelikaupankin ja ihan sen vieressä on ekokauppa josta saa kivoja luontoshampoita (hmm, tuota ei varmaan kirjoiteta noin) ja sokeroitua inkivääriä.